maanantai 25. heinäkuuta 2011

Amsterdamissa ollaan

Puudutin pyllyni taysin kun olin ostanut liput vaihdolliseen lentoon. Lennot menivat kuitenkin hyvin, silla ensimmaisen nukuin kuin tukki ja toisen luin Hesarin kannesta kanteen (okei, skippasin urheiluosion) ja jatkoin viela Jannen Kanadasta tuodun kirjan parissa lopun matkaa. Amsterdamin lentokentalla oli kohtalaisen helppoa suunnistaa junalippuautomaatille ja lopulta junaankin.

Arsyttava piirre ihmisissa pt.1:
Kysyin yhelta naiselta ossaako se englantia. Ihmeissaan vaan kahteli minua niin ku oisin ulukoavaruuesta. Kyssyin uuestaan ja se alko puhhuu hollantia. Naytin lippuani, viereista junaa ja elehdin kysyvasti. Se vaan mumis hollanniks jottain ettei tajua. Miten vaikeeta voi olla ymmartaa sita ku naytan lippua, junaa ja katon kysyvasti ja nostan peukun pystyyn? Ei tarvii olla mielestani visuaalisesti kovin lahjakas siihen.

Junasta bongasin jo kuuluisat, kivat pyoratiet. Naytti niin ihanalta! Minulla on yltiopositiviinen olo koko Hollannista. Hollannin kielikin on vuosikaudet saannu hymyn huulilleni. Vihdoin paasen sita oppimaan. Melekeen toivon kunnolla rakastuvani tahan maahan. Ylpeena olin ku osasin ihan itte menna lipputoimistoon hankkimaan sarjalipun (limevihreen varisen) ja viela raitiovaunulla maaranpaikkaan. Erilaista Suomeen verrattuna on se, etta pittaa piipata kortti julukisesta kulukuvaunusta ulostautuessakin tai tulloo neljan euron kato. Loysin hostini luokse heleposti. Host on mukava ja siisti nelikymppinen mies, joka anteeksi pyydellen alko kaaria marihuana-satkaa ittelleen. Jos olin pyyhkiny ruohoisen Amsterdam-kuvan mielestani niin alako taas aariviivat piirtya takas, hahhah.

Oon onnellinen etta oon paassy tahan vaiheeseen jo matkustelussani. Oon jo selkeesti taituri ratikankayttaja niin loytanen perille vuokrahuoneeseeni aamutuimaan. Toivottavasti huoneessa toimii wi-fi..

1 kommentti:

  1. Minä rakastuin Amsterdamiin täysin niinä 2 päivänä, mitkä siellä reilu viikko sitten vietin. Ois ihanaa, jos jo ensi kesänä pääsis uudestaan käymään ja tutustumaan kaupunkiin vähän paremmin. Siellä saa tosiaan enemmän varoa pyöriä, kuin autoja. Tuntui että siellä kaikki, jopa ihan pikkukioskien myyjät, puhui tosi hyvää englantia, mikä oli yllätys, kun itäeuroopasta päin tultiin.

    Kiva blogi, aion seurata mielenkiinnolla. :)

    VastaaPoista