tiistai 26. heinäkuuta 2011

kiertopäivä

Olin liian itsevarma raitiovaunujen kanssa näemmä. Ensimmäinen hankaluus oli päästä ratikasta ulos, kun ovet eivät avautuneetkaan automaattisesti. APUA! No, ei hätä ollut minkään näköinen, sillä täällä ratikkapysäkit ovat niin lähellä toisiaan, että hyvä jos ehtii välissä edes pierua päästää. Odottelin eräässä puistossa huonetoveriani Sinyaa tietämättä että olin aivan väärässä paikassa. Rinkka kuumotti selkää ja halusin vaan äkkiä päästä tavaroistani eroon. Yritin soittaa Sinyalle, mutta numero oli väärä. Damn. Onneksi olen nykyään rohkeampi kuin ennen ja kyselin ihmisiltä neuvoja. Tunnin seikkailin määränpääni lähimaastossa, ja voi sitä riemua kun lopulta Sinya avasi oven. Hänellä oli ulkovaatteet päällään, sillä hän oli juuri lähdössä etsimään minua.
Huoneisto on mukava ja tilava, mutta keittiövälineitä ei juurikaan ole. On vain kaksi lusikkaa, yksi veitsi ja yksi epämääräinen pieni lautanen. Suunnittelemme huomiseksi Ikean matkaa, sillä meidän on saatava kattila ja pannu sekä muutama lautanen. Outoa että jouduimme yhteensä maksamaan 900euroa paikasta, jossa ei nuin tärkeitä välineitä ole!


Puolenpäivän aikaan lähdimme kierrokselle, joka alkoi avaimen haustani. Näimme paikan päällä kaksi opettajaamme ja turisimme heidän kanssaan. Sinya-kämppikseni on muuten saksalainen ja jostain syystä minulla oli pienet ennakkoluulot hänestä. Saksalainen ei voi olla hauska! Mutta voipa näköjään. Meillä on ollut tosi mukavaa ja tuntuu kuin oltaisiin tunnettu pitkäänkin.

Löysimme vahingossa vegaanisen ruokapaikan, josta ostimme tofuleivät. Onnekseni Sinya on kasvissyöjä, joten täällä kämpässä ei ala kärytä liha. Ruokapaikanlähellä oli heti Bio Markt, joka on kuin oma Ruohonjuuri-markettimme. Sieltä ostin nakkeroisia, lissää tofuleipää, soijalevitettä ja -maitoa.

Kuten tiedätte minun on pakko päästä urheilun makkuun ja vähän äkkiä. Minulle ei riitä yksittäiset juoksulenkit kaiken lisäksi yksin ilman mittään mussiikkia. Etsin Les Millsin sivuilta saleja ja kävimme kolomessa lähheisimmässä. Ekassa olis pitäny tehhä sopimus vuodeksi, tokassa oli tyly palvelu ja tyttö kassalla sanoi että varmasti missään ei ole muutaman viikon sopimus mahollista. Mites sanonta menikään, oliko se kenties että.. KOLMAS KERTA TOEN SANNOO?! Olipa hyvinkin. Ihanaa, löysin salin nimeltä Sportcity. Siellä on kaiken maan balancet, pumpit ja combatit. It is my heaven! Tein sopimuksen semmosen kolomekymppisen tatuoidun likan kanssa, joka oli aikoinaan töissä Iittalalla ja luetteli minulle: "Punainen, musta, hiekka.."
Tein sopimuksen kuukaudeksi ja se maksoi 60 euroa mikä ei oo paha, kun Suomessa maksan saman verran. Siellä on solariumitkin ilimaset. Tulisinkohan takaisin ruskeena ja melanoomasena?
Kuulkaapas tätä: salilla ei saa olla lyhythihaisella paidalla. Kysyin syytä ja tyttö sannoi, jotta se sali on kaikille tarkoitettu eikä ole kiva jos joku pullistelee urheilutopissaan. Sentään ryhmäliikuntaan saa mennä vähemmissä vaatteissa. Jouvun siis raahaa t-paitaa mukanani, sillä entä jos oon aikasessa ja haluankin lämmitellä crossarilla ennen tuntia? Paita päälle! Sooo weird.

Oon vielä vähän shokissa siitä, että täällä haisee ruoho joka paikassa. Tullee semmonen ihme fiilis kun polliisit ei tee mittään asialle. Oon niin kummissani että tyypit vaan polttelee kadulla ja olla öllöttellee. Vau. Käveltiin myös huomaamatta Punaisten lyhtyjen alueelle. Olin saada sydärin kun yllättäen vieressäni lasin takana keimaili naisia alusvaatteissaan. Tekkee mieli jäähä tuijottaa ja ihmettellee, mutta tuntuu niin häveliäältä ees vilikasta niitten suuntaan.



Tännään oon nähäny myös muutaman aika värikkään keesin, joten en taiakkaan olla ainoo.
Kaduilla on sateenkaarilippuja roppakaupalla. Lieköhän ensi viikon Pridejen takia? Pride-kulkue hoituu paateista käsin, wow. I'm so going to be there!!!



Vielä sen verran, että s-kirjain suhahtaa söpösti hollantilaisen suusta. Tulloo eittämättä mieleen Austin Powers -elokuvan Goldmember aka Kultamuna. "Aushtin Powersh and hiish faasha". Juu, on täällä vähän enemmän punapigmenttisiä sekä pitkiä tyyppejä. Ylleensä en ossaa ulukomailla tarkkailla näin hienosti ku nyt. Liittyyköhän blogin kirjoittaminen siihen?

Ainiin, halluutte selvästi tekstailla minulle. Tässä numeroni:
+31 639 571 583

2 kommenttia:

  1. Olipa kiva taas lukea kuulumisiasi. Minutkin on vallannut Hollannin-kuume. Milloin tarkalleen tulet takaisin Suomeen siinä välissä elokuussa? Jos vaikka tulisin käymään! Vau, noita soijatuotteita. Pitääkin pitää mielessä. Vähänkö minäkin ryystelisin, jos olisi halpaa tuo kaakao varsinkin. Kivoja kuvia elävöittämässä tekstiäsi! Oliko se Punaisen lyhdyn alueen kuva sun ottama?

    VastaaPoista