maanantai 15. elokuuta 2011

"homot on lepposia"

Olen ärsyyntynyt.

En meinannut eilen illalla löytää itselleni leffaseuraa katsomaan Bridesmaids-elokuvvaa. Kaikki pojat keiltä kyssyin, olivat vähän, jotta: "Plää, tommonen tyttöjen elokuva.."
Heti kun käsikirjoittajina ja päärooleissa on naisia, katoaa kaksilahkeisten kansa elokuvateatterista. Mikä asenne! Suututtaa. Kaiken maan Hangoverit ja muut kyllä mennään kahtommaan, mutta jos elokuva on tehty naisnäkökulmasta ni ei kelepaa. Onneksi kuitenkin sain yhen kaverin suostuteltua mukkaan, sillä leffa oli katsomisen arvoinen.

Tännään ilmeni uusi ärsyyntymisen aihe. Pyysin ittelleni seuraa käymään homobaareissa. Yksi poika ihmetteli seuralaisilleni selkäni takana ääneen ovatko he todella lähdössä kanssani.
"En kyllä halua itse nähdä kun miehet pussaa, hyi."
Toinen poika laittoi Facebookissa "hahhah, sori, en todellakaan tule" -viestin. Mitä ihmeellistä ja ällöttävää hommoudessa muka on? Kuulin myös että kyseinen henkilö on ollu koko tämän ajan pikkusen varrautunu ja epämukavuuksissaan, sillä oon ensimmäinen lepakko, johon se on tutustunu. En meinaa muistaakaan, että joillekin samasta sukupuolesta tykkäävät on outoja ja erottuvat joukosta kuin rusina pähkinöistä. Olen vihainen ja loukkaantunut uusille "kavereilleni", joita olen pitänyt hyvinä tyyppeinä, mutta joilla onkin noin idioottimainen suhtautuminen. Myö kyllä eletään heteromaailmassa ja katellaan joka nurkalla pussailevia tyttöpoikatyttöpoika-pareja eikä paljoo valiteta vai valitettaanko hä?!

Lopulta ehdimme hetkeksi katselemaan Amstelin elämää. En oo kyllä niin täpötäyttä baaria ennen nähny. Sinne ei tosiaankaan päässy sisälle. Jouvuttiin jokanen ihan littanaan eikä voitu liikuttaa itteemme ollenkaan. Oonkohan koskaan ollu noin tiiviisti missään? Pulpahettiin ulos ihmismassasta ja menimme Vive La Vie -nimisseen lesbobaariin. Siellä pauhas telkkarista huiput mussiikkivideot, mm. Aaliyahia (Try Again), TLC:tä (Creep), Destiny's Childia (Bootylicious), Jennifer Lopezia, Beyoncéa, Rihannaa, Kelly Rowlandia ja Bäkkäreitä päästii ihastelemmaan.
Rembrandtpleinin lähheisyyessä satteenkaariliput liehu, nähtiinköhän siinäki parin minnuutin sätteellä kuus eri paikkaa mihi oltas voitu mennä.
Vinkvink vaan kaikille, jotka meinaa tännepäin matkustaa.

2 kommenttia:

  1. Me käytiin Köpiksessä yhdessä pubissa, mikä ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta, lähinnä vanhoja humalaisia miehiä. Siinä pöydässä oli sit kirjanen, jossa kerrottiin pubin historiasta, henkilökunnasta ja että se on ollut erityisesti homojen suosiossa. Sen jälkeen yks 60+v pappa tuli pyytää Antilta tulta, niin kylläpä tuli kiire poistua paikasta! Minusta se oli tosi sympaattinen mesta ja olisin voinu istua siel koko illan, mut porukan Miestä alkoi pelottaa.

    VastaaPoista
  2. Ai joo, viel lisättävä se, ett minusta on TOSI vaivaannuttavaa katsoa _kenenkään_ pussailua, oli sit kyseessä homot tai heterot. Mielummin katon homoja, jos pitää valita. Tuo vaivaantuneisuus vaivaa mua jopa vaik yksin kotona katon elokuvaa missä pussaillaan.

    VastaaPoista