sunnuntai 7. elokuuta 2011

wow


Lähettiin eilettäin köpöttellee kohti Amstelia Anna-Selinan ja Sinyan kanssa. Voi vau sitä ihimisten paljoutta. En ole koskaan nähäny niin suurta porukkaa! Huomasin myös ihimisten puhheista, että Pridet olivat aikalailla koko kansan juhla. Tuntu että kaikki keskusteli siitä sekä salilla, koulussa että kaduilla. Karvaasti taas koimme hollantilaisen hujoppiuden, sillä näkyvyyttä ei kannaaleihin meinannu millään saaha. Paatit alottivat matkansa Prinsengrachtin alusta kahelta ja alkoivat lipua Amstelilla päin kolomen jäläkeen. Lempparilaivat olivat ehdottomasti:
- merirosvoalus (siellä soi combatista tuttu The Black Pearl!)
- kaikki nahkahomoalukset (paljon paljaita peppuja)
- armeijan alus (siellä soi In the Navy, Hollannin armeija osallistu ensimmäistä kertaa parraatiin).
Pari tuntia laivoja kattellessa tuli hetkessä tummat pilvet päälle.
"DOOMSDAY!!" sano Sinya vakavasti. Rupes tuulemaan hulluna ja taivas pimeni kunnolla. Juostiin errään katoksen alle pitämään saetta. Meikä olis ollu valamista kauraa lähtemmään kottiin unosille aamun urheiluruljanssin jäläkeen, mutta hyvä vaan, etten sitä kavereille ääneen sanonnu. Palattiin takas kattoo puoleks tunniks vielä viimisiä osanottajia. Hyvä meininki.

Kotona simahin sänkyyn pariksi tunniksi nähhen unia Prideista. Olin ihan sekava herätessäni. Missä olen? Mitä? Mitä tapahtuu? Miksi?
Kurssilaiset sai suostuteltua minut illanviettoon, ihime kyllä. Olin innoissaan Pride-katujuhlista, mutta harmi vain en sinne koskaan päässyt. Kävelimme pitkän tovin Rembrandtpleinille, jossa jostain syystä menimme hyvin täysinäiselle klubille. Tunsin oloni orvoksi ja vieraaksi. Klubi oli pullollaan huonon mussiikin tahissa tanssivia humalaisia heteroita. Vielä kun kysseessä oli erikoislauantai tuntui pahemmalta olla perustanssipaikassa. Meikä tahtoo omien joukkoon ja kunnon piisit pystyyn! Onneksi emme olleet paikan päällä pitkään. Oli tarkoitus mennä Punasille lyhyille vielä, mutta kello alako olla liian paljon ja tahhoin nukkummaan.

Tännään heräsin siis kaheksalta uusi urheilukoitos mielen päällä. Anteeksi, Max, kaikesta pahasta mitä oon sinusta sanonu! Combat-ohjaaja Max, jota aiemmin vuolaasti haukuin, onkin erittäin taidokas, hyvä ja ihana. Ehkä sillä oli ensimmäisellä yhteisellä tunnillamme kehnompi päivä. Max on lisäksi kovin miellyttävän näkönen heppu, mitä harvoin ukkeleista sanon. Se kehu sitä miten hyvin ymmärrän hollantia. Aamummalla info-pisteellä eräs miekkonen puolestaan tokaisi: "You are VERY good at bodycombat!"
Mistä näitä kehuja ropisee? Opettajakin pisti koulun foorumille, että Esmeray ossaa olla hyvin luova näytellessään ja siksi hänen aksenttinsa ei puske läpi häiritsevästi.
Oon saannu täällä randomeilta kehuja yhteensä varmaan enemmän ku Suomessa monneen vuoteen. Jopa museon vakava turvatarkastaja innostu hiuksistani.
Kävelin kottiin äsken hyvin syvässä euforian tunteessa. Vau mikä fiilis. Perusreittini varrella kävi hyvin ei-perus-homma, kun huomasin että kaukana oli jotakin kovin suurta pystyssä tiellä. Kun pääsin kohalle, huomasin, että silta oli nostettu ylös. Otin siitä kuvan, jonka laittanen jokkiin päivä tänne. Hätkähin ihan kun ei ollukaan niin ruttiininomanen kävely kämpille ku muina päivinä.

Oon yhtä hupsulla päällä kuin sää täällä. Minulla on kova kaipuu karvaturrien luokse. Jos teleportti joskus keksittäis niin se voitaisiin keksiä nyt. Katselin jälleen yöllä Katrin kuvat puhelimestani läpi ja alako lähes huomaamattani kyyneleet valua silimistä. Kattelen kaikkia koiria kaihosasti Boris mielessä. Nyt ymmärrän käsi ojossa koirien luokse tulevia mokomia, sillä itseni tekisi mieli mennä ja kysyä: "Anteeksi, saisinko halia hauvaasi?"
Tahon höykyttää Borista hellästi ja antaa sille paljon pusuja päälaelle. Katrillekin voisin monta muiskua antaa, mutta taidanpa joutua tyytymään suklaalevitteeseen..

2 kommenttia:

  1. Ahmin juuri läpi kaiken tänne kirjoittamasi ja harmistus siitä, etten ole vielä kunnolla tutustunut Hollantiin vain kasvoi. Asun nykyään ihan Maastrichtin vieressä Belgian puolella Tongeren kaupungissa ja Maastrichtissa chillailun lisäksi olen käynyt vain pikaisesti Eindhovenissa ja Rotterdamissa. Ehkä nyt syksyllä... Mukavaa lukea kokemuksistasi ja poimia ideoita omia tulevaisuuden reissuja varten!

    VastaaPoista
  2. Bambini rakas! Olet söpö, tunteellinen, musikaalinen ja muutenkin lahjakas, taitava ruuanlaittaja, rakastettava, välillä hassu. Hmm aika lailla (lue: ihan) samanlainen kuin ystävämme Paavo Pesusieni, joka kuuluu aamuuni yhtä varmasti kuin kaurapuuro =)) Her zaman kalbimdesin <3

    VastaaPoista