keskiviikko 21. syyskuuta 2011

elläimiä ja liikuntaa

Hieno katutaideteos.
Koulumatkani Oog in Alista oli vähän yksitoikkoinen; paljon liikennevaloja ja odottelua sekä rutkasti jengiä (=keiloja). Nyt kun matkaan täysin eri suunnasta, on reittini varrella lähinnä vain elläimiä ja peltoaluetta. Kotoisa hevosen lannan tuoksu nokassa suurimman osan matkasta pistelee muistelemmaan jo edesmenneitä heppojamme Samuelia ja Tsiniljaa. Varjopuoliakin tietty elläintäyteisyyestä löytyy. Äsken jouvuin todistaa hyvin elottoman kanin jäänteet.

Vau, miten kissalla voi ees olla moinen väritys?
Kouluni, Hogeschool Utrechtin Faculty of education.
Jos en pääse hienoihin linnamaisiin Harvardeihin, ni sitte mieluusti tämmösessä väripaletissa opiskelen. Soppii oivasti tukan ja vaatteittenikin kanssa yhtteen.



Kuvasta ehkä huomaa, että meikällä on junior-pyörä. Toka pyörä nääs rivissä, sinisen värinen.
Alloin eilen illalla tuntea pientä kutitusta kurkussa. Kutiavaa kurkkua ylleensä seuraa arat silmät ja lopulta kuume, ainakin meikäläisen tappauksessa. Nyt kauhulla ootan josko sairaus vie minusta voiton. Justiin kun ehin miettiä miten ihanaa on olla terve. Koko maailma romahtaa meikällä sillon ku estyy pääsy salille. Urheilu on suurin tekijä pääni kasassa pysymisessä. Oon suurimmaks osaks jumahtanu pumppiin, combattiin, spinningiin ja balanceen. Täällä ollessani oon juossu vaan kaks kertaa ja nekkii Amsterdamin aikoina, koska jotenkin tuntuu että ainainen pyöräily vie mehut koko juoksemisesta. Spinningissäkin vierailin vaan kerran.. eikä muutenkaan oo spinning-kenkiä mukana. Olis hauska kokkeilla uusia lajeja, kuten nyrkkeilyä, vesijumppaa, tai chitä, "ski trainingia" (ilman suksia, kuulemma) ja jottain taisteluhommia, mut tuntuu ettei aika riitä koskaan.

Peruslounaani; täysjyvämakaronisallaattia soijarouheella.
Healthcity
Vähän mun puhelimella saa hyvälaatusia kuvia!
Salilla on suuret kulhot täynnä omenia ja mandariineja (tai joitakin sukulaisiaan, en juuri muista kysseisten sitrushedelmien eroja), joita saa ilimasiks napostella. Lisäksi tarjolla on vettä, paria eri mehuja, kahvia ja teetä, ainakin. Jouvuin sivusta ensiks kahtommaan, että voiko todella olla mahollista ilimanen ryystely ja mussuttelu. Kyllä vain! Aikoinaan Helsingissä ollessani jäsenenä Salmisaaren Elixialla oli tiettyyn kellonaikaan aamiainen tarjolla. Harmi vaan se käsitti lähinnä Nestlén muroja (boikotti!) sekä maitoa (sitä lehmästä nyhdettyä). Nyt on tullut Kuopion Fressille aamiaismahdollisuus, mutta koska olen kokkimestari ja kaiken lisäksi kitsas moinen, en usko koskaan upottavani rahoja viiden euron "tomaatteihin ja kurkkuihin" (kiitos Pete kun vallaisit!)
Healthcityssä lanseerattiin uuet Les Millsin releaset jo viime viikolla, mistä oon kovin tyytyväinen. Sali on myös kohtalaisen lähellä minua (7km joka on näissä mittakaavoissa melekeen naapurissa). Huonona puolena koen ryhmätuntitilan asettelun; siinä ohjaajan paikka on yhdessä nurkassa ja peili sijaitsee sivuseinällä (jonne kenenkään naama ei koskaan osoita). Feng shuit varmaan pikkasen pyllyllään..

David Lloyd
Sali on kaukana (11,5km eli ei nyt  ihan mahottomuuksissa asti), mutta tykkään sen uimahallimahollisuuesta. Ryhmätuntisali on avarampi ja paremmin aseteltu. Les Millsin uuet julukasut ei oo kuitenkaan vielä tavottaneet näköjään Overvechtin ghetto-kaupunginosaa ja muutenkin LM-tunnit on harvassa verrattuna Healthcityn tunteihin, jossa on pumppiakin välillä neljä kertaa päivässä.

Shiva-darling.
Oon tosi paljon tykänny luokkakavereistani. Xavèrin indonesialaiset "I am too busy" -silmät korvasi oivasti Shiva-nimisen intialaiset moiset. Shiva on ollu minulle hirveen ihana, kuten myös Daphne, Kendra (mikä afrikalaistukka, pakko hipeltää!) ja Jolien, jonka vitsailu on päin naamaa kettuilua, mutta semmosta, jota jaksaa kuitenkin ottaa vastaan. Ollaan yhteisvoimin suunnittelemassa matkaa Belgiaan. Heitin ajatuksen ilimaan ja nyt ollaan jo mietitty autokyytejä ja yöpaikkoja. Vau. Tuntuu jo valmiiks kurjalta jättää näin mukava porukka taakse parin kuukauden päästä.

Elisa-kaveri vinkkas Pathé-elokuvien "sneak preview"-illasta (järjestetään joka tiistai-ilta), joka käytännössä tarkottaa sitä että pääsee nauttimmaan yllärileffasta, jonka ensi-ilta ei ole vielä ollut. Olin nähäny "sneakin" ohjelmistossa aiemmin, mutta en todellakkaan ollu tienny mitä se tarkotti. Jännät pöksyissä istahin salliin, joka oli valojen sammuessa lähes jokasta tuolia myöten täynnä, vaikka sali on hurjan iso. Pääsin kahtommaan Shark Night 3D:n, vau. Paljon ärhäköitä haita hyökkimässä ruudusta päin näkköö.  Opin uuden hollantilaisen sanan: hai = haai.  Huomasin, että joka ikinen salissa olija minnuu lukkuunottamatta hölis. Ei ollu mittään pientä piiperrystä, vaan ihan kunnon holoholoholo-hahhahhah-hölkynkölkyn-PLOP-takomista. Minun oli ihan pakko toistaa mantraa "maassa maan tavalla tai maasta pois", koska muuten olisin joutunut jonkun pampun kanssa kulkee ja antaa monta sattaa kurituspammausta. Minulle tuommoinen elokuvakäyttäytyminen on äärimmäisen röyhkeetä, kun häiriinnyn pienestä sipinästäkin.
Leffan jäläkeen sali oli hävityksen kauhistus; kaljapulloja, sipsejä ja poppareita ympäriinsä. Lisäks harmittaa vähän kun nää ei kierrätä 3D-laseja ollenkaan, vaan joka näytökseen otetaan aina uuet rillit ellei oo sattumoisin säilyttäny vanhoja ja ottanu niitä mukkaansa.

Tän mainoksen näkkee aina leffan alussa. Oon hieman kyllästyny jo..

Tännää alakaa NEFF eli hollantilaisen elokuvan filmifestarit. Sain onneks viikon odoteltuani vastauksen tekstitys-kysymykseen. Aika monta leffaa oli, joissa on joko hollantilainen tai englantilainen tekstitys tai jopa viittomakielen tulkki. Vois käyvä kokkeilee paria pätkää ja tutkailla samalla onko "elokuvakansankin" käyttäytyminen Pathé-vierailijoiden mukaista.

Lähen piakkoin Tokoon. En Togoon, vaikka joskus olisi kyllä hauska mennä, sillä sisarentyttäreni on puoliksi togolainen. Toko sanana tarkottaa itämaista kauppaa, joista saa hullun halvalla tofua ja tempehiä. En ole kiireiltäni ehtinyt ruokakaupoissa pahemmin käymään, joten nyt otan aamuvappaasta kaiken irti. Nyt kun muutin Zeistiin ja sain kunnolla jääkaappitillaa, olen myös päässyt syömään monipuolisemmin ja paremmin. Mieleistäni tummaa leipää en ole löytänyt, niin olen sitten syönyt Wasan täysjyvänäkkäreitä. Jälkiuunileipä in my heart..
Puoli kolomen aikaa junnailee kaupunkiin ystäväni Camo, jonka ehdinkin jo viime viikolla Amsterdamissa nähdä. Erinomaista! Kämppikseni vaan mainihti heti, ettei halluu tänne joka päivä vieraitani. Tuli pikkusen kumma olo, sillä olen ehtinyt olla täällä vasta silmänräpäyksen verran ja jo kuulin moista. Olen päivät salilla, koulussa tai elokuvissa ja viikonlopuiksi olen suunnitellut matkoja. Äsken tosin muistin että italialainen ystäväni Dario tulee Den Haagista tänne viikon päästä. Toivottavasti en kuule mittään äpinää siitä..

Italialaiset, italialaiset.. Niitten kaikkien lempiruoka tuntuu olevan pitsa. Olen kysynyt tätä jo monelta, muunmuassa tänä aamuna. Oog in Al -kämppikseni Rudi vastasi "What is your favourite food?" -kysymykseeni hyvin italialaisittain ääntäen ja kätensä levittäen: "Piiiiiizza of couuuurse!" 
Opin nykyseltä itsku-kämppikseltäni myös, että italialaiseen aamupallaan kuuluu keksit. Itse syön aamupalaksi puuroa hedelmillä ja soijamaidolla tai soijajugurttia rusinoilla, siemenillä ja bannaanilla. Saatan ottaa myös näkkärin ja kikherneomelettia sekä vihreetä teetä. Oon mielestäni aina syönny terveellisen aamupalan, ihan pikkusesta lähtien, minkä takia on outoo nähhä ulkomaalasten aamupalaperinteitä. Ranskassa croissantia ja suklaavoita? Yäk! Ei kiitos! Nyt haluaisinkin tietää johtuuko ruokavalintani kasvatuksestani vai onko tämä jokin "suomalainen" juttu?  
Mitä kuuluu sinun aamupalapöytääsi?

Tänä viikonloppuna minnuu kuhtuu Rotterdam ja SENCITY, joka on kuurojen juhla. Suomessakin on järjestetty kysseiset pilleet, mutta en ollu tienny että Sencity on alkujaan hollantilainen. Kuten posterista näkkee, pääsemme ihhailemmaan myös suomalaista Signmarkia. Meikä varmaan posket punasina, nenä pystyssä, kansallistunne rinnassa tykyttäen siellä!

Pörriäinen, jota kaippaan kovasti. Pikku Boris-leijonaharjamme!
Ennen ku ees tulin tänne muistin, että pyörää voi ajjaa myös ilman käsiä. Heti kokkeilin ja olin lähes ojassa. "Äiti kato, ajan ilman käsiä! Äiti kato, ajan ilman hampaita!" En meinannu uskaltaa uusintakierrosta kehnon kokemuksen jäläkeen ennen kuin tulin tänne. Täällä kädet nous pyöränsarvista melekeen ittekseen jonkin voiman ohjaamana pois ja oon ollu aika taitava. Yks ilta ajoin varmaan kilsan putkeen käet sivuilla roikkuen. Varmaan näytin tosi coolilta! Oon selvästi integroitunu.
Vaimo tomerana saattopuuhissa.

Eilen myös pääsin ensi kertaa keskustelemaan randomisti tuntemattoman kanssa tällä kielellä. Nojoo, joku nainen tuli kysymään miten pääsee johonkin paikkaan ja sannoin:
"Dat weet ik niet.. geen idee.. sorry.."
Voi mokoma, millon rupian oikeesti pölöttää? Eilen luokkakaveritkin puhhuivat minulle hollanniks mut ongelmana on se, että täällä ihimiset rakastaa englannin puhumista. Jos niillä on siihen tsäänssi ni ne varmasti siihen tarttuu. Ois ollu ihanaa viettää täällä etes vuosi, mutta sitte ois pitäny tulla tänne kolmosvuonna eikä nelosella. Tosin jos vuoden oisin täällä ollu, ni ois ollu parempi, jotta Katri ois tullu mukana. Lasken jo päiviä siihen ku se tulloo tänne!

2 kommenttia:

  1. Tuo aamupala hommaon niin totta... Itselläni ei meinaa mennä millään jakeluun ns. pullaleivän syöminen aamupalalla ja vielä suklaan kanssa! Oma aamupalani on yleensä mysliä+pähkinöitä+jogurttia. Viikonloppuisin ja sillon ko on surffareita ni paistan omeletteja (vege-vieraiden varalle jauheseoksia kaapissa. Ne ko ei onneksi mene miksikkään ja voi käyttää leipomisseenki kuulema)ja suurin osa on ollu aina ihan ihmeissään ko pistän lautasen viereen leipää leikkeleitä ja hedelmiä. Reissussa varsinkin aamupala on mielestöni tärkein ateria!
    On tosin ollu kyllä mielenkiintoista tutustua muiden aamupala/ruokatapoihin ja tottumuksiin. Täällä Belgiassa mennään silleen vähän ranskalaisittain, ainakin vierailemissani paikoissa.
    Täällä on kielen kanssa sama "ongelma" kuin sielläkin. Heti kun vain huomaavat englannintaitoni suurin osa ihmisistä vaihtaa kielen. Tosin olen alkanu juttelemaan hollanniksi vasta nyt viimisen puolen vuoden sisällä, vaikka olenkin ollut maassa jo ihan luvattoman kauan.
    Anteeksi jättivastaus! Tuo aamupala juttu vain kirvoitti mielen.
    Nyt otan oman junioripyöräni (boyzbikefun) ja kiepahdan kaupungille asioille.
    p.s. Tervetuloa Belgiaan :) Vierailkaa Gentissä! Upea kaupunki!

    VastaaPoista
  2. Kiitti ku kirjotit niin pitkan kommentin. Arvostusta suat minulta :D

    VastaaPoista