maanantai 12. syyskuuta 2011

kortteja.. KORTTEJA!

Vasemmalla ylhäällä David Lloyd -sali, vasemmalla alhaalla tämänhetkinen surffauspaikkani, sitten Healthcity, koulu ja lopulta kaukana oikealla ehkä tuleva huoneeni. "Mistä näitä pyöräilykilometrejä oikein tulee?"

Ylpeä kortin omistaja.
VIHDOIN SAIN LEFFAKORTIN! Anna-Selinalle hankittiin lauantaiaamuna siis hollantilainen pankkitili, jonka avulla keplottelimme molemmille kortit. Pidin suuni supussa siitä, etten asu missään virallisesti, eikä täten Hollannin byrokratia-paska yltänyt meihin. Oli uskomaton tunne saada viiden viikon tappelun ja masentelun jälkeen kortti käteen.



Aamudataushetkeni.
Lähin eilen Den Haagista aikasin, jotta ehtisin mennä sopimaan vihdoin uuden jäsenyyden salille. Junassa oli yllätyksekseni wi-fi, eikä mikkään Suomen Pendolino-langaton ollu vaan semmonen, joka ei pätkässy kertaakaan. Olin ehtiny ottaa jo päiväkirjani esille, mutta kävikin niin, että uppouduin internetin maailmaan. Nappasin pyörän asemalta ja polkasin hetkessä Herculespleinin Healthcity-kuntokeskukseen. Ketkäs siellä olivatkaan vastassa ellei torstai-iltaiset erityishuomio-combat-ohjaajat. Viimeistään siinä vaiheessa tuli sporttinörtti-olo.
"Hey, what are you doing here?"
"I guess one membership wasn't enough for me.."
"Welcome to the club!"
Sain satasella 2,5 kuukauden jäsenyyden, vaikka normaalisti kuukausihinta on rapsakat 70 euroa.


Hollannissa kuukauden ensimmäinen sunnuntai on "kauppasunnuntai". Healthcitystä ajoin keskustaan huomatakseni, että kaikki, jopa Alberth Heijnin "TO GO" -minikaupat olivat kiinni. Maha muristen vyöryin erääseen patonkipaikkaan, jossa veganismini mainiten minua katsottiin hyvinkin nyreästi. Lopulta turvauduin epämääräiseen kojuun, jonka karvaiset miehet puhuivat minulle hollannin ja italian sekä etäisesti espanjan sekoitusta. Pyysin leivän pelkillä kasviksilla. Nuorempi miekkonen ei meinannut ymmärtää, joten vanhempi otti ohjat käsiinsä ja paljaalla kädellään kouraisi sallaattia, lötsäytti leivälle, kauho pari tommaattia, plöts, jalapenon, plöts.
Yhden täytteettömän leivän he antoivat lahjaksi. Okei, outoa. Olin melkein varma, että iltani viettäisin vessanpöntöllä. Onneksi olin väärässä.

Menin leffakorttini kunniaksi katsomaan Super 8 -elokuvan, vaikka olin kuullut siitä hyvinkin huonon arvion. Voi että mitä shittiä se oli. Ohh. Jos olette sen katsoneet, niin kertokaa toki mitä itse mietitte.

Nyt minulla on siis
- kaksi salijäsenyyttä
- elokuvakortti

Ja ei ole
- vapaa-ajan hengailukavereita (X kirjoitti minulle, että koska hänellä on menossa viimeinen vuosi koulussa, ei hänellä olekaan aikaa uudelle ystävyydelle. Wow. Thanks)

3 kommenttia:

  1. Sellasta, että pääseekö sillä leffakortilla ilmatteeksi, vai miksi se oli niin must? Onks se toinen sali Amsterdamissa? Minen ymmärrä mittään. Moikkelikoikkeli! Törmättiin muuten Hairyyn su-iltana.

    VastaaPoista
  2. Joo toi leffakortti maksaa 19e/kk ja sillä saa kahtoo miten paljon leffoja vaan tahtoo. 3D-leffoista pittää maksaa 2,5e tosin ylimäärästä per leffa, kun ne on sen verran kalliimpiakin. Noita Pathé-leffateattereita on ympäri Hollantia. Utrechtissa harmi vaan on vaan yks, mutta esim. Haagissa on kolome ja Amsterdamissa neljä. Ahhh.

    Kyssyitkö kuntosalistani vai mistä? Se on eri puolella kaupunkia (ku se mihin ekan jäsenyyteni hankin), ei Amsterdamissa lain.

    Melissa kertoki että olitte siihe törmännä. Mitäs se? Oliko muuttunu?:D

    VastaaPoista
  3. Hello! Kiva kortti. Leffakortti. Hairyn nimi pitää vaihtaa kulipääksi, en tiedä mikä muu juttu on sittemmin muuttunut. Bjo

    VastaaPoista