perjantai 28. lokakuuta 2011

Brugge paradijs


Tuntuupa hömelöltä kirjoittaa viime viikon asioista, mutta halluun dokumentoida Belgia-retkemme. Sunnuntaina tutustuimme Gentiin niin kuin viime kirjoituksesta käy ilmi. Maanantaina lähdimme Bruggeen, jonne lähin Colin Farrellin ja Brendan Gleesonin tähdittämän In Bruges -leffan (Suomessa tunnetaan nimellä Kukkoilijat.. blaah) innoittamana. Se on yksi top25-leffoistani ihan selkeesti, IMDb:ssäkin saanut 8.0/10 mikä on loistava pistemäärä. Vertailuna kaikkien rakastama Titanic kulkee siellä pisteillä 7.5..

Bruggen keskusta on säilytetty hyvin keskiaikaisena, jonka tähden se on Belgian merkittävämpiä matkailunähtävyyksiä. Keskusta-alue kuuluu jopa UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Kanavien vuoksi Bruggea kutsutaan myös Pohjoisen Venetsiaksi, kertoo Wikipedia. Silloin kun luokkalaiset kyseli mihin Belgian kaupunkiin haluan edes lähteä, en tiennyt mistään mitään. Olen hyvin onnellinen, että äkkäsin Bruggen.

Katri haaveilemassa vegaanileivästä.

Gentin kiertelyn oltua hyvin suurpiirteinen, missasin paljon asioita joita olisin halunnu pällistellä, päätin että Bruggen kanssa toimitaan erilailla. Ostimme heti rautatieasemalle tultuamme kartan turisti-infosta (vain 0,50e!) ja päätin reitin; kävelisimme ison ympyrän asemalta toiselle puolelle keskustaa ja palaisimme eniten kirkkoja reunustamaa reittiä takaspäin. Pidin kameraa koko ajan käsissä, kun oli niin kaunista että halusin jatkuvasti nappailla kuvia. Ihme kyllä oli niin loistava sääkin, että tuli aika hyvälaatusiakin otoksia. Olin jo heittäny toivoni kameran suhteen ku kaikki on jotenkin ollu niin oranssia sen kanssa.
”HALUAN JAPANIIN!” huusi päässäni ääni kun tähtäilin luontokuvia. Samalla tuli vähän vanha olo. Mistä lähtien oon halunnu ottaa puista kuvia? Katri sen ku jatko tallustelua etteenpäin ku minä pysähtelin, jotta ”vielä tuo puska” ja ”oo, onpas hieno seinä”. Katesta otettiin myös (jälleen) tuulimyllykuva, kun äitinsä oli touhottanut jottain että miten Hollanissa on paljon myllyjä. Mikä on sinäänsä totta kun verrataan Suomen myllymäärään, mutta ei täällä niitä kuitenkaan ihan hirveesti näy.

Tässä tuloksia luontointoilustani..




Belgiassa taietaan puhua pikkusen huonompaa englantia kuin Hollannissa. Vai satuinkohan juttusille vähemmän kielipäiden kanssa? Belgia on myös kalliimpi paikka. Masens ostaa ruokaa kun tiesin tasan minkä verran samat mammit maksais Hollannin puolella. Alpro Soyankin tuotteet oli kalliimpia, vaikka kyseinen firma on alunperin Belgiasta! Tiesittekös sitä? Sehän selittää kaikki maailman mansikkamaidot mitä täällä myydään ja Suomessa ei.


Makasin maassa ku tästä kuvvaa otin. Tuli ihan mieleen Rion Jeesus-patsaalla makkailijat..
Koningin Astridpark, joka myös kivasti In Brugesissa vilahti.
Ja samaisessa leffassa mainittiin kyseiset joutsenet.
Onko tällä ja Kuopion Pyhän Johanneksen kirkolla eroa, siis näin arkkitehtuurin kannalta?

Aww.

Kruunasimme kaupunkikierroksen ostamalla liput Dalín ja Picasson näyttelyihin, opiskelijalta kahden näyttelyn yhteislippu oli 11 euroa. Dalí on vuosikausia ollut lemppariartistini ja olikin hauskaa nähdä hänen.. eroottisvivahteisia piirrustuksiaan.
”Täähän on pornoo!” tokas Katri kun hienona näyttelyä kiersimme. Näyttelyt oli järjestetty eri paikoissa, joten Dalín jälkeen jatkoimme Picasson parissa. Siellä oli myös Henri Matissen ja Joan Mirón tekeleitä.

Vaikeiden ratkaisujen äärellä.

Brugge oli kaikenkaikkiaan söpö ja pieni kaupunki, jossa vois käyvä vaikka uudelleen. Hankin In Bruges -leffan itelleni ja katoin sen Katrin kanssa heti kun Zeistiin takas tultiin, kun on kuitenkin muutama vuos vierähtäny siitä ku leffan näin..
Harry (Ralph Fiennes): ”It's a fairytale town, isn't it? How's a fairytale town not somebody's fucking thing?

Vielä viimeisenä silauksena kerron että ranskalaiset perunat ovat belgialaista alkuperää. 
"Ranskalaisten perunoiden alkuperämaa ei ole täysin selvillä. Belgialaisen tarinan mukaan väärä nimitys 'ranskanperunat' juontaa juurensa ensimmäisen maailmansodan ajalle, jolloin amerikkalaisille sotilaille tarjoiltiin ranskanperunoita. Sotilaat olettivat olevansa Ranskassa, ja loivat termin 'french fries' kuvaamaan syömiänsä perunoita. Sodan jälkeen termi olisi siis levinnyt englanninkielisessä maailmassa ja näin ollen synnyttänyt epätietoisuuden ruuan alkuperämaan suhteen. Termiä 'French fried potatoes' on kuitenkin käytetty Amerikassa jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Öljyssä keittäminen on ollut pitkään tapana Espanjassa. Ranskalaiset myöntävät perunoiden olevan belgialaista alkuperää ja Belgiassa ranskanperunoita syödään paljon."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti