maanantai 21. marraskuuta 2011

heb je de mist gemist?


Terveisiä sumun keskellä. Tämmöistä summuu ei oo kuulemma maassa ollut kolmeenkymmeneen vuoteen. Lentoja on peruttu yhtenään. Toivon syvästi että ens viikoks kirkkenis, koska on jo tosissaan ikävä Suomeen. Tää sumu on oikeestaan tosi söppöö, vaikkakin tietty vaarallista. On jännää miten se mennee paksun takin läpi ja miten tumput ja pipo kastuu siitä vaan ku ilima on niin kostee. Hienon näkösiä on pellot ja pyörien punaset takavalot.
Täällä on ilimat jäätyny niin, että tänäki aamuna oli vaan 1c. Ennää ei pyöräily olekkaan mitenkän huippuhauskaa. Lisäksi talot on niin kylmiä ja ikkunoista vettää, että alan ihan justsilleen vilustua. Aamusella rupes tuntumaan kurkkukipu ja se ei oo mikkään hyvä enne. Nyt ei tekis mieli niellä, kun korviin ja kaulaan koskkoo. Ostin kaupasta vihreetä gingseng-teetä ku kuulosti niin terveelliseltä, mut ei oo tarpeeks maukasta se.

Menin viime keskiviikkona Haagiin ja otin oikkeen kameran mukkaan, että voisin räpsiä kaikennäkösiä kuvia Anna-Selinan kanssa. FAIL. Kamera pysy kassissa koko ajan. Kävin kahtomassa seittemän leffaa kolomen päivän aikana, kahesti pistäydyin Starbucksiin (oh no!) ostammaan soijalattee ja kerran käytiin Anna-Selinan koululla jossain discussion groupissa. Se oli niitten eka tappaaminen ja siellä ihimiset jako ensivaikutelmiaan maasta. Olin kuolla tylsyyteen kuullessani jälleen samat jutut; tulppaanit, tuulimyllyt, puukengät, juusto. Hei get over it oikeesti jo!!! Mulla ainakii päällimmäisenä mielessä voileipälounaat ja muutenkin huono syöminen, kalenterin varassa eläminen, opiskelijoille ilimanen OV-kortti ja vaikka kanavien paljous.

Utrechtin Bakkerbrug vuonna kivi.
Muutin viikko sitten Zeistin sisäsesti 1,5kilometrin päähän yhen tosi mukavan naisen luokse. Se oli joskus aktiivinen soutaja ja siltä kyssyin että söikö se tuolloin erilaisesti. Ei kuulemma, yhä vaan leipälounaita. Pikku lapset syö koulussakii vaan leipää, siis voi että. Jonku pittäis antaa näille vähä ruokakasvatusta!

Tää minun kirjotus ei kyllä yhtään etene kronologisesti.
Tännään minulla oli viittomakielen koe ja tein siinä pari hassua virhettä. Viitoin esimerkiksi suomeksi "suuri". Opettaja katsoi minua kulmiensa alta kummissaan. "Oho, sori, se oli suomalaista viittomakieltä, unoha se!" Tilanteessa oli viittomakielinen opettaja jonka kanssa viitoin, kamera kuvvaamassa minua ja vielä yksi kuuleva opettaja kirjoittamassa ahkerasti arvioita paperille. Ylihuomenna on vielä viiminen "koe", pittää PowerPoint-esitelmä tehä kuurojen kulttuurista. Huhhei. Jätän tekemisen huomiselle, nyt on sen verta pipi olo, että peiton alla lämmittelen ja elokuvvaa kahtelen.

Ristiriitanen olo, kun tahon Suomeen mut toisaalta en halluis täältäkkään pois lähttee..

1 kommentti:

  1. Siis eikä, en ole tiennyt, että sullakin on blogspot! Näin äsken linkin tänne sun Livejournalissa. Liityin heti tämän lukijaksi. :) Hienot värit sivullasi!

    VastaaPoista