keskiviikko 30. marraskuuta 2011

kottiinpalluu

Sinterklaas & apurit oli minut muistanu!
Sunnuntaina oli viimeisen Hollanti-combatin vuoro ja jäinkin sen jälkeen ohjaajan ja salikaverin kanssa juttusille. Vaikka hiki kylmäsi koko kroppaa ja kaikki käsikarvat sojotti niin en tahtonut nousta hakemaan lämpimämpää päälle, olisinhan sillä voinut rikkoa lummouksen. Hyvin vastentahtosesti muutenkin alotin palluumatkani. Kun alako tulla ilta oli pakko hautautua tavaroitteni alle (17kilon rinkka, täysi selkäreppu, urheilukassi ja tietokone laukkuineen) ja hypätä pyörän selkään. Viimestään siinä vaiheessa tuli hyvin hollantilainen olo. Luultavasti en olis Suomessa samanlaisen tavaramäärän kanssa yrittäny ees lähtee pyöräilee.
Sinne rautatieaseman parkkiin jäi pyöräparkani kun en ehtinyt sitä muualle myydä. Yritän vielä, josko lähettäisin avvaimen jollekulle sieltä, joka sen sitte omaks lunastas. Pittää vaan toivoo, ettei sitä oo siinä ajassa ehitty korjata pois.

Kun juna irrottautui Utrechtin laiturista niin kyllä minun silimissä varmaan kimmelti. Amsterdamin jouluvalot nähtyäni rupes pikkasen enemmä vielä kyyneleitä tulemaan. Oli ihanan helppoo ja tuttua ottaa ratikka ja vaeltaa seuraavaan yöpaikkaan italialaisen naisen luokse.

"Als de lente komt dan stuur ik jou.."
 

Maanantaina kävelin Pathé De Muntiin ja Tuschinskiin katsommaan kolome leffaa. Kyllä kelepas! Olin hyvät evväät ittelleni vielä teheny ni ei päässy nälkäkkää yllättämmään. Jätin neljännen leffan kattomatta ku tajusin, että oisin muute yöpaikassa vasta puolenyön aikkaan. Olin käyny leffojen välissä ostaa kauppakadulta De Tuinenista ittelleni pari pötilöö soijaproteiinia niin piti organisoida matkakamat uusiks. Ensimmäinen kerta vuoskausiin ku pakkasin illalla, ylleensä jätän lähtöaamuun.

Rembrandtpleinilla.
Edelleen samalla pleinilla.
Oisko Rozengrachtia olluna.
Maanantaiaamuna seitsemän jäläkeen alko sitten matkustus kohti koto-Suomee. Ensin otin ratikan (jossa puhuin vahingossa hollantia ihmiselle ku kerroin että sen laukku on auki) ja sitten vaihdoin junnaan. On tosi kätsää että Amsterdamin Schipholin kentällä on kans juna-asema!

Lentokentällä otin tapani mukkaan vyön solen irti ja laitoin turvatarkastukseen mennee ni eiköhä tarkastaja pakottanu ottaa koko vyön pois vielä oikeen semmosella tympiintynneellä äänellä. Tekis mieli antaa sille vähä tapakasvatusta. Huomasin että meikäläisen reppu jäi valasuun venkslailee ja tajusin että nyt tullee laukun avvaamisen paikka. "Löytääköhän ne meikän huumeet?" Noei. Vedin kaikki vaatetavarat repusta ulos ja voi mikä ilime semmoselle vanhemmalle tarkastajalle tuli ku se veti pohjalta pyörän polkimen. En voinu itekään kyllä siinä nauramatta olla. No, hollantilaiset ymmärtää. En tiiä miten ois muissa maissa suhtauduttu.

Vika Holsku-Starbucks vähhään aikaan @Schiphol.
Lentokone oli yli tunnin myöhässä ja sain koko Amsterdam-Tukholma-välin pelätä että missaisin vaihtolennon. Meinas kans tulla jännityslirit housuun ku lentokonneen ovella Ruotsin puolella tuli vastaan jämerä huumekoira yhtä jämerien pollareitten kanssa. Polliiseja oli varmaan viis ja niillä kaikilla tais olla kädet puuskassa. Koiralla oli kuonokoppa ja se tosi tarkkaan, tosin nopeasti, meikäläisenki lahkeen nuuhkas läpi. Kävelin muuten suoraan boardingiin ja olin viiminen konneessaolija. Onneks ei tarvinnu juosta mihinkään (VIELÄ!), inhoon tommosta tulipalokiirettä..
Muistin muute yhtäkkiä sen, että tein ala-asteikäsenä huumekoirista esitelmän. Aika siisttii!

Kun kone alko laskeutua Suomeen ni voi että mikä Suomi-rakkaus alko sisimmässäni jylistä. Rupes soimaan päässä "Suomi, Suomi, Suomi, kallis synnyinmaa!"
Ihmeellisiä ajatuksia tuli, muunmuassa "voi että kun saisin tuota metsää halata". Suomi on mielestäni kaikkein ihanin maa! Kiva olla ylypee omasta kotimaasta, ku ennen, joskus yläasteikäsenä niin angstasin että halluun Suomesta koko loppuelämäks pois.
Muistinkii yhenäkin että kaiken muun hyvän lisäks Suomessa on pikanoppeet lentokenttätyöntekijät ja saattasin sittenki ehtiä tuntia aiempaan junnaan. Kävelin suorilta tein laukkuhihnalle ja meni ehkä kaks minnuuttia ni sain jo rinkan selkääni. Bussikin Tikkurilan asemalle lähti melekee heti että minnuuttipeliks meni. Linja-auton arviotu saapumisaika Tikkurilaan oli 16.25 ja meikäläisen juna taas lähtis 16.28. Tietenki bussi jätti meikät mahollisimman kauaks asemasta ni jouvuin juoksemaan ja koska ahistaa istua muitten ihimisten paikoilla ni päätin vielä junaliput ehtiä ostammaan. Tärisevin sormin siinä sitte, mutta ehin!

Heti huomasin nämä asiat:
- lipunmyyntiautomaatti on ihan erilainen
- tavallisessakin junassa on netti
- konnarilla on jokkiin ihime piippauslaite

Mikkelin kohalta kyytiin nous myös synttäriään viettävä äitimuorini, jonka kanssa sitte (liiankin kovvaan, välillä) juoruttiin ja tehtiin ristikoita. Boris ja Katri oli Kuopion asemalla vastassa ja voi mimmosia pikku karvaturreja ne molemmat on. Borikselle oli ilimestyny korvien päihin ihanat ilves-tupsut ja Katrin kiharapehko ei ollu mihinkään kadonnu. Iltapalaks sain jugurttia ja lämpimiä RUISleipiä.

Tännään kävin jo ahkerana koulussa lainailee kirjoja ja kiinnitin huomioo kolomeen seikkaan:
- Oon niin tottunu nyt tähä kuvvausintoiluun, että matkan aikana tuli monesti semmone olo, että "tästä kohasta tulis hyvä kuva". Alan varmaan roudailla kameraa mukanani, vaikkei mikkää Nikon Coolpix uuu jee 500 000 olekaan.
- Mulla on tosi energinen olo. Halluun rueta käyttää aikaani paremmin. Halluun käyvä usseemmin teatterissa ja muissa kulttuuritapahtumissa, nähhä enemmän ihmisiä ja antaa lahjoja. Toivottavasti tää ei oo hirveen ohimenevä kausi.
- Ei hävetä laulaa kaduilla. Hollannissa kun vihellettään ja laulettaan tuosta vaan ni ehin iteki siihen tottua. Laulaa loilottelin ulukona kävellessä siis.

Oli kivvaa nukkua suomalaisessa talossa kun sai olla varpaat peiton ulukopuolella eikä ollu yhtään ees kylymä. Itteasiassa yöllä tuli vähän liianki kuuma välistä..

Minä ja Boris 2min sitte.
Minulla on vielä kertomatta vaikka sun mitä juttuja ja kuviakkaan en oo näyttäny. Tuntuu hassulta alkaa kertoo jostakin jutusta, joka on tapahtunu ihan eri maassa pari viikkoo sitten. Halluisin jatkaa tämän blogin kirjoittamista, mutta mitä mieltä te olette siitä?

6 kommenttia:

  1. Jatka kirjoittamista!

    Ihanat Amsterdamin jouluvalot <3

    VastaaPoista
  2. Jatka kirjottamista niin jatkan lukemista! Nyt vasta hokasin tämän! T:Onia

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa takaisin koti-Suomeen! :)

    Sullahan oli ihan omat leffafestarit, kun katsoit kolme elokuvaa putkeen! Hauskaa, että sulla on nyt kulttuurisesti ja sosiaalisesti aktiivinen olo. :) Ja vähänkö hekottelin tuolle sun huumevitsille lentokentällä...!

    T: kulttuurinisti

    VastaaPoista
  4. Kiva, että oot tajunnu rakkauttas Suomeen. Onhan se ihana kaupunki.. Eiku :D:D Taitaa olla ajatukseni brasilialaistunu ku 5miljoonaa ois mun mielestä just passeli asukasmäärä kaupungille hehe.

    Mä taas oon tajunnut sen, että Suomi, tai ainakin Kuopio on mulle ihan liian pieni. Oot varmaan kuullut monesti mun suusta, mutta mä en koe sillä oleva mulle mitään tarjottavaa. Paitsi paljon aikaa perheen kanssa <3 Jos/kun palaan Suomeen, voi kaikki siellä jo varautua, että Kuopiossa en meinaa kupata.... Ja ihmiset, miksi ne on niin kylmiä ja etäisiä Suomessa? Mikä niitä vaivaa? :--((

    Toivottavasti ei selkä katkennu painavia kamoja raahatessa. Ja toivon kaikkee hyvää sun paljon kokeneelle pyörälle, koitahan löytää sille nopsaa koti, pistät vaikka jonnekin kirpparisivustolle ilmasiin tavaraihin. NYT eikä ensi vuonna puppe!

    Mäkin otan nykyään aika paljon kuvia ja rakas HTC helpottaa asiaa. Jotenkin nolostun ottaessa kuvia yleisillä paikoilla... Tolla voi sniikkailla ja ottaa ihan huomaamatta and I like it. Koita säkin hommaa jonkun tarjouksen kautta itelles älypuhelin johon hommaat whatsapit ja talkit niin voidaan chättäillä jatkuvasti ilmatteeks oukkidoukki?

    Bbbbbjos

    VastaaPoista
  5. Jatka toki! On ollut riemastuttavaa lukea reissustasi ja ma matkakuumeni naapurimaahan senkuin vain kasvaa :) Olisi hienoa lukea lisää tunnelmiasi nyt "paluumuuttajan" silmin!

    VastaaPoista