maanantai 19. joulukuuta 2011

harrastusten maailmaan sujahda

marsupilami
Viikonloppumme vierähti Joensuun mailla. Boris-koira pääsi isovanahemmilleen hoitoon (lue: lihomaan) kolomeksi viikoksi. On se kumma miten on koiran läsnäolloon tottunu. Jo bussissa matkalla Joensuuhun pohdimme miten palluumatkalla päästäis etteen istumaan, ettei Borre tulis huonovointiseks. Kottiin kun tulimme niin ootin vuffen tulevan ovelle vastaan, niin ei! Monet varjot on muodostunu jo Boriksen näkösiks ja Katriki on menny sitä rapsuttelee vaan löytääkseen, ettei se ookaan täällä. Boris on yksi rakkauskoira.

Tännään kerron teille harrastuksistani kera arkisto-kuvien.

Elläinten oikeudet
13-vuotiaana alloin isosiskojen semiveggeilyn innoittamana itsekin semivegeistellä, josta hifistyin pesco-vegeksi 14-vuotiaana ja myöhemmin lakto-ovvoilun kautta 17-vuotiaana veggaaniksi. Veganismin myötä elläinoikeudet todellakin alkoi kiinnostaa ja tietenkin myös elläinoikeuksien kiinnostuksen vuoksi tuli veganismi. En pysty käsittämmään miten joku voi syödä jotakin, joka on joskus hengittänyt, kävellyt, lentänyt, uinut, ollut oikeasti elävä. Olen ollut mukana Animaliassa ja Oikeutta Eläimille -järjestössä, josta jälkimmäinen on hieman lähempänä sydäntä.
Varhaisin elläinten oikeuksiin liittyvä muisto on se, kun iskä meni Karttulan (kotikuntani) koe-elläinlaitoksen lähettyville leiriytyville aktivisteille jottain ilkeilemmään. Minnuu hävetti.


Elokuvat
Meillä ei ollut televisiota talossa ennen kuin täytin 13. Tuolloin telkkari oli vaan leffojen katsomista varten ja minähän alloin niitä kunnolla kahtoa. Lainasin luokkakaverilta kaikki James Bondit, jotka se oli saannu nauhotettua. Oli hienoa olla kattonu jonku sarjan kaikki leffat. Jotenki rupesin sitten haalimmaan elokuvakokemuksia ja yllättäen siitä tulikin intohimo ja oikeastaan pakkomielle. Olisko ollu vuotta 2006 ku oikeesti huomasin, että leffat on iso juttu. Olin vennäyttäny jalkani ja olin töistä saikulla pari viikkoo. Köpöttelin keppeineni jäällä liukastellen vuokraamoon ja hirveen kasan leffoja kattoin ja tuntui ettei mikkään riitä.

Kirjoittaminen
Aloin kirjoittaa 4-5-vuotiaana. Kirjoitin tarinoita ja runoja enimmäkseen. Ensimmäisen päiväkirjakirjoitukseni olen juurikin viisivuotiaana rustannut ja siinä kerron muunmuassa sen miten "olen itkenyt paljon, ainakin 500 dollaria". Päiväkirjan kirjoittelustakin alako tulla vähän pakkomielle, kun en halunnu yhtään päivää kirjottamisesta luistaa etten vahingossa lopettas koko harrastusta. Yläasteella ollessani terkkarikin kirjoitti muistiin: "Rasittunut siitä, että joka ilta kirjoitettava päiväkirjaa." Fiktiivisen kirjottamisen into alako hiipua lukiossa kun alloin tuntee itteni niin huonoksi kirjottajaksi. Päiväkirjaa olen kuitenkin edelleen kirjoittanut päivittäin kasiluokalta (2000) lähtien. Runoja kirjottelen kausittain ja ylleensä runoni on semmosia loppusoinnullisia, hyvin realistisia hassutteluja.

Sarp & minä, Ankara 2009.
Lukeminen
Lukeminen alako kanssa 4-5 vuoden iässä. Ensimmäinen kirja, jonka ylypeenä muistan viisvuotiaana lukeneeni oli Lindgrenin Marikki (Madicken). Ala-aste meni kirjojen parissa lähes kokonaan ja seiskaluokalla sainkin kevätjuhlassa äidinkielen tunnustuspalkinnon ahkeran lukuharrastukseni vuoksi. En ole viiteen kuukauteen lukenut kirjoja, mutta männä kesänä melkein muuta tehnytkään ku pitäny nennää kirjoissa kiinni. Lempikirjailijoitani on muunmuassa Pirkko Saisio ja Robin Cook. Harry Potterit ovat minulle myös hyvin rakkaita.

Kokkailu (ja syöminen)
Varhain osittaisen veggeilyni vuoksi alloin kokkailla ja 15-vuotiaana meinasinkin, jotta alkaisin kerätä omia reseptejäni vihkoon tulevaisuuden varalle. Veggaaniks ryhyttyä kokkaus alako kiinnostaa entistä enempi ja nyt saatan helposti viettää vaikka neljäki tuntia keittiössä tehden kaiken näkösiä ruokalajeja.

Lontoo 2006 ja nuudeli.
Ankara 2009.
Rio de Janeiro 2009.
Matkustelu
Äiti on aina tukenu meikäläisen matkustelua ja oon saanu kohtalaisen nuoresta lähteekii maailmaan tutustummaan. Kauin paikka mihin oon tähän mennessä ollu on Brasilia ja siellä oon kahesti ollu. Kuitenkin muu Etelä-Amerikka, koko Pohjois-Amerikka, Aasia (Turkkia lukkuunottamatta) ja Afrikka on ihan järestään tutkimatta.
Vielä sekkii päivä tullee..

Água Mineral, Brasília, 2009.
Corcovado, Rio de Janeiro, 2009.

Nukkuminen
Nukkuminen on ihanaa näin vanahetessa. Pienenä ahisti hirveesti ku pakotettiin nukkumaan, varsinkin jos ei väsyttäny. Eikä ylleensä kyllä väsyttänykkää. Perhepäivähoidossa hoitotäti tunki ittesä minun ja veljen välliin, hyi, ja jouvuin lyhyellä päiväkotijaksollani kuusvuotiaana pimmeessä oottellee muitten lasten nukahtamista ennen ku sain lähtee huoneesta pois. Tää traumatisoi minut ja yhä tullee ahistunu olo, jos minnuu ei nukuta ja minun pittäis yhä peiton alla olla ja pimmeessä. Siks herrään ja laitan heti valot päälle ja mussiikin soimaan. Päiväunet on kuitenki jokapäivänen juttu. Sitä tarviin vaan ja vaan! Pikkusiskon kanssa löytyy mitä kekseliäimmät päikkäriasennot ja kiitän onneeni siitä että Katriki tykkää nukkuskella, vaikkakin hän mielii nukkua minua pitempään.

istanbul, 2009.
Tatuoinnit
Piirsin ennen tatuointikynällä pikku töherryksiä pitkin kehhoo ja päätin, että ku vaan voin niin tatuoinnin hankin. Niinpä sitten kaks päivää 18-vuotispäiväni jälkeen vihdoin ensimmäisen ja olin kuulemma tuolloin sanonut että ainoaksi jää. Siis mitä? Olinko oikeesti? Nyt tällä hetkellä minulla on 15 tatuointia ja anteeksi vaan, eivät jää ainoiksi.

Tampere, 2010.
2008.
Urheileminen
Lapsuuteni kuului vankasti hiihtäminen, luisteleminen, uiminen ja jalkapallon kanssa kikkailu. Olin myös tanssimisesta kiinnostunut ja kävin välillä, kun vaan oli mahdollisuus, tanssitunneilla. Lukiossa jatkoin yläasteella alkanutta kuntouintiharrastusta, mutta olis himostanut alkaa salilla käydä. En kuitenkaan uskaltanut. Kävin jumpissa, joista en saanut niin paljon irti kuin olin halunnut. Ta-daa, sitten löysin Les Millsin ja himourheilun. Kiitti nam, just mulle!
Combat on parasta mitä tiiän. Itämaiset taistelulajit on minnuu kautta aikain kiinnostunu, mutta en piä siitä fyysisen kontaktin ottamisesta. Combatissa huidotaan ilmaan, joten oujee sille. Minut löydät combat-tunnilta eturivistä. Harrastan lisäksi myös juoksemista, uimista (sitä sammaa kuntouintia sekä avantouintia), spinningiä, tanssimista sen verran ku polovi antaa periks, salin puolella puhertamista ja balancea. Joogan oon huomannu olevan meikäläiselle liian hidasta ja intensiivistä.


Elixia Salmisaaren edessä, Helsinki, 2010.
Syksy 2008.
Valokuvvaaminen
Tykkään kuvvailla juttuja ja varsinkin katutaiteen ja graffitien kuvvaaminen on ihan parasta. Huomasin tämän asian kiinnostavuuden silleen ku alloin repiä pylväistä tarroja päiväkirjojeni kansiin liimattavaksi. Nyt jos laitat minut kattelee missä tahhaan graffiteja niin saat minut viihtymmään.

Gent, Belgia, 2011.
Edelleen juttutoiveita kaivattaan..

2 kommenttia:

  1. Vau, sullahan on paljon hyviä ja hienoja harrastuksia. Vaikka olenhan mä näistä kaikista jo kuullut, mutta nyt syvemmin. Olet myös selvästi aina todella intohimoinen kun pidät jostain asiasta - se on selvästi kaikki tai ei mitään. ;) Esimerkiksi kun mä olen nyt ollut viime vuosina hurahtanut uimiseen, niin se tarkoittaa yhtä kertaa viikossa, heh. Tosin elokuvien, kirjojen ja kulttuuririentojen kohdalla olen myös aikamoinen addikti...

    VastaaPoista
  2. Ja niin, olet uskomattoman aikaansaava! Sulla täytyy olla vuorokaudessa ylimääräisiä tunteja...

    VastaaPoista