torstai 8. joulukuuta 2011

hauva, hauvempi, hauvin!

Hei, nytpä meinasin että voisin kirjoitta koirista.

Ressu pentujensa Tiituksen ja Pentuksen kanssa.
Meillä on aina perheessä ollut koira. Itse muistan pupet siitä lähtien, kun meillä oli harmaa norjanhirvikoira Ressu. Ressu oli hyvin.. hirvikoira. Jos se pääsi hihnasta irti niin pinkaisi heti metsään eikä tullu kyllä kutsumalla takasin. Meillä oli myös Popi, lieköhän ollut Ressun tytär? Tästä koirasta ei ole niin paljoa muistikuvia, mutta kuitenkin kuvamateriaalia löytyy. Naapurissa oli aikamoinen pukki koiraksi, kultainennoutaja Nero. Nero pukkas Ressun odottavaksi ja heidän jälkikasvustaan meille jäi Pentus-niminen koira.

Pentus olikin sitten vähän tottelevaisempi kuin äitimuorinsa Ressu, huomas selkeesti että sen isä oli kultanennoutaja. Pentus tykkäs myös uida kovasti ja se hyppäili laiturin päästä lampeen / järveen. Nero tuli taas sopivasti errään kerran metsän läpi Pentuksen luokse ja sillä kävi flaksi -eiköhän tullu tuas pentuja. Tällä kertaa pentueeseen syntyi kaksi valkoista koiraa eli kultaisennoutajan piirteet oli ulkonäöllisestikin havaittavissa. Meille jäi Popo (tarkoittaa turkiksi pyllyä, lieköhän äitin pöljä keksintö nimeksi), joka oli kiltimpi kuin kukaan tietämäni koira. Pojasta polvi paranee! Jo pentuna kävelin kylillä ja jalkojeni vieressä jolkotteli kovinkin kuuliaisena Popo-pentu. Sain 9-vuotislahjaksi (?) koirakirjan, jonka avulla koulutin Popoa vielä enemmän ja jonka inspiroimana "trimmasin" puppemme. Kalliit parturinsakset menivät siinä kuulemma pilalle ja tästä oon saannu jälkeenpäin kyllä ihan riittävästi kuulla..

Popo muuten oli ihan hullu uimaan ja kun lähdimme silloisella asuntovenneellä kauemmas järvelle ni saatettiin ruveta kuulee puuskutusta ja röhinää perästämme. Välillä piti pakottaa Popo rantaan, kun se olis niin mielellään jääny uimaan lampeemme ympäri. 

Popi ja minä.
Pentus, Susanna, iskä ja Popo sekä meikä.
Melissa ratsunaan Pentus-parka.
Pentus tuoreena mammana.
Popo ja Melissa.
Kiinnitä huomio kissan silmiin.
Taisin olla 9-vuotias tuolloin.
Popo chillaa ja minä oon 13-vuotias.

Popo eli viimeiset vuotensa isän silloisella asuinpaikkakunnalla Joroisissa ja kuolemastaan sain kuulla vappuna 2007. Siinä ei kyllä hirveesti ennää vapun viettämiset kiinnostanu.. Itkin koko illan kaverin koiraa vasten. Jokatappauksessa oon halunnu ittelleni koiraa ottaa, mutta oon aina niin meneväinen ollu, ettei oo elämäntilanteeseeni käyny. Kuitenkin oon säännöllisin väliajoin käynny kahtelee eri koirasivuja ja haaveillu omasta pikku pupesta.

Viime kevväänä (huhtikuussa) kävin sitten tuumasta toimeen, kun jotenkin tuli semmonen ahaa-elämys, että tottakai otan kotia tarvitsevan rescue-koiran. Sellailin ahkerana erilaisien järjestöjen sivuja (Pelastetaan Koirat Ry, Kodittomat Koirat, Rekku Rescue jne.) ja sain Katrinkin innostumaan ajatuksesta. Tässä vähän PK:sta tietoa:
"PELASTETAAN KOIRAT ry perustettiin 31.08.2001 Tallinnan koiratarhan, Kodutute Koerte Varjupaikan, asukkien elinolosuhteiden parantamiseksi ja uusien kotien löytämiseksi niille. Kuusi samanhenkistä eläinystävää, joista koostettiin Pelastetaan Koirat yhdistyksen ensimmäinen hallitus ja perustajajäsenistö, kokoontui samaan pöytään ja päätti ryhtyä toimeen. Alkuvuodesta 2001 lähtien nämä ihmiset olivat toimineet toisistaan tietämättöminä omilla tahoillaan Viron eläinten hyväksi ja osan kotiin oli jo pelastettu Varjupaikasta eläimiä. Toiminta oli aluksi pienimuotoista ja keskittynyt nettisivujen ym. käytännön asioiden hoitamiseen. Ensimmäinen yhdistyksen virallinen tarhamatka tehtiin 1.9.2001 jolloin Varjupaikasta lähti 3 onnellista koiraa uusiin koteihinsa Suomeen. Yhdistyksen rekisteröimisanomus hyväksyttiin 08.02.2002 ja nimen perään lisättiin ry."

PK:n sivuilla oli montakin eri koiraa, jotka meitä kiinnosti ja alloin kirjottellee yhden yhteyshenkilön kanssa sieltä. Tällainen ilimotus oli meitä myös kiinnostanu:

"Boris ja Roxy asuttavat yhteistä häkkiä Bukarestissa Ringstarin tarhalla, jonne ne onnekkaasti ovat päässeet paikallisesta kunnallisesta tarhasta oltuaan siellä muutaman kuukauden.
Sekä Boris että Roxy ovat hyvin ystävällisiä ja sosiaalisia, huomiohakuisia koiria, jotka nauttivat saadessaan ihmisen huomiota. Ne tulevat hyvin toimeen myös toisten koirien kanssa, eivätkä ole lainkaan "pomottavaa" tyyppiä. Reippaat kaverukset osaavat kävellä hihnassa (niillä on joskus tainnut olla ihan oikea kotikin...) eivätkä ne ole tarhaoloissa kovia haukkumaan.

Boris on noin kolmevuotias kastroitu uros, painoa hänellä on noin kymmenisen kiloa ja korkeutta 35 cm."

Soittelimme yhteyshenkilölle ja hän haastatteli meidät puhelimen välityksellä. Seurasi lomakkeiden lähettelyä ja rahansiirtoa ja tulikin tieto, että Boris lentäisi Romaniasta jo parin viikon kuluttua. Hankin koiralle juoma- ja ruokakupposet, hihnan sekä kaulapannan. Itselläni oli lentopäivänä töitä, mutta kyllä Katri lopulta karaistui lähtemään itsekseen koiraamme hakemaan.

Vaikka ilimotuksessa sanottiin, että Boriksella olis saattanu olla oma koti niin olimme varautunneet kyllä siihen, ettei Boris olis sisäsiisti ja että se saattas haukkua ja riehua. Oltiin myös mietitty että ehkä vaihettas sen nimi johonkin uuteen. Kuinkas kävikään? Katri laittoi junasta viestiä että Boris heiluttelee häntäänsä ja ei hauku yhtään, katselee vaan muita matkustajia ja "vaikuttaa tosi kiltiltä". Kuitenkaan ei voi ensivaikutelmasta oikeen vielä tietää, varsinkaan rankan lentomatkan jälkeen. Ensimmäinen viikko meni kuitenkin niin kuin junassakin; hännän heiluttelua, ei yhtään haukkumista ja kiltteilyä vain. Kaiken muun hyvän lisäksi se oli täysin sisäsiisti. Boris tuntui tottelevan nimeään ja yhtäkkiä nimi kuulostikin todella hyvältä emmekä halunneetkaan vaihtaa sitä. Ainoa missä meni siihen hermo oli rappukäytävässä, sillä se ei uskaltanut tulla rappusiin. Aikamoista maanittelua tarvittiin.

Huhtikuu (?) 2011
Ainiin ja lenkilläkin se saattoi yhtäkkiä istahtaa alas eikä suostunut enää senttiäkään liikkumaan. Tätä tekkee muuten vieläkin välillä, mut huh, onneksi hyvin harvoin ennää. Toisella viikolla Boris jäi yksin kottiin koko päiväksi ja saimme tietää, että vaikka se on aika makkara rungoltaan, niin siltä löytyy jaloista voimaa. Sängyltämme nääs alkoi löytyä koirankarvoja. Sänky on jenkkisänky ja siinä on vielä lisäksi futon-patja välissä eli se on hyvin korkea peti. Ei näkyny Borista estävän, ei. Sitten se vielä puri päiväpeittooni reiän ja englannin sanakirjani sai huutia, mutta ei oo sen jäläkeen mittään tuhhoillu.

Joulukuu 2011


Boriksen kanssa voi tehä pieniä temppuja ja pelata piilosta. Boris tykkää rueta puskee meiän jalkoja kuonollaan kun ollaan lähössä ulos ja jos pussaillaan lattialla niin Boris ruppee haistelee naamojamme. Se mouruaa välillä kuin kissa ja haukkuu harvoin. Lumi on saannu Borreen energisyyttä ja se tykkääkin lumessa ottaa spurtteja ja rellestää. Loppuun itsenäisyyspäivänä otettuja kuvia.


Borre & Minna Canth.

Luna (äidin koira) piäs leikkeihin mukkan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti