keskiviikko 11. tammikuuta 2012

elokuvaviikko 1

The Smurfs (2011) 
(Raja Gosnell)
Siniset pikku otukset ovat täällä taas, eivätkä edelleenkään elele smurffikylässään täysin rauhassa. Gargamel kärkkyy Smurffien perään ja löytääkin Tohelon johdattamana heidän salaisen asuinpaikkansa. Siinä saa sienitalot kyytiä! Paetessaan Gargamelin obsessoituneelta otteelta Suursmurffi, Tohelo, Smurffiina, Välkky, Ärjysmurffi ja Sisusmurffi smurffautuvat maagisen reiän kautta New Yorkiin. Gargamel tuuppautuu tietenkin heidän peräänsä, mutta onneksi kaikki sulautuvat Ison Omenan kaltaiseen kaupunkiin kuin kuuma veitsi voihin. Tai sitten ei.  En odottanut Smurffit-elokuvalta yhtään mitään, lähinnä ehkä hienoista päänsärkyä. Lapsuudessani en katsonut televisiota, joten hahmot eivät olleet minulle mitenkään rakkaita tai kovin tuttujakaan. Gargamelin kissan ilmeet hauskuuttivat minua, mutta muuten jatkuva, ah niin viksu smurffi-sanan käyttäminen kivisti Esmen päätä.
* IMDb 5.3/10


The Kid (2010)
(Nick Moran)
The Kid on brittiläisen Kevin Lewis -nimisen kirjailijan omaelämäkerta. Kevin eli hyvin väkivaltaisessa perheessä 1980-luvulla. Millon mistäkin syystä taikka ilman syytäkin äitinsä tarttui tukasta ja heitteli poikaa seinää päin. Isä on avuton juoppo, jonka seurassa Kevin-lapsi haaveilee isona juovansa kaljatuopposia. Hänet huostaanotetaan, mutta myöhemmin biologisten vanhempien toivomuksesta palautetaan takaisin lapsuudenkotiin. Elokuva on syväluotaus selviytymisestä alusta loppuun.
En ollut kuullut tästä elokuvasta mitään, olin vain lukenut pienikokoisen arvostelun siitä Episodissa. Rupert Friend oli oiva Kevinin osassa ja elokuva oli muutenkin karmaisuudessaan viihdyttävä. Vaikeuksien kautta voittoon..
**½  IMDb 6.5/10 

Barry Lyndon (1975)
(Stanley Kubrick)
Barry Lyndon on irlantilainen, serkkuunsa täysin hullaantunut miekkonen. Serkun avioliittojärjestelyjä sotkettuaan Barry joutuu lähtemään kotoaan ja liittyy Englannin armeijaan. Jännää. Armeijan kautta hän päätyy mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin ja asemiin. Ei jäänyt poeka perus-irkuksi maalle asumaan..
16-vuotiaana Kellopeli Appelsiinin nähtyäni jäi Kubrickin nimi heti mieleen. Jostain syystä, ilmeisesti hienoisen "floppauksensa" vuoksi, en ollut Barry Lyndoniin tutustunut. Elokuva oli aitoa Kubrickia soundtrackeineen kaikkineen. Yllättävät käänteet loksauttivat leukojani tämän tuosta. 1700-luvun tunnelma ja kieli toimivat vallan mainiosti.
**** IMDb 8.1/10



The Winning Season (2009)
(James C. Strouse)
Bill (Sam Rockwell) on entinen koripalloilija, nykyinen paskaduunin tekijä ja alkoholisti. Hänen nuoruuden ystävänsä, paikallisen lukion rehtori, antaa hänelle mahdollisuuden ryhtyä tyttöjen koripallojoukkueen valmentajaksi. Billin oma tytär, Molly, inhoaa isäänsä isovarpaasta lähtien, joten huonomminkaan ei voisi mennä. Kyyninen Bill astuu valmentajan kenkiin hyvin vähällä motivaatiolla, varsinkin kun joukkue on tytöistä koostunut. Eihän tytöt mitään osaa! Bill ei voi kuitenkaan olla huomaamatta pelaajien lahjakkuutta ja alkaakin kivasti kiintyä valmennettaviin. Sam Rockwell on tosi jees, samoin Eric Robertsin tytär Emma Roberts. Myös lesboiluun sivutaan moneen otteeseen, joten mikä jottei.. Mukava elokuva kerrassaan.
 *** IMDb 6.7/10


Senna (2010)
(Asif Kapadia)
Senna on nimensä mukaan dokumentti luultavasti kautta aikain parhaimmista F1-kuljettajasta Ayrton Sennasta, joka vuonna 1994 menehtyi radalla vasta 34 vuoden iässä. Dokumentti näyttää Ayrtonin hyvin nousujohteisen uran aina 18-vuotiaana ajetuista karting-kisoista F1-luokan huippumenestykseen.
Minulla ja isoveikalla oli pienenä Ayrtonin juliste seinällä. Dokumentti oli erittäin kiinnostava ja riipaisi syvältä sydämestä. Formula ei sinänsä minua liiemmin kiinnosta, joten oli mahtavaa oppia uutta mm. siihen sisältyvästä politiikasta sekä Sennan ja Alain Prostin kilpakumppanuudesta. Henkilökohtaiset haastattelut osoittivat Sennan olevan brasilialaisittain hyvinkin uskonnollinen ja uralleen omistautunut.
***** IMDb 8.6/10



Beginners (2010)
(Mike Mills)
Beginners perustuu osin Millsin omaan elämään. Oliver (iki-ihana Ewan McGregor) menettää isäpappansa, joka oli vasta viisi vuotta enenn kuolemaansa tullut kaapista ulos. Samoihin aikoihin Oltsu tutustuu juhlissa hassuun ja kiehtovaan ranskattareen. Elokuva käsittelee sekä Oliverin orastavaa romanssia että isän kuolemaa nykyhetkillä että flashbackeilla. Ewan on ollut Moulin Rouge! -elokuvasta lähtien kiistatta ihanin miespuolinen näyttelijä. Beginners on omalaatuisesti tehty ja sydäntä lämmitti myös tietenkin Oliverin isän vapautuminen ahdistavista kaapin sopukoista. Myös ranskatar Anna oli aivan ihana kaikessa erikoisuudessaan. Ainiin, ja elokuvassa on vielä super-super-söpö Jack Russell-terrieri. Varokaa, saatatte saada koirakuumeen.
**** IMDb 7.2/10

Welcome to the Rileys (2010)
(Jake Scott)
Tyttärensä kuoleman jälkeen aviopari Doug (James Gandolfini Sopranosista) ja Lois Riley (Melissa Leo) ovat pikkuhiljaa ajautuneet erilleen. Lois ei kestä ajatusta sisätiloista lähtemisestä ja Dougia kertakaikkiaan potuttaa. Dougin rakastajattaren, Vivianin, kuolema ei potutusta vähennä ja työmatkallaan Doukki yrittää unohtaa murheensa strippiklubilla. Siellä hän tutustuu alaikäiseen, ongelmaiseen Malloryyn (Kristen Stewart). Hän tarjoaa 100 dollaria yöstä asuakseen Malloryn kotona ja unohtaakseen todellisuuden.
Hei, kuka ei haluaisi nähdä Twilightin Bellaa strippaamassa ja levinneet meikit naamalla? Pelkästään Kristenin takia olisin voinutkin elokuvan katsoa. Myös perusidea on kiehtova ja lämminhenkinen kaikessa karuudessaan.
*** IMDb 7.0/10


The Darkest Hour (2011)
(Chris Gorak)
Kaksi amerikkalaista ohjelmoija-miekkosta matkustaa Moskovaan myymään tuotettaan, mutta saavatkin huomata joutuneensa huijatuksi. No, onneksi he nykyteknologian avulla tutustuvat kahteen naispuoliseen Moskova-matkailijaan. Kauaa ei ehditä porukassa bilettää, kun taivaalta alkaa putoilla sähkökiemuroita, joidenka imussa ihminen hajoaa hiukkasiksi. Seurue aloittaa pakomatkan jossakin sijaitsevaan mahdolliseen turvaan. Päähenkilöä esittävä Emile Hirsch on minulle tuttu erinomaisesta elkuvasta Into the Wild (katsokaa se, jos ette ole vielä nähneet). Hänen takiaan melkeinpä jaksoikin peppua penkissä puuduttaa. Elokuva oli semi-viihdyttävä, mutta mitään elämää suurempaa se ei kuitenkaan ole. Tähän vielä lisäys; kävin katsomassa sen lauantai-iltana Tennispalatsissa. Kallein perus-elokuvalippu, mitä Suomessa on..
IMDb 5.1/10

4 kommenttia:

  1. Hyvä idea tää et pistät tänne myös arvostelut! Puuttuu vaan sun omat tähdet :(

    Ps. Inhoon kommentoida sulle ku on toi ärsyttävä vahvistus. Otatko sen pois..

    xx

    VastaaPoista
  2. Moi Melissa-pupu! Onhan tossa noi mun tähdet, eiks niit näy tarpeeks hyvin?:O

    Ps. otan pois

    X

    VastaaPoista
  3. *** Welcome to the Rileys.
    Katsoin tänään Esmen suosituksesta.
    Tykkäsin.

    p.s.Älä ota tähtiä pois.

    anne gibisi yok

    VastaaPoista
  4. oho oon äääliö en huomannu XDDDD

    VastaaPoista