perjantai 20. tammikuuta 2012

kielet


No niin, nyt sitä taas lähetään. Tällä kertaa määränpäänä on kaunis ja kylmä Turku. Kaupunki, jossa oon eniten Suomen kaupungeista saannu lesbo-huutoja perrääni. Turku alkoi tulla tutuksi, jos oikein muistan, vuonna 2002, kun isosiskoni Susanna lähti sinne opiskellee biologiaa. Parhaat muistikuvat nuilta ajoilta on autoteillä pyöräily (joka minnuu kauhistutti tietenkin ihan hirveen suuresti) sekä friteerattujen joittenkin kuolleitten elikoitten syöminen (vuonna 2002 söin vielä mereneläviä). Tuli yliannostus ja meiltä molemmilta meinas päästä oksennukset. Yksi parhaista ystävistäni muutti Turkuun 2005 ja sitten syksymmällä käväsin turkulaisen tytskyn kanssa seurustelusuhteessa. Muuten en oo Turussa hirveesti käyny paitsi Ruisrockin merkeissä ja pari kertaa näyttäny naamani sinne muuttaneen Maria-siskon luona. 

Mittään kunnon maakuntamatka-retkee en oo tekemässä, sillä Åbo on minulle kuitenkin perustuttu paikka. Vietän viikonlopun ahvenanmaalaisen kaverini kanssa. Ootan mm. Turkuun 1,5 vuotta sitten muuttaneen pikkuveljeni sekä hänen uusioperheensä näkemistä (tyttöystävä + lapsi). Oon myös täpinöissäni siitä, että saatan nähhä ystäväni Marjon, johon oon melekeen kuusi vuotta sitten tutustunu. Huhhuh, kylläpä aika hurahtaa. Marjoa, niin ku muitakin ystäviä, nään aivan liian vähän. Hävettää ihan.

Yritin tässä pää kuumana keksiä mistä aiheesta kirjoittasin, ni nyt keksin. Kielet! Mitä kieliä ossaan / oon osannu ja miksi. Tätä minulta kysellään tosi ussein. Laitan kielet oppimisjärjestyksessä.

Dublinissa, 2009.
1. englanti
Perusmeiningillä mennään eli kolmosluokalla aloitin tämän ihanan kielen opiskelun. Monella isosiskollani oli ulkomaalaisia poikakavereita, joille piti englantia puhuman. Oma englantini on tyhmä sekoitus sellasta koulussa opittua brittiä, elokuvista tuttua jenkkiä sekä vähän Dublinia. Jos saisin valita, niin puhuisin hyvin brittiläisittäin tai dublinilaisittain ja osaisin vaihtaa skotlannin aksenttiin whenever I feel like it. Katson englanninkieliset leffat ylleensä joko englantilaisilla teksteillä tai ilman tekstitystä, jotta kieli pyssyis hyvänä. Tykkään kans lukkee kirjoja englanniks, jos niitten alkuperänen kieli on se. Englanninkielisissä maissa oon käyny kolomesti Britanniassa (Torguayssa 2004 kolome viikkoo, Lontoossa 2006 viikko sekä joulu 2010 Edinburghissa muutama pahanen päivä, kiitos lentojen perruuntumisen) sekä kahesti Irlannissa (pari viikkoo sekä jouluna 2007 että  kesällä 2009).

Helmikuu, 2007.
2. turkki
Turkkia aloin oppia 8-vuotiaana. Ekat sanat mitä opin tais olla "posta pulu" (postimerkki) sekä "araba" (auto). Tämä jälkimmäinen johtuu ensimmäisestä turkinkielisestä kappaleesta jonka ulukoa opin. Oon turkkipuoli-puoliturkki. Kielitaidon oon pitäny yllä kuuntelemalla mussiikkia, lukemalla kirjoja ja välillä juoruilemalla isosiskon kanssa. Mielelläni puhhuisin turkkia tosin usseemmin, ku nyt alkaa taas tuntua, että taidot ois ruosteessa. Parhaimmat turkit minusta saa puristettua sillon, jos oon tosi vihanen. Suuttuessa lentelee ja paukkuu.


3. saksa
Koska Karttulan kokosessa pikku kyläpahasessa oli tsäänssi oppia jotain muutakin ku vaan englantia, niin tottakai valitsin saksan! Ekat vuodet olin saksan kanssa ihan kivassa rakkaussuhteessa, kunnes akkusatiivit ja datiivit alko sekottaa päätä. Seiskalla saksa ei ennee kiinnostanu ja hermostutti huomata, että olin kokkeeseen kirjottanu puolet ruotsia. Damn. Opettajat ei antanu minun lopettaa saksaa, koska olin kuulemma niin hyvä. Oli epäreilua, ku muut sai lupalapun kanssa lopettaa saksan tunneilla käymisen. Ihan jees ehkä, että jatkoin saksan parissa. Yhteensä kieltä opiskelin siis viisi vuotta. Vielä lukiossa otin ittelleni yhen itsenäisen saksan kurssin huvin vuoksi vaan. Harmittaa, etten oo voinnu kielitaitoo niin hirveesti reenata. Hollannissa saksan ossaaminen yllättäen olikin avuksi. Yllättäen siksi, koska luulin, etten ossaa saksaa ennää lain.. Sain Hollannissa myös saksankielisiä kavereita, joille sitte retteesti jottain aina saksaksi kommentoin, eikä hävettäny yhtään. Saksanmaalla en oo ennää Itä-Saksan ja Länsi-Saksan aikojen jäläkeen käynny muuten ku lentoja Frankfurtissa vaihtamassa. Matka Berliiniin ois aika bueno.

Jönköping, 2004.
4. ruotsi
Ruotsin auvoisaan maailmaan sujahdin seiskalla muitten karttulalaisten nassikoitten tappaan. Mulla oli tavotteet tosi korkella ja opettelin kappaleet yhen toisen meiän luokan hiken kanssa ulukoo sana sanalta. Pienikin sana merkitsi! Kaikki numerot yläasteella oli ruotsista kymppejä. Lukiossa annoin ittelleni armoa hampaittenkiristyksen kanssa; nyt ysitkin olisivat ihan ok. Kakkos-kolomosvuoden välissä lukiolaisna käväsin kymmenen päivän Nordplugg-kurssilla Jönköpingissä. Heja, Sverige! Pienenä oon kans Ruotsissa käynny, mutta muuten en oo ees Tukholman reissua heittäny. HYI MINUA. Minulla on Ruotsissa kaksi hyvää ystävää, joita mielellään kävisin tapaamassa. Ehkä jossain vaiheessa meen sinne muutamaks viikoks vähän olemaan, ei haittais yhtään. Ruotsia puhun tällä hetkellä päivittäin, kiitos A-maan Ellun. Oon tyytyväinen reenistä!

Puerto de la Cruz, 2005, aijai päätä kiristää.
5. espanja
Ihan sanomattakin selevää lukion alottaessa, että espanjan alottasin. Kolome siskoo sitä tais tuolloin osatakin jo, joten menin ihan kiltisti perässä. Italia ei tullu kuuloonkaan! Lukiovuodet nätisti menin espanjan kanssa käsikädessä, taisin jopa kaheksan kurssia sitä ehtiä käymään. Lukion jäläkeen en oo espanjaa pahemmin puhunu, mutta oon käyttäny sitä ihanasti hyväksi sillon ku on tarvinnu ymmärtää portugalia. Tosin viime helemikuussa Brasiliassa vähäsen puhuin espanjaksi argentiinalaiselle Arielille. Espanjassa en oo tiiättekö käyny, oon vaan Kanariansaarilla kahesti (1987 ja joulu 2005).

Petroskoi, 2008.
6. venäjä
Pari siskoa osas jo venäjää ja kiinnostihan meikää niin kovasti kyrilliset aakkoset, että piti lukujärjestykseen vielä venäjänkin kieli tunkea. Tässä vaiheessa kielet alako mennä pahasti sekasin. Ruotsin tunnilla oli espanja mielessä, englannin tunnilla venäjä ja niin edelleen. Tykkäsin opiskelusta ja olin tosi motivoitunu, kunnes rupes tullee niitä kaiken maailman kovia ja pehmeitä, maskuliineja ja feminiinejä sanoja. En oo venäjää puhunu muuten ku Petroskoin matkalla 2008.


7. ranska
Ensin olin alottamassa italiaa ja ranskaa, mutta sitten päätinkin keskittyä vuan ranskan lukemisseen. Minulla on himottava tarve oppia uusia kieliä ja lukiossa se oli kätsää. Sen ku valitsi lukkariin kieliä kielen perrään. Ihania aikoja. Tunnilla harmitti se, että olin tyyliin ainoo jolla oli käsi pystyssä. Sit ku en viitannu niin opettaja silti pääty aina kysymään minulta. Hirveet paineet! Ranskaa piti opiskella alunperin kolome kurssia, mutta kävinkin vaan kaks, ku aattelin, että pittäis espanjaan panostaa kirjotusten vuoksi. Ranskassa oon käyny kerran kolomisen päivää olemassa eikä jääny kovin positiiviset kuvat Pariisin väestä. Lisäksi en jaksa sitä, miten yliromantisoitu kyseinen kaupunki on.. tai ranskan kieli! Rakkauden kieli! Nii varmaa. Halluun mennä jonnekii vähä pienempiin kaupunkiin tutustummaan, jossa en saa tylyä palvelua siks, koska puhun englantia.
 
"tavata"
8. suomalainen viittomakieli
Opettelin pienenä sormiaakkoset niin ku tosi monet on penskana tehny. Sormiaakkoset ei oo kuitenkaan varsinaisesti viittomakieltä. Iskä alotti 2000-luvun alussa työt Mikkelissä Mikael-koulussa, joka oli ennen ihan virallisesti kuurojen koulu. 2005-2006 olin itsekin kyseisellä koululla töissä avustamassa dysfaatiko-poikaa, joka ei kyennyt juurikaan tuottamaan puhetta, ja jonka kanssa sitten käytin viittomia. Tutustuin ensin muutamaan huonokuuloiseen, joilta opin jonkin verran eri viittomia. Menin sitten rakastummaan yhteen viittomakieliseen ja se autto kielenoppimisessa kovasti, tai ainakin olisi, jos oisin uskaltanu paremmin antautua kielelle. Kevväällä kun tuli kouluhin haku, niin tiesin haluavani tulkiksi tai kielenkääntäjäksi. Olin pyöritellyt espanjan ja turkin tulkin opiskeluja mielessäni, mutta viittomakielen tultua elämääni päätin hakevani viittomakielentulkkikoulutukseen ja sielläpä sitä ollaan vieläkin. Kielitaito pyssyy siks kun on viittomakielisiä kavereita ja pikkusiskokin ossoo huitoilla. Ainiin ja pittäis sitä viittomakielen tulkiksikin valmistua kevväällä. Kahotaan.


9. turkkilainen viittomakieli
Olin ensimmäisessä harjoittelussani 2007 tutustumassa Turkin viittomakieliseen yhteisöön Ankarassa. Olin jo kesällä jo Alanyan rannalla istanbulilaisiin kuuroihin miekkosiin tutustuessani saanut ensi tuntua turkkilaisesta viittomakielestä, mutta syksyn kuutisen viikkoa todella vei minut kielen saloihin. Kielitaitoni ei ole pysynyt yllä. En ole nähnyt kuuroja kavereitani Turkissa aikapäiviin, vaikka joka kerta on ollut siitä puhe.. Nooo, ensi kerralla sitten. Enkä mää usko, että kielen palautumiseen menis hirveen kauaa, kun oon sitä kerran joskus aika näpsäkästi osannu.
 
2009.
10. portugali
Ennen ensimmäistä kertaani Brasiliassa vuonna 2009 taisin lainata joitain "opi Brasilian portugalia" -levyjä kirjastosta. Mielessäni siinsi elokuvakohtaukset, joissa tyyppi oppii kielen kuulokkeilla ihmisvilinässä. Portugali kun oli kyseessä, niin mietin Love Actually -leffaa ja Colin Firthin roolihahmoa, joka portugalia juurikin opetteli (joskin ei tietenkään sitä brasilialaista). Minun ongelmani Brasiliassa oli se, että minulle puhuttiin englantia. Parhaat kaverit joihin tutustuin puhuivat niin hyvvää englantia, että tuntu tyhmälle alottaa jottai portugalia sönköttelee. Tykkään kielestä ja oon kyllä sitä mieltä, että voisin sitä oikeesti rueta kunnolla opettellee. Vajaat kaksi kuukautta sitä 2009 opiskelin errään mummelin luona (kiitti, Hanna), mutta käytyäni siellä nyt helmikuussa 2011 en sanonut portugaliksi juurikaan mitään muuta kuin perusilmasuja, tyyliin "kiitos" ja "moi". Öö. Mulla assuu kaksi siskoa tällä hetkellä Brasiliassa, joista toinen on siellä ihan vakituisesti. Siinä ees yks hyvä syy osata portugalia.


11. brasilialainen viittomakieli
 2009 olin Brasiliassa tekemässä myös toista harjoitteluani (opiskelutulkkaus). Siinä sitten opin brasilialaista viittomakieltä ja koska tykkään niin paljon kielistä, varsinkin viittoma-, niin olin hyvin innokas oppimaan. En ole ennää harjoitteluni jäläkeen viittonu mittään brassiks. Kenen kanssa sitä viittosinkaan?!
 

12. hollanti
 Oli ihan sanomatta selevää että tahoin Hollantiin vaihtoon enkä minnekään muualle. Yksi syy siihen oli, etten osannu vielä kieltä. Niinpä heinäkuussa starttasin kohti Amsterdamia kolomen viikon hollannin intensiivikurssille. Vietin neljä ihanaa kuukautta Hollannissa, maassa jossa vanhuksillekin voi mennä puhumaan englanniksi, hitsi. En aio jättää hollanteiluani tähän, en todellakaan. Tahon pittää kielitaitoni ja todellakin kehittää sitä ihan kunnolla! Aion hankkia jonkun tandem-kaverin, joka voi mulle holskiks puhua tyyliin Skypessä tai jossain. 


13. hollantilainen viittomakieli
Opiskelin vajaat kolome kuukautta Utrechtissa hollantilaista viittomakieltä ykkösluokkalaisten tulkkiopiskelijoiden kanssa. Muistan vielä aika hyvin kielen, tulinhan sieltä vasta marraskuun lopussa pois. Minulla on lisäksi pari viittoma-levyä, koulukirjat ja niihin kuuluvat dvd-levykkeet. Olé!

3 kommenttia:

  1. Huh, mikä kielten ilotulitus!Itsekkin kovasti halusin yläasteella venättä alkaa opettelemaan, mutta meitä oli niin vähän että tyrkättiin saksaa opiskelevien luokkaan :S Se ei kovasti motivoinut ja jäikin vuoden jälkeen siihen. Tosin sekin vähä on kyl avittanu(ja sekottanu) hollannin kanssa. Ehkäpä tuo sun intos sais sen aikaseksi että potkisin itseni takaisin ransnkan kirjojen ja espanjan levyjen pariin. Kannattaa todellakin lähteä Pariisin ulkopuolelle kieleen tutustumaan. Esim. Lille on aivan ihana kaupunki, eikä kaukana hollantia puhuvien rajoilta ;)

    VastaaPoista
  2. huh huh, isillä kuukausi ja rapiat brasilian portugalin ja portugalin opiskelua takana, ei vaan meinaa jäädä vanhan päähän! Vanha latina kuitenkin apuna, sitähän luin 3 vuotta jokaikinen päivä lukiossa. Mutta varmasti opin puolessa vuodessa sen verran mitä thaita opin 2 vuodessa. iskällä myös into uusiin kieliin, kun on nyt aikaa opiskella, tavoitteet ei sen korkeammalla kuin yrittää pärjätä jollakin tavalla kansan parissa. vaekeeta on alussa!

    VastaaPoista
  3. Dagis? Pöh, sådär kan du inte säga! Du är ju jätte duktig! :)

    VastaaPoista