torstai 26. tammikuuta 2012

"must on tullu urheiluhullu"


Miten minusta tuli urheilija? Aihetta sivusin jo muutama päivä sitten, mutta nyt vihdoin teen kunnon selonteon tänne. Sanana "selonteko" kuulostaa kyllä pelottavan viralliselta. Pienenä halusin jalkapalloilijaksi, mutta luultavasti en tehnyt asiasta tarpeeksi suurta numeroa. Ehkä olisin tarpeeksi inkutettua saanut luvan käydä Karttula-kyläsestä käsin Kuopiossa harjoituksissa? Tai sitten en. Kevväisin ja kesäsin huolellisena pistin "futisvaatteet" päälle ja pallo kainalossa kirmasin ulos harjottelee keskenäni tai parhaimmassa tapauksessa jonkun sisaruksen kanssa. 


Liikuntani oli perus-ulkoliikuntaa: luistelua, hiihtämistä, 3-6 kilometrin kävelylenkkejä äidin kanssa sekä leikimisriehumista. Välillä tuli mukkaan jottain muutakin, kuten yläasteella "mixtreen"-niminen viikottain pidettävä tanssitunti. Kävin varmaan joillain aerobic-tunneillakin, mutta niistä ei ole hirveämmin muistikuvia. Ollessani 11-vuotias äiti osti IHANAN Tuuli Matinsalon aerobeat-levyn. Voi että sitä levvyy oon kyllä kuunnellu niin ahkerasti, että muistan kaiken tasan ulkoa. Houkuttelin Melissankin minun kanssa sen tahtiin tanssahtellee, vaikka se oli vasta 6-vuotias. "Ylös alas lantiolle, oikee vasen lantiolle, auki auki yhteen yhteen, auki ja yhteen!" Minulla on jotenkin lähheinen suhde Tuuliin tai ainakin sen ääneen vielä nykysilteenkin. Nuina aikoina myös aloin nostaa penkistä, tosin vaan sitä n. 10 kilon tankoo. Äiti kiels painoilla nostelemasta, olinhan vielä kasvava lapsi.


14-vuotiaana Bring It On! -leffan nähtyäni kiinnostuin toden teolla cheerleadingista. Tyttökavereitten kanssa puhuttiin, että voitas harjotella ja perustaa oma joukkue. Ei sitä sitte kuitenkaan käyny. Karate-tunnit kiinnostivat, mutta jouduin suuren kysymyksen äärelle: olisivatko torstai-päiväni omistettu karatelle vai Kuvakukon elokuvakerholle? Jälkimmäinen voitti. 


Liikuntatunneilla olin aina yksi parhaista, lentopallossa verkolla ja sählyssä, jalka- ja jääpallossa aina hyökkääjänä. Pesäpallossa tein yllättäviä näpyjä, joita kukkaan muu ei tajunnu tehhä. Loistin! Loistamistani ei huomannu luokkakaverit tai yläasteen liikunnanopettaja. Minut valittiin joukkueeseen usein viimeisten joukossa. Kyllä, olen kärsinyt tästä traumasta. Olin olevinnaan kaikkien kaveri ja vielä tosi etevä, joten en ymmärtäny sitä miksi hyvätkään kaverit eivät minnuu ensimmäisten joukossa puolelleen huutaneet. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olikohan peli-innokkuuteni vähän liikaa monelle.. Liikkaopettajalla oli Kuitusen tyttöjä kohtaan jokkiin henkilökohtainen asennevamma, varmaan sitä ärsytti kun oltiin niin taitavia. En ollu ainoo siis, joka joutu liikkanumerostaan taistelemaan. Mirja-sisko kävi Kuopiossa asti judo-tunneilla, mutta ei saanut kymppiä, koska ei käynyt jossain aerobicissä, joka järjestettiin Karttulassa. Minä sain liikuntatesteista täysiä kymppejä yhtä kohtaa lukkuunottamatta. Siihen kohtaan liittyy vahvasti jalkojen ja käsien pittuus (meikä: pitkät jalat, lyhyet kädet), mutta ope ei ottanu kuuleviin korviinsakaan kun nostin esille tämän epäkohdan. Kymppiä ei siltä kertakaikkiaan herunu! 

Suonenjoen uimahalli.. jee.
Kun olin kasilla niin aloin käymään iskän kanssa Suonenjoen uimahallissa kerran viikossa. Iskä tuli hakkee minut koululta mukanaan termospullo, johon äiti oli pistäny keittoa. Alotin uinnin jollain 1500 metrillä, mutta melkein heti tuli mukkaan suorittamismeininki, varsinkin ku iskä alko pistää kilvaks. Aloin sit porskutella kolmee, neljää kilsaa. En käyny välillä saunassa, koska oli pakko voittaa iskä. Sit ku alko mennä neljän ja viiden kilometrin matkoiks uiminen ni se oli vähä liikaa. Nykyään kun menen uimaan niin saan korkeintaan kaksi kilsaa uida, ettei mopo karkaa käsistä. Tai ehkä joskus 2500, hmm..

Lukiossa opettaja oli riemuissaan kun näki miten nopeasti juoksin sekä lyhyen että pitkän matkan juoksun. "Pitkän matkan juoksu" järjestettiin Kuopio-hallilla, sen pittuus oli 1500m ja olin suunnilleen kaikkia vähintään kierroksen edellä. Itteekiin vähän ihmetytti. Miten jaksoin niin hyvin? Johtuiko se kenties siitä, että tykkäsin kulkea välimatkat juosten enkä kävellen? Joka aamu juoksin ensin kylälle bussiin (2km) ja bussipysäkiltä kouluun. 


Harrastin välillä uimista ja vuonna 2006 ostin kuuden kilon puntit, joita alloin ahkeraan nostella. Treenasin punteilla aina pelkästään kotona muitten katseilta piilossa, koska oma keho hävetti niin paljon. Voisinko alkaa käydä oikealla kuntosalilla? NO WAY. Kävin Kuopion reippaan jumpissa tanttanoitten kanssa ja yritin saaha siitä ilot irti. En saanu. Kevät 2007 meni kotipuntteilun, uimahallin ja Tuuli Matinsalon merkeissä (yhäkin!) Tällaista oli monta vuotta, ennen kuin Helsinkiin vuonna 2009 muutettuani pakotin itseni liittymään kuntosalin jäseneksi. Oma "kotikuntosalini" Salmisaaren Elixia avattiin vasta 1.4., mutta sitä ennen voisin käydä muilla Elixioilla. Kävinkö? En! Olin kauhuissani. Mitkä vaatteet päälleni laittaisin? Mistä aloittaisin? Näkisivätkö kaikki kuinka lihava ja taitamaton olen? Olin hirveessä stressissä asian suhteen ja pakotin itseni huhtikuun alussa varaamaan Salmisaareen personal trainer -ajan, joka sisältyi asiakkuuteeni. Matka Elixialle oli hirvittävä. Itkin kuin vauva, tärisin ja pelkäsin. Välillä pysähdyin ja olin kääntyä takaisin. Silmät punaisina kuitenkin uskaltauduin tapaamiseen, josta sitten melkein yhtä peloissaan pakotin itseni ryhmäliikuntatunneille. Muutamat viikot käytyäni olo oli jo muuttunut eikä pelottanut. Miten voikaan ihmisellä olla noin iso kynnys salille?! Kehonkuvani alkoi muuttua, kun aloin selvästi saada lihaksia. Enää en puolta päivää kuluttanut itseni tutkailuun ja "läskieni" puristeluun. Kävin (ja käyn yhäkin) salilla kuin kaistapäinen, mutta pyrin välttämään ylikuntoa ja tekemään treenit monipuolisesti.


Lempparilajit: 
(en osaa täysin järjestykseen laittaa)

Tää on muute työpöytäni taustakuva, hmm..
BodyCombat (combatti)
Niin kuin jo aiemmin mainitsin, en saanut mittään irti aerobic-tunneista. Tarvitsin jotain enemmän! Combatista sen vihdoin löysin. Lyöntejä, potkuja, raakaa voimaa. Combatissa käytetään itsepuolustuslajeja kuten karatea, nyrkkeilyä, taekwondoa, tai chitä ja muay thaita. Kontaktia tunnilla ei toisiin osallistujiin oteta lainkaan tai ainakin pitäisi olla ottamatta.. Nimimerkillä isosisko potkas minnuu kerran olkapäähän.. Oon suoraan sanottuna combat-friikki. En usko, että halluutte tästä enempää tietää.. Alla tiivistetty demo-pätkä siitä, mistä tunneilla on kyse.



Juokseminen
Nuorempana yritin aloittaa juoksun, mutta en yksinkertaisesti uskonut minusta olevan siihen. Kengätkin olivat taatusti huonot siihen hommaan.. Huomasin salin juoksumatolla jaksavani tuosta vaan 40 minnuutin jolkottelun, joten ostin juoksukengät ja pistin menoks! "True runner", whatever it means, minusta tuli helmikuussa 2011 Brasiliassa, kun en päässyt muuta liikuntaa harrastamaan. Heräsimme joka aamu 5-6 aikaan ennen kuin ehtisi aurinko nousta ja lähdimme juoksemaan rantaviivaa pitkin. Ahh. Juoksemisessa parasta on se, että sitä voi tehdä missä vain, milloin vain, yksin tai yhdessä. Mieluiten toki teen sitä jonkun kanssa, mutta hätätilanteessa mussiikin kuuntelu jaksaa pittää minut hyvässä juoksuvirreessä. Peruslenkkini on noin 10km (kestää tunnin), vaan mielelläni juoksisin välillä kaksikin tuntia. Tässä vinkki juoksun aloittamiselle.


Salilla rehkintä
Elixian aikoina kävin kolmisen kertaa viikossa salin puolella ja muutaman kerran ryhmäliikuntatunneilla. Muutettuani Kuopioon jätin salireenin lähes tyystin ja omistin elämäni ryhmätunneille. Hollannissa päätin kuitenkin jättää BodyPumpin ja vaihtaa sen saliin, joten nyt taas rehkin salilla ku viimistä päivää. Jotta mielenkiinto pysyis yllä ja kehitystä oikeesti tapahtus, tarvis ohjelmaa aika ussein muutella. Ihaninta salireenissä on se, että no okei, tuloksia tietty tullee, mutta saa reenata ihan sillo ku itte ehtii. Ei tarvii mennä minkään aikataulun perässä. Salilla voi käyvä vaikka viieltä heti kun Fressi aukee tai juuri ennen kiinnimennoo. Tykkäänkin käyä joko kukonlaulun aikaan taikka illalla, jonka päälle käyn vielä saunassa. Ahhh..


Spinning
Sisäpyöräilyssä ei oo mittään vikkaa, varsinkin jos ohjaajalla on ruoska kädessä. Käyn spinningissä aina keskiviikkoaamuisin ja jos hyvin käy niin myös perjantai- sekä lauantaiaamuna. Tunnin jälkeen paita on aina märkänä ja nenä vuotaa. Spinning on erittäin hyvvää hapenottokyvylle ja jos tahtoo vähän palauttelevana reeninä tunnin ottaa niin mennee sitten kiltisti kevytspin-tunnille, joka kestää 55 tai 75 minnuutin sijjaan vaan sen 45. Spinussa lihasrasitus kohdistuu hengitys- ja verenkiertoelimien lisäksi pääsääntöisesti alavartalon lihaksiin.

Suksien päällä Vantaalla muutama vuosi takaperin.
Hiihtäminen
Tätä oon harrastanu aivan liian vähän. Hiihtämisestä oon kuitenkin tykänny oikeen kunnon perisuomalaisen tavoin niin kauan ku muistan. Minun täyty tehhä jokkii muutos ja vihdoin viimein hankkia sukset ja lähtee kunnon hiihtolenkille. Hiihdossa ihanaa on se, että siinä samalla pääsee nauttimaan luonnosta ja raikkaasta ulukoilimasta. Ainiin ja lihaksetkin tykkää.


Uiminen
Uin 8-9-luokkalaisena sekä lukiolaisena. Keväänä 2007 palasin taas altaalle, mutta sen pidin melkein kokonaan taukoa siihen asti, kun menin syksyllä Hollantiin. Siellä päätin uimisen pallaavan takasin kalenterriini. Uiminen harjoittaa sekä ylä- että alavartaloa ja sen takia se onkin hyvin monipuolinen. Kuntouimarit kärsivät erittäin harvoin mistään vammoista. Kannattaa mennä uimaan!

Valamiina koitokseen?

Pyöräileminen
Pyörällä olen ennenkin paikasta toiseen tykännyt kulkea, mutta Hollannissa sain tähän täysin uudenlaisen näkökulman. Nykyään edes 30kilometriä ei kuulosta yhtään pitkältä matkalta mennä pyörällä. 10km on suunnilleen naapurissa, jos pääsee pyörällä menemään. Ainoa parannettava asia tässä minulla on pyöräilykypärä, jota en ole taas monneen vuoteen käyttäny, aijai. Kun aika on hyvä ja olen rikkaampi, aion hankkia oikeen kunnon pyörän ja varusteet. Sitä ennen peruspyörällä meinaan matkani taittaa.. Ensi kesänä panostan pyöräilyyn enemmän kuin koskaan aiemmin! (ei lasketa Hollannin aikaani tähän) Eniten minnuu kiinnostas lähtee jonnekiin oikeen pitkälle pyörällä, vaikka Lappiin näin aluksi. Olen myös vuosikausia haaveillut pyöräilymatkasta Ahvenanmaalla ja Tanskassa.



Tanssi
Olen harrastanut tanssia eri muodoissaan: baaritansseilua (hah, hah), zumbaa, show-tanssia, BodyJamia.. Polveni ei kuitenkaan kauheammin ole tanssista tykännyt, vaikka itse kyllä mielelläni enemmänkin hetkuttelisin. 15-vuotiaana halusin intohimoisesti balettia rueta tanssimaan, mutta toisaalta en osannut kuvitella itseäni niissä hepenissä.. Shakiran myötä myös kiinnostus vatsatanssia kohtaan nousi huippuunsa. Halluisin kovasti kokkeilla kaikenlaisia mahollisia tanssityylejä paitsi ehkä niitä paritansseja, joissa pittää olla tyttö-poika-pari ja joissa hinkutellaan toisia vasten.. Jos oot osallistumassa jonnekin tanssitunnille ni ota minut mukkaan, oon varmasti tukka putkella ovella jos minulle soitat!


BodyBalance
Balancessa yhdistyy jooga, tai chi ja pilates. Pidän balancesta muunmuassa siksi että siinä on mukana (aivan ihanat) mussiikit ja yhteen voima-asentoon ei jäädä tyyliin viideksi minnuutiksi niin kuin joogassa.. huhhuh. Liikeradat ovat laajoja ja vaikuttavat syvviin lihaksiin. Ryhti paranee ja lihastasapaino korjaantuu balancen myötä. Tunti koostuu tai chi -lämmittelystä, aurinkotervehdyksestä, voima-kappaleesta (soturit ovat joillekuille tuttuja joogasta), lantion avvauksesta, tasapainoilu-trackista, vatsa- ja selkäliikkeistä, venyttelyistä ja lopulta on 5-10 minnuutin rentoutumis-ossuus (lue: Esme ottaa päiväunet).Videossa näkkyy uusimman julkasun aurinkotervehdys-track.



Käveleminen
Kävely, niin ku juoksukin, on tehtävissä millon vaan. Paitsi jos oot loukannu jalkas tosi pahasti, tietenkin.. Ihimisen pittäis kävellä vähän usseemmin ja harrastaa hyötyliikuntaa. Uuden koiran myötä alamme varmasti käydä pitemmillä kävelylenkeillä. Kannattaa ottaa joko kaveri mukkaan tai sitten hyvvää mussiikkia. Jos oot ihan hc+ ja voit keskittyä kahteen asiaan yhtäaikaa, suosittelen hyvin lämpimästi äänikirjojen ja kävelyn yhdistämistä.


Avantouinti
Ensimmäinen selkeä muisto avantouinnin ihanuuden löytämisestä on vuodessa 2002. Tuolloin olin erräällä leirillä ja kävin seitsemän kertaa avannossa saunomisen aikana. Kukkaan ei lyöny ennätystäni eikä juuri kukkaan edes uskonu, että oisin noin monta kertaa uskaltanu käyä. Kylmävesialtaassa olin aina uimahallissa ollessani käyny jo valamiiks. Avannossa käymistä parempaa en melkein tiedäkään.  "Avantouinti tehostaa verenkiertoa, lievittää selkä-, niska- ja hartiaseudun kipuja, saattaa vähentää masentuneisuutta, astmaoireita ja nukahtamisvaikeuksia. Avantouinti helpottaa nivelreumaa ja fibromyalgiaa sairastavien vaivoja. Avantouimarit kertovat harrastuksensa auttavan stressiin, virkistävän kehoa ja mieltä sekä parantavan verenkiertoa ja kylmänsietokykyä"
Jos et ole vielä käynyt avannossa niin ala mennä jo. Kerron käsi sydämellä, että avannon jälkeen joudun ihan pilveen kaikesta endorfiinin vapautumisesta. Ainiin, avantoilussa keskittymiskyky paranee ja väsymyksen tunne heikkenee. Miksi siis sanoisit ei?


+Capoeira
Tännään meen capoeira-tunnille vasta toista kertaa elämässäni, mutta kirjoitan silti siitäkin, onhan se kiinnostanut minua jo siitä lähtien kun meiän tallouteen ensimmäinen Tekken-peli tuli.  Capoeira eli capsa (minun kielessäni) on brassilainen liikuntalaji, jota pelataan afrobrasilialaisen mussiikin tahissa. Sillä on kamppailulajin, tanssin ja fyysisen pelin piirteitä.

EDDY GORDOOOOO!!
 
Loppuun sanon vielä, että liikunta tekkee elämästä niin paljon paremman, että suosittelen tasan kaikille. Kenenkään elämä ei voi olla täysin tasapainoinen ja hyvä ilman tätä illoo. Jos sinulla on vaikeuksia ottaa ittees niskasta kiinni ja alottaa urheilua niin voin vaikka auttaa. Tahon levittää liikunnan ilosanomaa koko kansakunnalle!


Ps. ja sen vielä kerron, että Fit-lehti on tosi hyvä niille, jotka viihtyy urheilulehtien parissa.

9 kommenttia:

  1. Liikkuminen on niiiiin ihanaa.
    Alotin juur pari viikkoo sitte fressillä, ja oon iha huumassa vaan kokoajan. Koko keho voi jo nyt niin hyvin etten kestä :D En ymmärrä kuinka oon voinu näin pitkään elää ilman tätä iloa ja hyvää oloa. Ainoaksi ongelmaksi on tullut yli urheilu.. en saa pidettyä kunnollisia välipäiviä, kun kokoajan vaan haluisin mennä tekemään jotain. Kauhee morkkis aina kun skippaa jotain musiikki treenien takia.. ja sit toisinpäin. ää :D
    Mutta ah, ihanaaaa <3
    T:sirja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirja, nyt tärkeintä mitä teet näin aluks on että joka viikolle päätät kaks päivää, jolloin et urheile lainkaan ja annat kehos levätä. Muista kanssa, että salille ei sua mennä jos on alkoholia juonu edellispäivänä, ei sillonkaan vaikka tuntuis että ei oo krapulaa. Se voi käyvä kuolemaks!
      Mut hyvä että oot alakanu liikkua! Ootas sit vaan millaselta tuntuu kuukauden päästä jeee.

      Poista
  2. En oikei vieläkää tajua miks avannossapulahdus lasketaan urheiluks, mut mikäpä tuossa!

    Juu ei sitä mihinkää pääse ilman urheilua. Välillä mietityttää et miten oonkaan näin ihana ja valoisa, varsinki ku muistelee parin vuoden takaisia aikoja. Ok sillon oli meneillään hassuimmat teinivuodet, mut oon satavarma, että liikunnalla on tosi iso vaikutus siihen et oon tämmönen! Huomaahan sen jos on pari päivää urheilematta ni on kärtsyperse

    Mäpä oon lukenu Fit-lehtee ihan niiden ensimmäisestä numerosta lähtien! Sillon tilasin sen kotii ja sillon olin sitä mieltä, että se oli vähä hömppää ja hävis 10-0 Sportille, mutta ihanaa huomata miten se on vuosien varressa taas kehittyny ihan huimasti ja veti Sportinkin ohi!

    Eilen oltiin Luskan ja Hannan kaa ulkona ja sit vastaan käveli yks niitten vanha tuttu jonka kaa hölpötettiinkin tunti ja se on kuulema just alottamassa capoeiran opettamisen Hannan läheisellä salilla ni se pyys mua koklaa! Kui siistiä :))

    Kiva, että koko perhe on iha hulluna urheiluun mut noiden meijän poikien peppuja pitäis vähän potkia!
    xxx

    VastaaPoista
  3. Tajusin muuten et oon ihan varma et mulle kuuluu osakiitos kans sun kunnon urheilun aloittamisesta! I'm so gooooood ^____^

    VastaaPoista
  4. Sexig sista bild! ;)

    VastaaPoista
  5. Oletko monestikkin juossut paria tuntia pidempään? Mikä on sun pisin juostu matka? Entä aika? Mielenkiinnosta kyselen.. Minäkin treenaan juoksua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuule, en ole juossut varmaan edes paria tuntia ikinä! Tämä on kauhea epäkohta elämässäni.. Pisin aika on varmaan 1h30min tyyliin. Matka tulee sitte sen mukkaan eli paljonhan olis ollu, varmaan jottain 14km? Heti vaan ku tullee hyvä tillaisuus ni lähen pitemmille juoksulenkeille ehottomasti.

      Miten sinä juokset?

      Poista