maanantai 2. tammikuuta 2012

MUTLU YILLAR


Mullahan oli tänne Turkkiin tullessa tosi mojova idea siitä, miten leikin tällä kertaa turistia ku en oo täällä juurkaan turisti koskaan ollut. Mutta kuinkas kävikään? Olemme olleet nyt neljä, ehkä viisikin päivää Ankarassa istuskelemassa vaan ja olemassa. Käytiin sillon ekana päivänä kävelemässä ulukona pikkusen, mutta pakkanen puri pepunkannikoita ja ajo meiät takas sisälle. Sen verran on tässä edistystä sentään, että otettiin neljän päivän jäsenyys yhelle kuntosalille. Kaverini Nalan soitti ja kyseli hinnastosta ja olttiin aika innoissamme siitä, että sali on kaiken lisäks vielä tässä ihan meiän ulottuvissamme.

Saksalainen pariskuntamme.
Türkanin kanssa.
Noh, perjantaina mentiin sitten sinne kuntosalille ja huh mihin antiikin aikaan jouduimme! Hyvä ettei painot ollu kivipyöriä. Juoksumatto kyllä rytkytti lattiaa niin, että tuli ihan ylimäärästä treeniä jalkoihin. Irtopainoissa ei lukenu kilomääriä ollenkaan niin että piti mututuntumalla aina paino valita. 
"Hei tää on ihan .. auts, liian painava.. eiku.. oho eihän tää ees nouse.." Olin ollu kans huolissani siitä että miten me tiukoissa reenivaatteissamme sulauduttas turkkilaiselle salille, sillä ihan tosi nään isona ongelmana t-paidan pitämisen urheilussa. Hyi. Kyllä siellä oli oikeen perinteisissä jumppavetimissä yks nainen, ihan sääliks kävi. Sillä oli pitkät shortsit ja vielä jotki ylimääräset kangassuikaleet polovia peittämässä. Pitkähihanen paita sillä vielä oli ja sen päällä t-paita! Kyllä hiki ainakin lens. En raaskina ottaa salista kuvia, mutta pittäis varmaan. Oli kans aika arpomista sen suhten, että mille lihaksille mikäkii laite oli ja miten ne ylipäänsä sais toimimaan. Katrin kommentti: "Jotkin näytti enemmänki kidutuslaitteilta ku kuntovälineiltä.."


Koska aikamme on menny Frendien (siis ihan vaan tv-sarjan) ja elokuvien parissa niin kerronpa uuden vuoden juhlinnastamme. Olen viimeksi ollu Turkissa uuden vuoden sillon ku olin yheksänvuotias, niin on siitä tovi vierähtäny. Täällä on kunnon tämmönen joulumeininki ollu; isoja puhallettavia joulupukkeja kauppojen eessä, kaduilla myyään tonttulakkeja ja jossain raikas jopa joulumussiikkikkiin! Türkan & co. ku meiät houkutteli juhuliin ni lähettiin sitten, vaikka arvelluttikkii kovin. Eka otettiin taksi johonki paikkaan ja sitte servis-bussi (juhlien järjestämä kuljetuskyyti) vei meiät juhlapaikalle, klubille nimeltä Crossroads. Oisko ollu 30minnuutin matka sinne, huhhuh. Heti kyllä alloin miettiä, että miten sieltä pois pääsemme.



Kun oltiin hetket oltu paikan päällä niin tuli live-bändi paikalle. Bändi soitti piisejä hyviltä artisteilta esim. The White Stripesilta, The Clashilta,  The Beatlesilta ja Depeche Modelta. UV-valossa silimälasini näyttivät kuulema tosi jänniltä, sain vieressä olevalta albiinoltakin kehuja. Sen hiuksetkin oli aika coolit siinä sävyssä. Kun vuosi vaihtui ja bändi lähti lavalta niin suorastaan rukkoilin mielessäni sitä, että lähettäs pian kottiin. Ei. "Kuljetus lähtee puoli kolmelta", ilmoitti Türkan. Talo oli niin täynnä ihmisiä, että liikkuminen oli lähes mahdotonta. 


Tämä "juhlinta" vaikutti minnuun niin syvästi, että oon koko tämän päivän ollu jumissa ja päässäni on jyskyttänyt. Toivotaan huomiselle parempaa olloo ja ehkä vähän enemmän aktiviteettiakin. Saatanpa jopa taas tehhä jonkun Body Combat -ohojelman läpi jos niikseen tullee. Huomasin käyneeni 98 kertaa Combatissa vuoden 2011 aikana (huomioikaa kuukauden tauko sillon ku olin Brasiliassa), joten yritin sattaan; "ohjasin" yhen tunnin ruppeeman Katrille. Piti eilettäin vielä kerran ehtiä, mutta juhulavieraat oli täällä pikkasen liian aikasessa paikalla. Mitähä olisvat aatelleet, ku oisvat nähneet meikäläisen ilimaa potkimassa kaulasuonet pinkeenä?

Katri tiskivuorossa heti ku olin saanu pahimman vuoren putsattua.
Ainiin, onneks tännään oli muutenkin kurja ilima, ni saatiin tekosyy olla sisällä. Sato räntää ja vettä liris kaduilla niin, että aamupalakauppareissulla kastu molempien kengät.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti