sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Suomi, Suomi, Helsinki

Katri ja meiän Victoria loves Daniel -laukku.
Tiistai-keskiviikko
Aloitimme matkamme semi-haikein tunnelmin Ankaran Küçükesatin kaupunginosasta kello 22.00 tiistai-iltana. Voi että aina ahistaa alottaa matka ku tietää että se tullee kestämmään 24-36h. Jos olisin normaalimpi nin olisin varmaan ottanu ihan suosiolla kuule taksin ja ajellu sillä bussiasemalle. Ei, ei, meijän täytyy säästää rahhaa, vaikka varmasti alle kymmenellä eurolla ois sinne pyrähtäny. Heitettiin kassit selekään ja alotettiin taivaltaa kohti Kızılayn kaupunginossaa, josta noustiin linja-autoille vievään metroon. Onneksi Ankara on kaupunkina tuttu niin meni ku vettä vain, ois melekeen voinnu silimät kiinni kävellä.


Reissu-Lasse

Bussi starttas kohti istanbulia kello 00.30 ja oli kiva kyllä nukkua yhessä mutkalla. Tuli mieleen ihan minun ja Melissan iänikuset bussi-/junauinunnat. Tyytyväisenä ihan nukuin, meni aika noppeeta ja vaille seittemän oltiinkin jo istanbulissa. Esenlerin bussiasemalta päästiin kätsästi metrolla suoraan lentokentälle. Ostettiin vielä varmuuden varalta hyvin piilossa olevasta marketista munakoiso-ruoka pahan hetken varalle. Koska meiän check-in-aika oli vasta puoli kolomelta ni piti ihan kunnolla keksiä tekemistä. Ei haluttu lähteä minun kavereita näkkee mihinkää kauemmas kentältä, kun oli tavaroita kuitenki mukana. Onneks oon hyvä keksimään tekemistä ja tappammaan aikaa. Ekat kolomisen tuntia istuttii Starbucksissa juttelemassa bändeistä ja minä yritin taistella vatsanväänteitä vastaan. Onneksi vessa oli ihan siellä nurkalla. Kävinki siellä kivasti puolen tunnin vällein! 

Taidetta Katrin tapaan.



uninappe
Katrilla alko uni painaa silmää, mut minä tahoin kattoo leffaa. Välillä vähän silittelin uinuvaa Kahriloa. Kun Katri viimein palasi herreillä olevien maailmaan niin katottiin Ayrton Sennasta kertova dokumentti. Kyllä siinä tirahti kuule kyyneleet molempien poskille..  Suosittelen ehottomasti kattoo sen leffan. Lennot Budapestin kautta Helsinkiin meni hyvin, kiitos erinomaisten unenlahjani. Pystyn nukkumaan missä vaan miten vaan, lähestulkoon. Silmät vaan kiinni ja menoks.

Ayrton Senna(mme)
Suomeen on aina ihana tulla takasin. Mitä usseemmin matkustelen niin sitä enempi tykkään Suomesta. Tekkee mieli mennä polovilleen maahan ja pussata lunta. Vielä enemmän innostuin ku huomasin, että Helsinki-Vantaalle oli tullu Alepa. Justiin kun istanbulissa olin aamulla valitellu sitä miksei lentokentillä ole tavallisia ruokakauppoja kun aina vaan hirveen kalliita kaikkee.. Tein oikkeen neljä eri käyntiä Alepassa Lontoosta saapuvaa ystävää ootellessa. Menin Vantaalle ystävän luo yöksi ja Katri läks yöbussilla Joensuuhun porukoilleen.

"tuo punakeltainen onnela"
Torstai
Olin päivän yhdessä uuden kaverini Ellenin kanssa. Kävimme muunmuassa Intersportissa ja Stadiumissa. Oon ollu tosi huono shoppailija koko elämäni, mut sitten ku alotin urheilun tosissaan niin oon ruennu hirveesti ramppaa eri liikkeissä. Ois jatkuva tarve uusille topeille ja treenihousuille, näin muunmuassa. Mielellään kävisin kirpparilla niitä ostelee, mutta pakko myöntää että urkkavaatteita on hyväkuntosina hyvin, hyvin vaikee löytää käytettynä. Löysin kaupoista loistavan värisiä vaatteita, kuten satteenkaarisissa ruuduissa loistavat Converset, mutta makso yli satasen. Joo ei. Oon aika säästeliäs rahankäyttäjä oikeesti, mutta jos mulle annettas rahhaa jonkin verran käyttöön ja kaupat ois lähellä ni heleposti saisin kuule tuhlattua. "Apua, minulla on urheilukauppa-addiktio!"
Käytiin Ellenin kanssa myös lemppariravintolassani syömässä tofua naminaminami ja sitten iltaa myöten mentiin Simonkadun Fressille. Tykkään kyllä koto-Fressin laitteista paljon enemmän. Alkulämppäjuoksuun sain hurjat tehot kun mp3-soittimesta alako soia jumpsjumps-combat-mussiikit.

Jos pukeutuisin tytösti niin tämän laittasin :D
Perjantai
Puoleltapäivin lähettiin Eltsun kanssa DTM:ään loppumyyjäisiin. Kyllä haikee olo tuli sinne mennessä.. Kaikki ne muistot, oi joi. Ensimmäinen reitti minkä opin Helsingissä oli välillä rautatieasema - Iso-Roba. Jos assuisin täällä vielä niin oisin suattannu esimerkiksi pöydän ostaa tai vaikkapa discopallon. Nyt muutaman levysen ja dvd:n hankin sekä pari tulostettua kuvvaa. Heihei, Iso-Roban Deeteeämmä. Kun oltiin hyvästit heitetty niin mentiin taas Stadiumiin. Alako melkeen tulla kiire lähtee syömään. Ravintolakokemus oli puoliksi huono, koska tarjoilija oli ihan kehno ja minun piti käestä pittäin sille kertoo mitä minä syön ja mitä ei. Sen ois pitänny kyllä ihan itte jo tietää.. Lisäksi annoksesta puuttui monta eri juttua ja oli sallaatin päällä majoneesia. (Tässä välissä kirjoitin ravintolalle pallautteen.. Liian ussein oon puhissu että pistän pallautetta perrään, mutta en oo koskaan saannu aikasiks)

:(
Minun maukas, mut vajjaa ruoka.
Elpura lähti kotomaahansa ja kaveri vaihtu lennosta Leeniin, joka on nyt Saksasta käymässä. Olin niin väsynny, että meinasin istualtteen nukahtaa. Leenin kanssa värjöteltiin Kinopalatsissa juttelemassa ja käytiin Intersportissa. Huomaatteko nyt minun addiktioni? Ei ehitty hengata kun ihan vaan pikku tovit kun olin sovinnu Sami-kaverin kanssa treffit perinteisesti Stokkan kellon alle. Samin kanssa mentiin innokkaina combattiin yhessä pitkästä aikaa ja ensi kertaa vielä suunniteltuna. Oltiin ku kaks pikku lasta karkkikaupassa! Perus-bannaaneja en reenin jäläkee syöny ku jatkettiin Samin kanssa Maya-ravintollaan. En oo sielläkää koskaan aiemmin ollu. Sami sai tofu fajitasia ja minä tilasin artisokansydän / avokado -sallaatin. Illalla vielä menin Jasminin luokse ja katsoimme yhden elokuvan (Welcome to the Rileys). Kristen Stewart pikku horona? Yes, please. Muistakaa katsoa The Runaways, jos ette oo sitä vielä nähny. Joan Jett!

FRIENDS SINCE 2007 YAY!
Pala Samia ja tunnelmaa.
Ruuat Samin näkökulmasta.
14- vai 24-vuotias?!
Lauantai
Aamulla pakottauduin hereille jälleen liian lyhyiden yöunien jälkeen. Unenpuutteesta johtuen ihan huojuin kun lähin taas Samin siivittämälle combat-tunnille. Oltiin kumpainenkin liekeissä! Intersportissa vielä käytiin ja sitten Sami joutui jättämmään ihanan seurani. En keksinny mittään muutakkaan tekemistä ni alloin kierrellä kaupoissa. Ehkäpä teen jonku vaate-entryn tässä. Tähän asti on tultu, apua. Olin jo kolomisen tuntia hillunu Forumissa ja Kampissa, kun Elisa soitti. En ollut syönytkään koko päivänä muuta ku leivän ja bannaanin, hyi minua, niin oli aika mennä syömään tofu-wokki. Elisan kanssa oltiin Bar 9 -nimiseen seurusteluravintolaan. Sieltä menin Felixin seuraan ja käytiin Tennarissa kattomassa leffa nimeltä The Darkest Hour (IMDb:ssä saannu 5.1/10 eli ei mikkää Oscarin arvonen elokuva). Tässä minun kottiinpalluun alku sekä Helsingissä olemista. Tänne vois takasin muuttaa, helepostikin vielä.


Alkupalani.
Siellä on tofua!
Yökuva hyvä kuva.

6 kommenttia:

  1. Olinko eka, kun luin tämän tekstin? Kuinkahan minä saan aikani kulumaan viikon päästä Madridin kentällä, 16 tuntia. Ja Amsterdamissa olis tarvinnu oottaa vain 3h!

    VastaaPoista
  2. aaaaaa jeejee - mäkin oon päässy sun blogiin. mä linkitän tän heti tietty mun profiiliin. olipa piristävä blogailu ja oli nastaa harrastaa bc:ia.

    VastaaPoista
  3. Mäkin yllätyin ja ilahduin lentokentälle tulleesta Alepasta kun palasin tiistai-iltana Lontoosta. Yksinkertaisen nerokas idea!

    Hauskaa, että pääsin myös päivitykseesi. Näytän vain tuossa kuvassa tätimäiseltä. :-b Heh, "seurusteluravintola".

    VastaaPoista
  4. Jorzza, voi olla! 16 tuntia ei oo ihan hirveen pitkä aika odottaa. Oon kerran odottanu 24tuntia yhellä lentokentällä.. Ja sulla taitaa olla vaan yks vaihto? Kun ekkaa kertaa lensin Brasiliaan niin jouduin viettää ekan yön Kööpenhaminan lentokentällä ja sit vielä vaihtaa Portugalissa Brasílian konneeseen. Ota ihmeessä jokkii hyvä kirja mukkaan, kuule!

    Sami, sun vuoro sit ens kerrala tulla tänne bc-frontlineen mun kaa :-) Oli huippua.

    Elisa, "tätimäiseltä", höpöhöpö! Ens kerralla ilimotan vähän paremmin ku oon tulossa. Otan sitte susta vähemmän "tätimäisen" kuvan. Jooo googletin ton seurusteluravintola-sanan, ku en tienny mikskä sitä Bar 9 -paikkaa ois voinu kutsua. Hehe.

    VastaaPoista
  5. Hyvä oppia virallisia nimiä paikoille. ;) Mun piti myös kommentoida, että tuo kokeilemasi värikäs ruutumekko on todella nätti! Olen himoinnut tuollaista leninkiä. Olette myös Katrin kanssa kauniita näissä kuvissa (ja tietysti livenäkin).

    VastaaPoista
  6. Elisa:
    Harmi vaan, että tunnen oloni kovin transvestiitiksi jos mekossa kuljen. Ei jotenkin luonnu meikältä.. Muuten käyttäsin justiin ton näköstä! Mut toisaalta, aloin vajaa kolme vuotta sitten käyttää tiukkoja housuja ja "tavallisia" alkkareita (en siis enää pelkästää boksereita) niin kohtahan voisin melekeen jo mekkoon sujahtaa! :D

    Kiitos :*

    VastaaPoista