tiistai 24. tammikuuta 2012

tyttöpoikatyttöpoika

Lempivärini on mikä? Hmm?
Armon vuonna 1987 synnyin potrana Esmenä neljän siskon ja yhden veljen kaveriksi. Kummitäti ompeli syntymäpäiviksi ihan kivoja mekkoja, jotka teki kuitenkin mieli jättää henkariinsa kaappiin roikkumaan. Näytin mielestäni paljon paremmalta farkuissa ja flanellipaidoissa (rekkis!!!)  ja aina juhlan tullen oli kiistaa siitä mitä päälleni laittaisin. Oli epäreilua että pojat saivat mennä siisteissä farkuissa ja kauluspaidassa. Entäs minä sitten?! Ollessani kutosluokalla kävi onnenkantamoinen; löysimme kirpparilta housupuvun, jonka myös äiti kelpuutti. Siihen kuului kauluspaita (joskin eturöyhelöllä) ja violetti liivi sekä housut. Olin päässyt pukeutumispainajaisestani erroon! 

16-17-vuotiaana aloin tutustua itseeni ja pidin pienoisen hamekauden. Kuullessani luokan tyttöjen suunnittelevan vanhojenpäivän pukujaan, kampauksiaan ja meikkejään jouduin panniikkiin! En minä voisi kuvitellakaan itseäni niihin prameisiin mekkoihin tai ylipäänsä minkäänlaisiin mekkoihin saatika meikkiin. Pyysin anteeksi tanssipartneriltani ja peruin koko touhun juuri ennen ensimmäisiä tanssiharjoituksia. Kun vanhat lopulta koittivat niin huokaisin helpotuksesta. En todellakaan olisi kuulunut muitten tyttöjen joukkoon. No mutta, olin niin hippi, uunituore vegaani ja oli rastat ja kaikkea, miksi en siis pukeutuisi hammeisiin? Totta puhuen en koskaan tuntenut itseäni täysin hyväksi hame päällä. Noin vuoden kokeilun jälkeen jätin hammeet muitten huoleksi. 2005 osallistuin vanhoihin ku tajusin että voisin pukkeutua housuihin ja takkiin. Huh.

Wanhat 2005.
Hameista aloin hiljalleen siirtyä punkimmaksi ja perusvaatteeni oli farkut lukuisilla pinsseillä ja hihamerkeillä sekä bändipaidat ja -hupparit. Alkuvuodesta 2006 pikkusiskoni (<3) avustuksella leikattiin meikälle keesi ja lävistettiin neitsytkorvani. Siitä lähtien oon irokeesin "omaksi kampaukseni" tuntenut. En suostunut käyttää mittään tiukkaa tai vaaleenpunasta, semmosta mikä laskettas tyttöjen jutuiks (täällä Suomessa, huom.) 2006-2007 olin muutenkin tosi tarkka siitä, etten tahtonut kenenkään tytöttelevän minua. Enpä siitä vieläkään tykkää ja kavahdan joka kerta kun joku minua naiseksi kutsuu. 

Ystävän häissä 2006.
Irlanti 2009.
Itseni löytäminen alkoi taas kun tuli vuosi 2009. Menin isosiskoni luokse Brasiliaan ja hän lainasi minulle urheilukamppeitaan. Aloin tunkea itseäni boksereissani tiukkoihin housuihin ja tunsin itseni tyhmäksi sporttiliiveissä ja topissa. Hanna nauroi minulle: "Mitä ihme shortseja sinä käytät?!" Olin jumppatunneilla pukeutunut suunnilleen sellaisiin vaatteisiin: tuulipuvunhousuihin, t-paitaan ja boksereihin sekä sisäpelikenkiin. Miksihän tunsin oloni niin löysäksi ja ällöttäväksi, olisikohan vaatteet olleet osasyy? Todellakin. Hannan kanssa tuli taistoa häistä, joihin en olis tietenkään myöskään mekkoa tahtonut päälleni pistää. Hanna lopulta antoi osaksi periksi; saisin olla housuissa, mutta korkeapohjaiset kengät täytyisi olla. Olis pitäny varmaan ottaa minun kävelemisestäni kuva, voi sitä tärinää.

Toopena Brasiliassa..
Häissä komiana(ko?)
2009 kesällä matkasin Melissa-siskon kanssa Irlantiin ja shoppailin niin, että sielu ritisi kadotuksen liekeissä. Olen ollut vuosia vannoutunut kirppari-ihminen ja vältellyt kaikkea uutta ja turhaa. Nyt päästin itseni irti ja ostin kasan pillifarkkuja ja TAVALLISIA alkkareita. Laitoin kaverille vitsimielellä viestin: "Lähin poikana matkalle, tuun takas tyttönä, beware." Oli ihanaa pukeutua sellaiseen, joissa ei tullu iso ja löysä olo. Ja vielä värikkääseen! Parasta.

Sisarusten kanssa Johannes-veljen häissä
Kun aloitin kevväällä 2010 tämän superhulluaktiivisen liikunnan niin ymmärsin myös sen, etten voisi treenata löysissä vaatteissa. Aloitin Brasilia-siskon vaatelahjoituksien myötä ja sitten aloin pikkuhiljaa ostella itsekin kaappiin täytettä. Nyt minulla on sun mitä vaatteita; toppeja läjittäin, juoksutakkeja ja -housuja, 3/4-lahkeisia housuja, pitkiä housuja, shortseja, lyhyitä housuja, sporttiliivejä, spinning-kengät, fitness-kenkiä.. Sisäpelikengät (jotka oli maksanu varmaan 20e alessa) sai jäädä komeroon ja aloin todellakin tuntea oloni hyväksi. Koska en suuren liikuntamääräni takia joudu potemaan huonoa omatuntoa (jo muutenkin tosi terveellisestä) syömisestäni, aloin syödä säännöllisesti ja hyvin. Ennää en kittuuttelis vähällä ruualla laihtuminen mielessä. Täydellistä.

Urheiluvaatteissa myös Prideillä.. 2011
Nykyään ruokailuni on suunnilleen tällaista:

-aamupala: ruispuuroa soija-/kauramaidolla / maustamatonta soijajugurttia vauvansoseella, hedelmillä, pähkinöillä, siemenillä & jälkiuunileipää margariinilla ja kurkulla & vihreetä teetä
-välipala: hedelmä tai leipänen & vihreetä teetä
-lounas: jokin proteiinipitoinen (seitania/ tofua eri muodoissaan/ soijarouhetta tai -suikaleita, yleensä) kasvislisuke kera tumman pastan, couscousin, bulgurin tai tumman riisin
-välipala: kikherneomeletti (kikhernejauhoista tehty kasvisomeletti kera eri lisukkeiden kuten maissin)
-päivällinen: joko lounas vähemmällä ruualla tai sitten proteiinipitoinen salaatti
-iltapala: jugurttia & leipää & vihreetä teetä
Päivän liikunnasta riippuen myös banaani ja proteiinijuomat kuuluvat olennaisena osana. En syö karkkeja, sipsejä tai mitään muutakaan "herkkua" enkä käytä alkoholia. Paheeni lienee rakkaus ruisleipää kohtaan.

MUISTAKAA SYÖDÄ HYVIN JA LIIKKUA SÄÄNNÖLLISESTI. Ei mittää typeriä dieettejä!

Jugurttiaamupala.
Lounassalaatti (mm. tempehiä, sitruunamelissaa, couscousia ja persikkaa).
Nyt yritän päästä vaaleapunaisen värin kammosta erroon. Miten? Ostelen vaaleenpunasia vaatteita. Huh, että tääkin päivä piti nähhä. Siinä teille.

Uusi juoksutakki.
Välikerrasto.
Tämän aamun bodybalance-vuatteet.

13 kommenttia:

  1. LISÄÄ PINKKIÄ!? Etkä yritä mittää päästä värikammosta erroon vaan tykkäät pinkistä ihan selkeesti! En mäkään keltasenvaatteenkammoa ala hoitaa käyttämällä keltasia vaatteita hyhhy :D

    Muuten, etkös mennyt mekossa katsomaan kavereittes vanhoja?

    Söpö toi eka kuva! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeestaan jos totta puhutaan niin en hirveesti tykkää.. Oli tosi outo olo tänäänki noissa balance-vaatteissa. Vähä semmonen epämukava. Aattelin että ajan kanssa ehkä helepottaa?

      Joo menin mekossa. Olikii ainoo kerta ku sitä mekkoo käytin voi voi voi voi!! Olisin halunnu sen kuvan tähä liittää, mut en muista ii2-salasannaa ;)

      Kiitos <3 puss

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Siis tod loysia urkkavaatteita kayttakoot vain jotkut huppumuslimit. Leveisiin lahkeisiinhan kompastuu. Ja oikeesti, jussipaita tai siis sellainen lumberjack-paita ei pue edes sita partasuista norjalaista naishiihtajaa. Siina on kyse jostain muusta kuin miellyttavasta visuaalisesta kokemuksesta. Hyva pikku toopeliini! Beijos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä!! Oon ihan sammaa mieltä kanssas. Kiitos ku autoit minnuu tälle polulle lahjottelemalla Brassi-vaatteita. Love it! Bjs x

      Poista
  4. Vastaukset
    1. SANTTU arvaa mitä, syön itteasiassa vieläki liian vähä! Mut en tiiä miten saan ahdettua itteeni yhtään enempää..

      Poista
  5. Ihanaa kun dieettihöpöt on jääny historiaan :) Kun liikkuu noin paljon niin pitää muistaa tankatakin. Hyvältä kuulostaa <3 -nipsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooooo! Elämä on aurinkoista ku ei tarvii angstailla ja kaikilla on paljon mukavempaa.
      <3

      Poista
  6. Tyyppi poseraa ko Jane Fonda tuossa viimosessa kuvassa :D Voisin hyvin kuvitella asun jonkun jumppa-videon kanteen :)

    VastaaPoista
  7. Luuletko, että se kavahdus "naisen" kohdalla katoaa ajan kanssa? Itse kävin samantyyppisen metamorphoosin läpi, mutta ei enää haittaa naiseksi kutsuminen, kun kuulen sitä päivittäin töissä. Neidittelyä, tytöttelyä ja likottelua en kyllä voi sietää, ja niillä saakin minut näkemään punaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tii, ei se ainakaan oo vielä kuuteen vuoteen mihinkää kaikonnu. Tytöks kestän sillointällöin itteeni kuulla, mutta naiseks en..

      Miten kauan sinulla meni sit tuohon "metamorphoosiin"?

      Poista