tiistai 3. tammikuuta 2012

Ulus


Uusi lupaukseni vuodelle 2012 on, että en valita turhasta. Tämä tuli mieleen eilen "uutuutta kiiltelevällä" salilla treenatessa, kun laitteet alko muodostaa ikäviä painaumia kässiini. Että kun tein liikkeitä niin tuntu enemmänki kämmenissä ku lihaksissa.. Kaiken lisäks eilen oli parempi ilima, niin aurinko se vaan porotti ikkunasta päin näkköö. Ei ollu hirveesti urheilufiilikset siinä. Jatkoin Türkanin kotona sitte combatin parissa, mutta koska talo oli taas ihan vallattuna ni otin treenihuoneeks tän meiän pikkuruisen sopen keittiössä. Neljä trackia ehin tehä kunnes tuli taas joku uus tyyppi kyllään ja mietin että mun jumputtelu saattaa häiritä. Hitto. Ei anna minun rauhassa reenata.

Esme & Kate
Bussia ooteltiin.

Kings of the world.




Vihdoin tehtiin jottain muutakin ku vaan olttiin. Lähettiin Ulus-kaupunginossaan Ankaran linnan raunioille. Oon siellä ennenkii käyny, mutta kolome muuta ei ollu (Katri + saksalaispariskunta). Justiin sopivaan hetkeen päästiin linnalle, sillo ku alako aurinko laskee. Oli tosi kaunista. Kahtelin lunta, yritin saaha varpaisiini tuntoo takas ja mietin sitä kuinka jotkut varmaan vieläkiin elelee palmu-harhaluuloissa. Täällä on nytkin -8c! Olis ehkä sittenki kannattanu maiharit pakata mukkaan.
(hei kirjotin tän aamulla, nyt täällä on vaan -1c.. istanbulissa oli päivemmällä 10c! Oikee helle!)

Simit-rinkilä muuten maksaa istanbulissa yhden liiran kappale (40senttiä). Sillon olin ihan äimissäni suuresta hinnasta, hyvä jos pystyin shokiltani rahhaa antamaan. Ankarassa vähän paremmat meiningit, niitä nimittäin saa neljä kappaletta liiralla ja illalla vielä enemmän (5-7). Vitsi että oli muute hyvvää rinkeliä eilen ku oli osaks palanutta ja oikeen semmosta tiukkaa tavaraa oli muutenkin. Nam. Simitiä tullee kyllä aina ikävä..

Philipp the German guy otti kuvia noin minnuutin vällein. Kaikki kuvat tässä päivityksessä on sen ottamia nyt paitsi noi gözleme-kuvat on internetin ihanasta maailmasta. Itte unohin kameran kottiin.. Yhestä rakennuksesta kun oli napannu pari otosta, niin tuli yllättäin vartija ja pakotti poistamaan kuvat kamerasta. Siinä oikeen tärkeenä seiso ja katto että kuvat varmasti poistuu. Nauratti melekeen sen tilanteen typeryys. Tervetuloa Turkkiin! Kaverilleni ku kerroin ni hän siihen tokas, että oli 2004 joutunu rakennuksen kuvvaamisesta olemaan yön putkassa. Täällä kun näkkee polliiseja, varsinkin iltasella, ni tekkee mieli tihentää askelnoppeutta ja pistää huppu päähän naaman peitoks. Oonkii muunmuassa esittäny pikkusiskon kanssa kuuroo kun pollarit on tullu joskus jottain henkkareita tivvaamaan ja kerran oltiin puskassa piilossa. Se oli aika pelottavvaa, ne nimittäin toden teolla etti meitä, kaahaili autoillaan ympäriinsä..
 


Oikeella oleva korkee rakennus oli se, josta ei saanu lähikuvvaa ottaa..
Linnan raunion sisälle ku päästiin niin astuttiin samalla pikku kyllään. Kadut oli tosi kapeita ja johti ussein umpikujjaan. Lumi ja jää naris kenkien alla. Oli sokkeloista, mutta lopulta sain liidattua ryhmän ulos raunioista. Olikii ehtiny sitte aurinko mailleen laskea, niin tuli pikkusen kiire takas. Ulus ei oo kauheen turvallista aluetta ja ku siellä muinoin kävin niin muutama kuukaus takaperin oli ollu justiin yksi pommi-isku.

Takastulomatkalla bussissa kaks hongankolistaja-naista kuulosti ihan suomalaisilta. Vaihettiin Katrin kanssa katseet ja sillon kävi mielessä, että ne vois jopa ollakin Suomesta. Menin niitä vähän lähemmäks varmistaakseni vielä ja sitten reippaasti niitä moikkasin. Moikkasivat takaisin. "Minä mietinkin ootteko suomalaisia, mutta ku toisaalta ette näytä yhtään.. piti tulla ihan kuuntelemmaan, että ootteko!" Tyypit vaan hymmyili takas ja jotai ynähti. Siinä meiän keskustelu! Mitä ihmettä. Minulle jos joku ulukomailla rupee suomeks hölöttää niin ku monta kertaa Hollannissa ni ilahun. Toiset ei virkannu minulle mittää eikä bussista ulostautuessaankaan ees taaksepäin kattonu. Onko toi normaalia?! Itte oon aina kaikille ilosesti heilutellu heipat ja toivottanu hyvät jatkot jne. Jäi vähä kakan maku suuhun.

Ostettiin matkalla päivälliseks / iltapalaks munakoisoset ja pinnaattiset gözlemet. Huomasin, että ruoka-kirjoituksestani olin kokonaan gözlemet unohtanu! Siispä:

gözleme
Tämä ihana herkku koostuu ohuesta taikinakuoresta, jonka sisällä on valitsemasi täyte. Ylleisimmät meikäläisen täytteet on peruna, herkkusieni, pinnaatti ja munakoiso. Listalta löyttyy myös ussein juustoinen, jauhelihainen sekä turkkilaisjuustoinen (beyaz peynir) gözleme. Jos juuston perrään oot niin siinä pittää erikseen lukkee kaşarlı, koska se tarkottaa sitä keltasta juustoo mihin länsimaalaset on tottunu. Pelkkä peynir (=juusto) tarkottaa ylleensä valkojuustoo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti