sunnuntai 5. helmikuuta 2012

elokuvaviikko 5

The Descendants (2011)
(Alexander Payne)
Matt King on Havaijilla asuva kahden tytön isä, joka on pistänyt työt kaiken edelle ja täten jäänyt perheestään etäiseksi. Hänen elämänsä tärähtää radikaalisti, kun perheen äiti joutuu veneonnettomuuteen ja päätyy koomaan. Vanhempi tyttäristään lipsauttaa äidillä olleen poikaystävä, jota he sitten perheen voimin lähtevät käsiinsä etsimään. The Descendants on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, varmaankin yksi vuoden 2012 parhaimmista pätkistä. George Clooney on näyttelijä-listallani alkanut hiljaa mutta varmasti kavuta ylöspäin. Elokuvan soundtrackissa hilisee vaan havaijilainen musiikki, joka antaa oman tunnelmansa.
**** IMDb 7.7/10


Another Earth (2011)
(Mike Cahill)
Fiksulla Rhoda Williamsilla on hyvin lupaava tulevaisuus edessä. Hänet hyväksytään opiskelemaan astrofysiikkaa, jossa hänen tavoitteenaan on tutkia kosmosta. Rhoda joutuu onnettomuuteen, joka peruuttamattomasti vaikuttaa erään huiippusäveltäjän idylliseen perheonneen. Samaan aikaan aurinkokunnasta löytyy toinen maapallo. Ihanan visuaalinen teos, joka on kuvattu kauniisti. Tunnelma elokuvassa on jokseenkin hauras ja se korostuu aiheen herkkyyden vuoksi. Rhoda on kuvankaunis, joka vain helpottaa sitä, että hänen tarinaansa on mukavampi seurata.
****½ IMDb 7.0/10

Pussikaljaelokuva (2011)
(Ville Jankeri)
Marsalkka, Lihi ja Henninen ovat kolme Kalliossa pyörivää tyhjäntoimittajaa, joitten taskujen pohjalla killuvat hiluset menevät kaikki oluen ostoon. Yhden kesäisen päivän aikana he tutustuvat uusiin tyyppeihin, joutuvat ongelmiin poliisin kanssa ja juovat, noh, aika monta kaljaa. He kokevat sekä rankkasateen että porottavan auringon. En ole Pussikaljaromaania lukenut, mutta elokuvaversio ei ainakaan minuun iskenyt. Repliikit ovat välillä nerokkaita, mutta suurilta osin vain ärsyttävän teennäisiä ja luonnottomia. Pussikaljaelokuvan super-plussa-puoli on nähdä ihanan Helsingin tuttuja maisemia. Muuten jättäisin tämän elokuvavuokraamon hyllyyn..
**

Rebecca (1940)
(Alfred Hitchcock)
Nuori nainen tapaa Rivieralla hyväkäytöksisen, mukavan ja rikkaan leskimiekkosen, Maxin de Winterin. Nainen menee suinpäin Maxinin kanssa naimisiin ja muuttaa hänen kotikartanoon Manderleyhin. Kartanon henkilökunta käyttäytyy uutta de Winteriä kohtaan hyvin penseästi. Kaikki puhuvat hyvin ylistävään sävyyn edeltäneensä de Winteristä, Rebeccasta. Mitä enemmän Hitchcokin tekeleitä näen sitä lämpimämpi suhde minulla hänen tuotannonsa kanssa tulee. Rebeccan paras puoli on nopeatempoisuus, lyhyet kohtaukset ja mieltä hykerryttävät dialogit. Upea, hauska ja ihanan vanha elokuva. Katso ja ihastu!
****½ IMDb 8.4/10


Sint (2010)
(Dick Maas)
Sinterklaas, Hollannin oma "joulupukki", tulee joka vuosi Espanjasta höyrylaivalla hevosensa ja apureittensa kanssa lahjoja ja hyvää mieltä tuomaan. Vai tuleeko sittenkään? Sinterklaas ei koskaan ole ollutkaan hyvä jätkä ja erään kerran vuonna kirves ja miekka täysikuun kalmeassa kajossa Sinttis palaa karrelle. Siitä alkaakin kirous ja legenda siitä, että joka kerta täysikuun aikaan 5. joulukuuta (jolloin on Sinterklaas-päivä) tämä hemaiseva mies yhtä hemaisevine apureineen tulee ja antaa kunnon verilöylyn. Olipas ihanaa katsoa hollanninkielinen elokuva ja vielä tällainen mukavan talvinen. Veren roiskunnalta ei säästytä ja heikkohermoisimmat katsojat saattavat kiljahtaa kun ruudussa lentää päät ja muut ruumiin osaset.
** IMDb 5.8/10

Dolphin Tale (2011)
(Charles Martin Smith)
Sawyer on nuori poika, joka ei pärjää koulussa ensinkään. Häntä ei kertakaikkiaan kiinnosta.. mikään! Sitten Sawyer löytääkin rannalta pyrstöstään pahasti loukkaantuneen delfiininpoikasen, jonka kanssa hänelle syntyy heti lumoava yhteys. Delfiini viedään merieläinsairaalaan, johon Sawyer pujahtaa salaa löytöään stalkkailemaan. Dolphin Tale on tosipohjainen kertomus Winter-nimisestä delfiinistä, jonka täytyy oppia uudestaan uimaan pysyäkseen hengissä. Pääosissa olevat pikkulapset olivat kesakoineen ja hymykuoppineen ihanan piristävä näky. Älä odota Dolphin Talelta Free Willy -kylmiksiä, mutta nenäliinoja kannattaa pari kappaletta viereen varata.
 *** IMDb 6.5/10

Arthur (1981)
(Steve Gordon)
Arthur (Dudley Moore) on miljoonaperijä, jolla on pikku natiaisesta asti ollut rahaa kuin roskaa. Hänellä on oikeastaan vain kaksi perheenjäsentä ja ystävää: autonkuljettaja Bitterman sekä palvelija Hobson. Rikkauden ja tuhlailevan elämäntapansa myötä Arthurille on kehkeytynyt vakava alkoholiongelma ja naisia hän käy nappailemassa rahaa vastaan kadunkulmista. Juuri kun isä kiristää Arthuria naimaan perheen kunnian tähden Susan-nimisen hemukan, rakastuu Arthur tavalliseen kaduntallaajaan Lindaan (Minnelli). Arthurin roolihahmo on hyvin ärsyttävä ja erittäin känninen. Paras osa elokuvasta on Hobsonin kipakan piikikkäät, mutta rakkaudentäyteiset repliikit.
**½ IMDb 6.7/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti