perjantai 17. helmikuuta 2012

elokuvaviikko 6

If A Tree Falls: A Story of the Earth Liberation Front (2011)
(Marshall Curry & Sam Cullman)
Kun aktivistien rauhalliset mielenosoitusmarssit ja sadat kirjeet päätäntävalloille eivät muuta asioita, on heidän otettava oikeus omiin käsiinsä. Aloitettuaan polttaa kapitalistien konttoreita heidät nimetään heti terroristeiksi ja heitä odottaa vuosien vankeustuomio. FBI kutsuu ELF (Earth Liberation Front) -ekoryhmää uhkaavimmaksi maan sisäiseksi terroristiryhmäksi. Dokumentissa raotetaan ovea ELF-aktivistien elämään, heidän protesteihinsa sekä nähdään virkavallan väkivaltaiset otteet ryhmän jäseniin. Hyvin vaikuttava dokkari, jonka aikana ehti tuntea olotiloja epäuskosta epätoivoon. Miten tämä maailma voi olla näin mätä?!
 ****½ IMDb 7.2/10

Une vie de chat (2010)
(Jean-Loup Felicioli & Alain Gagnol)
Yksinhuoltajaäidin kaikki aika ja keskittyminen uppoaa työhön, jonka vuoksi hänen puhumaton tyttärensä jää täysin huomiotta. Perheellä on kissa, joka yön tullen hiipii naapuriin rosvon luokse ja jatkaa hänen kanssaan Pariisin kattoja pitkin henkeä salpaaviin seikkailuihin. Elokuva on tyylikkäästi animoitu ja tarina on kelpoinen. Animaation ihmishahmot ovat pitkäjalkaisia ja aivan hassuissa mittasuhteissa, joka tuo oman hauskuutensa. En tästä elokuvasta kuitenkaan hirveämmin innostunut, mutta Oscar-ehdokkuutensa takia se oli katsottava. Ehkä asiaan vaikuttaa minun yleisesti ottaen kylmät suhteet animaatioihin. Inte min grej..
**½ IMDb 6.9/10

Vuosaari (2012)
(Aku Louhimies)
Vuosaari-elokuva koostuu monesta eri tarinasta, joiden tapahtumapaikka on  elokuvan nimen mukaisesti Vuosaari. Sieltä löytyy muunmuassa yksinhuoltajaisiä ja -äitejä, alkoholin väärinkäyttäjiä, kuolemansairaita, kiusattuja, epätoivoisia teinejä, maahanmuuttajia ja rahaongelmien kanssa painivia. Vaikka leffan pituus oli yli kaksi tuntia niin se ei ollut liian pitkä, sillä mielenkiinto pysyi yllä tarinoitten lukumäärän ja monipuolisuuden takia. Erityiskumarrus ailahtelevaisen Iiriksen roolissa puhkuneelle Laura Birnille. Vuosaari on yksi minua eniten viihdyttäneistä (ja ahdistaneistakin) suomalaisista elokuvista.
****


Chico & Rita (2010)
(Errando & Mariscal & Trueba)
On vuosi 1940 kun Chico, lahjakas havanalainen pianisti, tapaa Rita-nimisen naisen, joka huumaa kuuntelijansa lauluäänellään. Heidän välillään säkenöi, mutta heidän orastava romanssinsa ei meinaa päästä alkuun. Molemmilla on tahtoa ja taitoa mennä unelmiensa perässä. Elokuvan tapahtumapaikkoina on Kuuban lisäksi New York, Las Vegas, Hollywood ja Pariisi. Tunnelma on ainutlaatuinen ja kietoutunut kuubalaisen musiikin ympärille. Värit ja animointityyli olivat silmiä kivalla tavalla kutkuttavia espanjan kielen ihanuudesta puhumattakaan. Virkistävää nähdä elokuva, jonka tapahtumat on sijoitettu vuosikymmenien päähän menneisyyteen. Manittakoon vielä se, että Chico & Rita kilpaa Oscar-pystistä kuun lopulla.
*** IMDb 6.9/10


Margin Call (2011)
(J. C. Chandor)
Sanotaan nyt suoraan heti aluksi, että Margin Call ei aiheensa takia ole helpposelkoinen elokuva enkä usko kovin monen lukijani olevan sen aihepiirin ulottuvissa. Margin call on tosipohjainen tarina eräästä sijoitusfirmasta ja siinä kuvataan kokonainen vuorokausi armon vuonna 2008 kun talouskriisi oli aluillaan. Alussa suuri määrä sakkia saa firmasta potkut ja mutkien kautta aloitteleva rahoitusanalyytikko saa käsiinsä tietoa, joka todistaisi yrityksen olevan ajautumassa pahaan kriisiin, jonka seuraukset olisivat katastrofaaliset. Elokuvassa käytetyt termit ovat minulle liian vieraita ja rahoitusasioiden ymmärtämisen yrittäminen aiheutti lähinnä päänsärkyä.
**½ IMDb 7.2/10

Paranormal Activity 3 (2011)
(Henry Joost & Ariel Schulman)
Paranormal Activity -sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2007 (Suomessa ensi-ilta oli tosin 2009). Kolmas osa heittää katsojat vuoteen 1988 ensimmäisestä ja toisesta osasta tuttujen siskosten Katien ja Kristin lapsuuteen. Outoja asioita alkaa tapahtua ja häävideoita töikseen editoiva isäpuoli Dennis pistää pari kameraa taloon nauhoittamaan 24/7. Hän huomaa Kristin juttelevan Toby-nimiselle näkymättömälle henkilölle. Olen viehättynyt Paranormal Activity -sarjasta, sillä ne eivät mässäile kivulla, vaan ovat karmaisevia. Creepy on paras sana kuvaamaan niitä. Kristiä näyttelevä Jessica Tyler Brown on söpö ku pikku orava ja hän oli roolissaan oikeaa lihaa ja verta.
***½ IMDb 6.2/10


3 (2010)
(Tom Tykwer)
40-jotain-vuotias jo pari vuosikymmentä yhdessä ollut pariskunta Hanna ja Simon elävät keskiluokkaista elämäänsä kohtalaisen tyytyväisinä. Työnsä kautta Hanna tapaa komean miehen, jonka rakastajattareksi hän ryhtyy. Sattuman kautta ennen hyvin heteropainotteinen Simon tutustuu samaan mieheen toisaalla ja joutuu hänkin aivan lumotuksi. Aikamoisen kolmiodraaman ainekset ovat kasassa. 3 eli Drei on ihanan freesi elokuva erikoisen asettelun takia. Alussa tempo oli hidas, mutta kun alkoi tapahtua, niin sitten kanssa alkoi tapahtua. Minun on muutenkin vaikea pysyä pöksyissäni kun näytetään kahden miehen ihastumistarina. Tykweriltä kannattaa katsoa ainakin myös Juokse, Lola!, Parfyymi, Heaven sekä Pariisi, rakkaudella.
*** IMDb 6.8/10

Likainen pommi (2011)
(Elias Koskimies)
Lissu-niminen naikkonen löydetään Mäkkärin keittiöstä levy-yhtiön pr-manageriksi. Kun manageerinhommat eivät Martin-nimisen pomon mielestä ole menneet tarpeeksi hyvin saa Lissu viimeisen mahdollisuuden projektissa Likainen pommi. Proggiksen keskeisenä henkilönä on 15-vuotias rääväsuu PD, josta kaavaillaan listojen ykkösheitukkaa. Lissun poikaystävän Roban eli Pink Iconin lupaava jalkapalloura katkeaa ja hän yrittää epätoivoisesti saada tuottajat innostumaan elämäkerrastaan. Likainen Pommi alkoi räväkästi ja se oli tehty hauskalla tyylillä. Se olisi voinut olla erittäin hyvä, mutta yhden ilmeen Lissu ja junnaavat jutut polki koko idean suohon ja syvälle. No voi hitsi.


Syvälle salattu (2011)
(Joona Tena)
Julia Mannerla (supersöpö Krista Kosonen) palaa vuosikymmenien jälkeen vanhaan kotikyläänsä töitten merkeissä. Hänen tarkoituksenaan on pelastaa paikallinen järvi, jottei se joutuisi voimalaitoksen tekoaltaaksi. Vanhoissa lapsuusmaisemissa alkaa myös unohdetut, traumaattiset muistot palata mieleen. Samaan aikaan Julian asuttama vanha koulu vuotaa vettä ympäriinsä. Elokuva on hyvä katsoa, sillä suomalaisia trillereitä ei ole pahemmin tehty.
***

Där vi en gång gått (2011)
(Peter Lindholm)
Missä kuljimme kerran on Kjell Westön vuonna 2006 ilmestyneen romaanin pohjalta tehty elokuva, jonka kerronta alkaa Suomen itsenäistymisen ajasta. Kansa jakautuu kahtia yläluokan ja köyhän työväen välillä. Elokuva on sukukronikka, jonka tarkastelussa on yläluokkaisen Lilliehjelmin sekä työläistaustaisen Kajanderin perhe. Vaikka elokuvan aihe on mielenkiintoinen se on silti jollain tapaa pitkäveteinen. Kaksituntinen tuntui lähinnä neljältä tunnilta.. Tylsistymisen vaara on suuri.
 **½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti