keskiviikko 15. helmikuuta 2012

elokuvia minulle, nyt heti!


Ensimmäiset elokuvakokemukseni liittyvät kai Asterix & Obelix -elokuvvaan sekä Pieneen merenneitoon. Olin kuulemma illalla itkenyt, kun olin nähnyt painajaisia jommasta kummasta (luultavasti ensimmäisestä mainitsemastani). Elokuvien näkeminen oli harvinaisuutta ja suurta herkkua. Jos mamma oli päättänny, että mentäs jonnekkii leffaan niin siitä tehtiin iso numero. Meiän popparikonneella poksuteltiin paukkumaissit pikku pusseihin ja valmistauduttiin niin hyvin iltaan kuin mahollista. Sit jos joku vähääkään kiukutteli tai äiskällä ailahti mielenvire niin leffailu peruttiin. Ihan tosi iso pettymys oli joka kerta, kun kumminkin oltiin aika loukussa meiän ihanassa 3500 asukkaan kunnassa, jossa ei ollu kulttuuria nimeksikään.. paitsi tietenki kirjasto, josta lainasinkin kassikaupalla kirjoja. Tästä enemmän myöhemmin kun otan lukemisen tarkastelluun.


Yläasteella kävi ihana juttu ku mamma alako käymään kaupungissa leffakerhossa ja otti minut joskus mukkaan "kannatusjäsenen" kortilla, jolla piti maksaa leffasta 10 markkaa (muistaakseni). Niihin aikoihin meille tuli televisiokin, tosin vain vhs-käyttöön. Siinä vaiheessa rupes meiänki nurkkiin videoita ilimestymmään, ku äitille tuli Lahesta aina videolähetyksiä ja sain joiltain luokkakavereilta leffoja lainaan. Lempparielokuvani oli tuolloin ehottomasti Fucking Åmål, jonka katsoinkin joka viikko ainakin kerran, monien kuukausien ajan.


Kun 16-vuotiaana muutin pois kottoo niin minulla ei ollu mittään mitä kautta leffoja kattoo. Leffakerhossa toki kävin ja samoin Finnkinon teattereissa, mutta kotona ei ollu mahiksia. Asuin Mikkelissä 18-19-vuotiaana ja kotikadullani oli sekä Makkuuni että Filmtown. Jostain syystä (varmaan hintojen takia?) oon aina tykänny Filmtownista enemmän. Rupesin toden teolla harrastaa 7 päivää 7 leffaa 7 euroa -maratoneja (nykyään 9e, tosin). Olin 17-vuotiaana hankkinu ittelleni telkkarin ja dvd-soittimen, lähinnä juuri elokuvat mielessä. Mikkelissä minulla ei ollut internetiä saatika tietokonetta niin aika meni mukavasti telekkarin ruutua töllötellessä. Urheiluakaan en tähän malliin harrastanut eikä kaupungissa kovin montaa kaveriakaan ollu. Aikaa siis oli rajattomasti..

Kuopiossa lempparipaikat (jos K-Supermarket Veljmiestä ja Fressiä ei lasketa.. hehe, viitsivitsi)

Suokadun Filmtown. Tattadaa!
Kuvakukko, johon tulloo arvostetuimmat leffaset.
Finnkinon ainoa tänhetkinen leffateatteri Kuopiossa, Star. Myöskin Suokadulla.
Järjestäytynyt leffafriikki minusta tuli vuoden 2007 tienoilla, kun pikkuveli muutti kanssani asumaan ja sillä oli kovasti leffoja tietokonneella. Aloin tilata Episodi-leffalehteä ja sitä kautta vuonna 2008 tajusin elokuvafestaritkin. "Pakko päästä!" sannoin ja lähin pikapikkaa Espoo Cinéen ja heti perrään Rakkautta & Anarkiaa -festareille. Nyt ei sitten oo mielenrauhaa, jos en oo päivän aikana ehtiny yhtään kokonaista elokuvvaa kahtommaan.


26. päivä sunnuntaina on taas OSCAR-juhlahuumaa, 84. kertaa. No jaa, itselläni käytännössä tämä on vasta neljäs kerta. Olen toki seurannut Oscar-ehdokkuuksia ja sitten voittojakin, mutta en tällä lailla silmä kovana ole ollut kuin vasta vuodesta 2009. Silloin olin koditonna ("oikea Nylon vain on koditon, mä en kanssasi huomista voi rakentaa..") ja asustelin vähän missä vaan. Mirja-siskon luona pidimme valvojaiset, joskin muistelisin, että Mirmelin silmät sulkeutuivat ennen aikojaan. 2010 asuin Helsingissä ja raahasin Mirjan pojan, Kamerin, kesken yöuniensa ystäväni Sinin luokse. Minullahan ei itselläni ole vuosiin ollu televisiota (kiitos Into the Wild -elokuvan) enkä voinut pistää Oscar-katsomoa pätkivän nettimme varraan. Kamerille pistimme Sinin luokse pedin ja kera Sinin sekä toisen tytsylän katsoimme juhlat läpi. Oli hauska lähteä töihin koko yön valvoneena, njams. 2011 pelotti etten ehtis edes Suomen maille vaan olisin vielä lentokonneessa tulossa Brasilian paratiisista, mutta olin väärässä. Liisalle ja Melissalle menin ja olin hyvin tietoinen ehdokkaista, vaikka en ollut Brassi-kuukauden takia ehtinykkää monia näkemään. Tänä vuonna tullee kans yllärikiire. Katsomon sijjainista en tiiä vielä, mutta monia ehdokkaita on kahtomatta. Onneks minulla on pääsy näihin:

A Better Life
Albert Nobbs
Anonymous
Hell and Back Again
Jodaie Nader Az Simin
Paradise Lost 3: Purgatory
Puss in Boots
Real Steel
Rundskop
The Artist
Tinker Tailor Soldier Spy

Tosin ennää on vuan neljä päivää aikaa kattoa nuo, koska menneekin ensi viikko kokonaan töissä ollessa. Opinnäytetyön tarvis edistyä, niin en voi ihan kaikkia tuntejani elokuville uhrata. Ongelma.. Oon vähä jälessä aikataulussa siis, mutta elokuvaehdokkaista oon kuitenkin nähny jo kuusi yhdeksästä.


Mitä lempielokuvia teillä on?
Entä lempinäyttelijöitä?
Kertokkee mielellään.

8 kommenttia:

  1. Heippa! Melkeinpä voisin suositella kaikkia Aronofskyn leffoja, parhaimpana The Fountain. Sitten on Tarkovskyn leffoja kuten Stalker. Lempinäyttelijöitä äkkiseltään tullee mieleen Hugh Jackman ja Anthony Hopkins. Molemmilta löytyy paljon laatuleffoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäät siis -sky-loppuisista tyypeistä!
      Komppaan Aronofskyyn liittyen. The Fountain on visuaalisesti upea ja kovasti tykkäsin myös leffoista Requiem for a Dream, The Wrestler ja Black Swan. Pi jäi muinoin (2008?) kesken enkä ole muistanut sitä loppun katsoa.. hups.

      Tarkovsky on jäänyt todella tuntemattomaksi, jopa Solaris on jäänyt katsomatta.

      Mikä siinä Hughissa viehättää? Oletko nähnyt The Rite -leffan?

      Poista
  2. Jackmanin rooli Fountainissa oli todella vaikuttava ja siitä asti oon sitä kunnioittanut näyttelijänä aika paljon. The Rite on katsomatta kun tais saada aika huonoja arvosteluita... Eternal Sunshine of The Spotlees Mind saattaa olla jopa kaikkien aikojen lempparileffa ja siinä on todella mahtava päänäyttelijäpari :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En lähtis kyllä Ritee kahtommaan jos voisin uuestaan päättää. Hirveetä ajantuhlausta, hyh hyh hyy.. Onko joku suomalainen ohjaaja mieleinen?

      Poista
  3. Leffailujako peruttiin? Vaikea uskoa. Uhkaillut kyllä olen - myönnän. "Lahjonta, kiristys, uhkailu" - you know :D Jos olisin perunnut leffaan menon, niin olisin rankaissut siinä itseäni. Mikä on se mamma, joka itseään rankaisee? Hmm, sen verran voin antaa periksi, että ehkä (lue: EHKÄ) kerran on voinut käydä noin, koska sinulle on jäänyt noin paha trauma, raukka parka. Ei kai traumojakaan tyhjästä... nyhjästä.
    "Järkyttynyt leffafriikki minusta tuli vuoden 2007 tienoilla, kun pikkuveli..." Haha! Järkyttäväkin sopisi vai?

    Asterix & Obelix oli niin pelottava, että sinut löysi useana yönä lattialta nukkumasta, raollaan olevan oven edestä. Voi pientä <3 Viereen olisi pitänyt ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi minnuu parkaa ku oon joutunu yksin pelkäilemmään! Ois hauskaa jos kertoisit usseemmin lapsuustarinoita minusta ku harvoin kerrot. Et taia muistaa!!!

      Poista
  4. Splätterit on yök. En katso. Kauhua pystyn nyt jo katsomaan, entisen elämäni raunioitumisen aikaan niistäkin meni maku, oma elämä oli aika kauhua silloin. Die Hardit on lemppareita, jostain syystä.Samoin Ace Venturat. Taideleffat ei uppoa, eikä Kaurismäet. Disneystä tykkäjän erityisesti Kaunottaresta ja Hirviöstä ja Leijonakuninkaasta.
    Suukkoja Nokkahan.

    VastaaPoista
  5. Minun lemppareita on paljon. Mut semmoiset iki-ihanimmat Seitsemän samuraita, Eraserhead, Pink flamingos, Love & death, The unknown aka Alonzo the armless, Kaurismäen monet. Ihanimmat näyttelijät: Divine, Toshiro Mifune, Vincent Price, Bruce Lee, Christopher Lee, Chaplin tietty...uudemmista ainakin Christian Bale ja Catherine Keener. Ja nyt meen ihan veteläks Ryan Goslingista.

    Lempivuosikymmen elokuvissa on 70-luku, sillon on vaan tehty niin älyttömästi mun lemppareita. Dissaan paljon 90-lukua ja sitä uudempia, vaikka on niissä _paljon_ hyviäkin, mut jotenkin suurinosa tarjonnasta on semmosta kökköä ett huh. 90-luvun lopussa kävin elokuvissa helposti 3 kertaa viikossa ja kaikki melkein mitä katoin oli hirveetä kuraa. En tajuu miten oon voinu maksaa niistä? Muutin Kuopioon -95 ja sillon kävin monta kertaa viikossa Makuunista 5 vhs:ää 19 eurolla 5pv ja katoin suunnilleen koko vuokraamon tarjonnan läpi vuodessa. Sillon ekaa kertaa ehkä tajusin, miks vanhat elokuvat on nii hyviä, vaikka olin tietty lapsena kattonu paljon, mm lauantaiset länkkärit katoin aina.

    Nyt en oo seurustelun (ääh!) takia ehtiny kattoo juuri mitään. Ollaan Arin kans molemmat dvd-keräilijöitä, mut jotenkin ei koskaan päästä yksimielisyyteen siitä mitä katottais. :D Nytkii on pino ladattuja (hups) elokuvia. Enää en juuri vuokraa, kun Makuuni muutti pois tosta nurkalta. Tulee ostettua ja waretettua kiinnostavimmat. Tai ite enemmänkii ostan kaiken minkä koen oikeesti hyväks + lisäks paskaa kauhua. Katon koneelta tosi vähän, nekii vähät on semmosia luonto hyökkää-jne surkeita. Mutku rakastan kauhua! :D

    Tulipas tilitys...

    VastaaPoista