tiistai 28. helmikuuta 2012

Onneni on olla


Kun Boris tuli meille viime huhtikuussa niin muistin miten kivvaa on ellää koiran kanssa. Se tuo sisältöä ja tarkoitusta elämään, varmaan vähän samantapasesti ku joillekin jälkikasvu. Borren yllättävän lähön jäläkeen tuli kodista taas autio. Oltiin jo valmiiks etitty ja suunniteltu Borikselle karvakaveria ja tuntu hassulta että nyt pitikii lähtä taas alkupisteestä. Laitettiin monta sähköpostia eri rescue dog -järjestöille. Lopulta kun tiiettiin tasan tarkkaan mikä koira haluttas niin siitä järjestöstä ei kuulunukkaan mittää. Sit tulikii veljeltä soitto: "Ottakaa meidän koira." Mikä jottei. Nyt meillä on toista viikkoa Onni "Kyynel" Tolleri eli Novascotiannoutaja, jolla on aina itku silmässä (siltä puuttuu siitä kyynelkanava). Borren zenmäiseen rauhallisuuteen tottuneena Onni on täysin vastakohta. Se on päättäväinen, vauhdikas ja sillä on uskomattomasti energiaa. Vielä muistan miten Boriksen joskus liiankin hittaaseen kävelyyn kyllästynneenä sannoin, että koirakaverin on oltava sitä energisempi. Sitä saa mitä tillaa!


Onni juoksee unissaan, kakkii uppolummeen ja sillä on purukumi-fetissi. Aina kun joku ihiminen tullee kohalle, ni pittää pistää hihna kirreeks.. se nimittäi tekkee yllättäviä syöksähyksiä niitten luo ja voin kerttoo että aika moni on sen ylläriä säikähtäny. Yks päivä se haki mulle lehen postiluukusta kun pyysin, mutta sitte se alako nenäni eessä sitä repimään. Eilen onnistu sentää paremmin. Oon päättäny kans viittoo sille, että se ymmärtäis ainakin perusjutut ("istu", "maahan", "posti"..) sanattomana. Vaikka se on tommonen höseli, niin se on silti hyvin ihmislähheinen. Kun istuttaan lattialla ni se tykkää tulla meitä ihan liki tai joskus jopa nojjaa kuonollaan meiän jalakoihin.


Oscar 2012 -katsomo epäonnistui ja pahasti. En tunne kovin montaa kuopiolaista keneltä uskalsin kysyä luppaa tulla Oscareita katsommaan. Sunnuntai-iltana yritin ehtiä Internetistä sivustoa, jota kautta pystyisi gaalaa seuraamaan. Kahelta herättiin Katrin kanssa punaista mattoo kattoo (mattoo kattoo.. heh), mutta ku juhula käynnisty ni pätkäs koko homma. Siinä kyllä alko vuoden Oscareita oottanneen pikku Esmen alahuuli väristä ja kyynelleet virrata. Tänä iltana mennään äidin luo kahtoo Nelosen Oscar-kooste. En oo täysin pystyny välttämmään uutisia kuitenkaan: eilen koostetta ehtiessäni sain jo tietää mikä leffa oli kauhmonu pystejä eniten ja tuota ylläolevaa kuvvaa googlettaessa näkkiin yhen voittajanki. Damn! Ens vuonna hoian vähä paremmin tämän.


Puttouskin loppui viime lauantaina. Kolome lemppariani pääsikin top 3 -sijoille. Hieno Åhlgreen ei naurattannu lainkaan, kuten ei myöskään Kari Rautiainen. Pahin feilaaja oli kuitenkin Piia "Mitä laitetaan?" Potka. Tykkäskö joku oikeesti siitä? Hirveen ylinäyteltyä (huonolla tavalla) p.skaa. Leena Hefner os. Herppeenluoma ansaitsi kruunun päänsä päälle. Kertakaikkiaan innoittava hahmo!


Esme & Anna Den Haagin Intersportissa.
Viime torstaina meitä sulostuttamaan tuli Hollannin aikainen paras kaverini itävaltalainen Anna-Selina. Monet uhhoo tulevansa käymään, mutta ei kuitenkaan saa aikasiks. Ei ees semmoset, joihin välimatkaa on 100 kilometriä. Annalla on pikkusen kalliimpi kamera käytössä, joten kirjoitan hänen reissustaan sitten kun saan kuvat ittelleni. Eilen aamulla Anna lähti päiväkäynnille Helsinkiin (kiitos VR:n alennushinnat) ja tänä aamuna hän lähti Helsingistä Ouluun. Torstaina sillä lähtee kone Kuopion ja Helsingin kautta Amsterdammiin takasin. Kovasti toivosin että ehtis huomenna tulla avantoa vielä kokkeilemmaan.. Hurraa, Anna-Selina!


Viime viikon perjantaiaamuna meiän salilla lanseerattiin BodyCombat 51. Viime ohojelma oli mielestäni aika rankka, mutta niin on tää uusikin, tosin eri tavalla. Uuesta ohojelmasta ei vauhtia nääs puutu. Vitospiisin kohalla rupiaa rintaa pistämmään, minkä takia onki hyvä, että kutonen on semmonen pallauttava ja rauhallinen. Seiskasta ei taaskaa vauhtia puutu. Hiki roiskuu ja henkkee salpaa!

video

Hyvvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää! 

4 kommenttia:

  1. Noutajat on energisiä pakkauksia, ja tuholaisi, jos ei aktiviteetejä tarpeeksi. Terveisin noutajan omistaja. Tosin Siri on taivaassa, luultavasti höykkyyttää Borrea just ny
    Terv. Sarppanorppanen

    VastaaPoista
  2. Ihana Onni! Pari vuotta sitten kesällä se osasi hakea kaljaa kaapista. Johannes oli innoissaan opettamastaan tempusta, mutta Onni ei kuitenkaan suostunut hakemaan kuin lämpimässä olleita tölkkejä, kjäh kjäh :)

    Onni oppii kyllä tosi nopeasti uusia temppuja. Ainoa temppu, jota se ei tunnu oppivan, on hihnassa kulkeminen. Me ollaan kokeiltu kaikkea mahdollista! Onni olisi täydellinen unelma, jos ei vetäisi hihnassa. Eikä muuten ole tuholainen ollut edes pentuna!

    Ensi viikolla nähdään ja vaihdetaan koiran kotia hetkeksi! Ihanaa, kun olette pitäneet Hurveltajasta hyvää huolta. Olette huippuja! <3

    Johanna

    VastaaPoista
  3. onnihan on oppinut vaikka mitä :)
    sun pitää opettaa mullekki viittomakieltä ni ei tarttee puhua onnille

    aada :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, et teillä on nyt Onni teidän onnenanne! Ootteko tykästyny siihen kovin? Musta se on ihana! Paitsi ulkona.. Vie se juoksulenkeille, varmaan tykkäis kovin!

    Onko vielä kova suru Borresta vai onko uusi tulokas helpottanu asiaa?

    Hah ihan huippu tuo kaljatemppu minkä Johannes opetti!!

    VastaaPoista