lauantai 11. helmikuuta 2012

ruokaa ja rakkautta

Voeeee, tämmösiä kirjotustaukoja sais boikotoida. En oikeen tiiä mistä alottaa ja mihin lopettaa. Nämä pari viikkoa kun olen ollut kirjoittamatta tekemisistäni niin olen syönyt hyvvää ruokaa (vaikkakin ruokahaluni on ollut teissään), käynyt Helsingissä, kattonut leffoja pal-jon ja itkeskellyt combat-trackien ihanuutta.

Olin menossa yksi päivä vastapäätä juuri avattuun ravintolaan. Kun sannoin olevani veggaani, niin tarjoilija ehdotti minulle katkarapusallaattia. Katkarapusallaattia. Kertokaa minulle mistä lähtiin katkarapu on ollu kasvis? Ei ole hirveän mieltä ylentävää kerta toisensa jälkeen huomata, miten ravintolahenkilökunnalla on monesti erityisruokavaliot hukassa. Yllättäviä poikkeuksia kylläkin on, mutta viime kokemukseni ovat olleet vähän negatiivisia. Ehdotti lopulta sitten sallaattia, jossa olisi kurkkua, tommaattia, paprikaa ja lehtisallaattia. Siitäkö maksaisin rapiat seitsemän euroa? Ei kiitos. Sai luvan jäädä. Menin Intro-nimiseen raflaan seuraavalla viikolla ja siellä sain niin hyvvää ruokaa, että tokkopa oon mistään perusravintolasta moista ennen saanut? Kokki lupasi kehitellä jotain ruokavaliooni sopivaa ja pistikin sitten valkosipuliperunoita sekä kokonaisen tofun kasviksilla ja jollain erittäin maittavalla, oranssilla kastikkeella. Puhumattakaan sallaattipöydästä, joka kuului toki hintaan.. Mainitaanpa vielä, että sallaattipöydän sipulikeittokin oli meikäläiselle keleposta.

Ei kauheen edustuksellinen kuva, ku puolet sallaatista menny jo parempiin suihin.


Miten mehukasta!
Meikän reeninjälkeinen taivas. Melissan henki varmaa käyny ketsupit rötäsee..
Tuon mainion tofun perässä menin muutamaa päivää myöhemmin, mutta saatiin vaan yksitoikkoista sienirisottoa, jonka ainesosina oli riisi, sienet ja olliiviöljy. Piti pakolla yrittää nielasta ruoka alas. Kiva kontrasti samassa ravintolassa, hmm. Tarinan opetus: Kannattaa jo ovella kysyä mitä lounasta mitäkin ruokana saa, ettei sitten häveliäisyyksissään jää pöytään istummaan ja ota huonoo ruokaa siks vaan ku ei uskalla nousta ja lähtee.

Viikonlopun 27.-29. tammikuuta olin Helsingissä, sillä siellä oli sekä dokumenttifestivaali DocPoint että leirinohjaajankoulutus. Näin pitkästä aikkaa ystävääni Siniä, jonka luona Sörkassa sitten majjailinkin. Dokumentteja kävin kahtomassa vaan kolome, mutta lauantaipäivästäni menikin kaheksan tunnin lohkaisu koulutukseen.. jossa sain muuten ensiapu 1 -kortin. Yksi kouluttajista kävi tottaalisesti hermoon, kun jutteli meille kuin pikku lapsille. "Voi voi voi hyvänen aika, ethän sinä voi tuosta kohti painaa kun siinä on napa.. no voi että.. mites nyt tuolla lailla niitä nukkeja suukottelette, se suun alue pitää kokonaan peittää.." Tuli pienoiset fläsärit ala-asteajoille. "KAUHISTUKSEN KANANHÄKKI, KUITUNEN, NYT TÄNNE!" Huh. Kävin Vii Voanissa ostelemassa tofua, tempehiä ja vähän säilytettyä seitaniakin. Jos Helsingissä päin hyöritte niin käykää ihmeessä Hakaniemessä tuolla Vii Voanissa. Kokeilkaa myös tempehiä, jos se ei ole teille vielä tuttu. Tempeh on fermentoitu ruoka, joka tehhään soijapavuista. Tempehissä on enemmän kuitua ja vitamiineja kuin tofussa, ja sillä on jämäkämpi koostumus. Tiukkaa tavaraa siis. Ensimmäisillä kerroilla se maistuu vähän hikiselle sukalle, mutta muutaman kokkeilun jäläkeen siihen jää koukkuun. Kiitos, testattu ollaan. Tempehiä paistelen pelekässä sienisoijakastikkeessa ja laitan sallaatteihin, makaroonilaatikkoihin ja mikä parasta, leipien päälle kera tuoreen basilikan. Mmmmmmm. Hollannissa se oli hirmusen halapaa, mutta on näköjään Vii Voanin tempeh-paketitkin Holskeista tuotu, että liekö siinä syy. Millon saan muuttaa sinne? Siis Hollantiin, ei Vii Voaniin. Toinen paikka minne kannattaa aina mennä, vaikka siellä onkin makuuni liikaa väkkee. Valtteriin kirppikselle! Sain sieltä n. 17 eurolla viisi kirjaa (MCR-kirja sekä neljä ruotsinkielistä joista yksi oli Harry Potter), seitsemän hyvänlaatusta toppia, käsipainot (hehheh), juoksua varten käsvarteen laitettava vesipullo (Soc),  sormisuojat (mihinkähä tarviin?), viisi cd-levyä ja Folkhälsanin puff-huivi.

Sinin kissa hyökkää.
Tämmösiä kuvia tapasin Helsingissä asuessani ottaa..
Tämänhetkinen päiväkirjani.
Koulutuksessa kaksi Emppua, joista toinen tykkää pullasta.
Sinin kissojen pusuttelutuokio.
Meikä kirpparilla ennen loistokasta kierrosta.
En oo muistanu hirveesti "viikon artisteistani" lätistä. Siis ensimmäinen oli ihana Skrillex ja toinen 30 Seconds to Mars. Sitten kuuntelin LMFAO:ta, jonka jälkeen olikin hyvä viikko Ellie Gouldingin parissa. Nyt tutustun paremmin Lily Alleniin ja ensi viikko on omistettu KoRnille.

1 kommentti:

  1. Syön kaikki ruokasi ja halit sulle, empulle ja ihkulle kisulle

    VastaaPoista