keskiviikko 22. helmikuuta 2012

toothache


Olen viettänyt monen päivän hiljaiseloa, joka sai ensisykäyksensä oikean käden rasitusvammastani. Liikuntaharastukset puolittui ja se veti mielen kovin matalaksi. Muutaman päivä kättäni valiteltuani olikin aika viisaudenhampaanpoiston. Kysseinen hammas (kaikki kuitenkin tahtoo tietää) on puskenut sinnikkäästi tietään auki jo yli vuoden päivät. Vuosi sitten mietin, jotta en tahdo sitä poistattaa Brasilian matkan aikoihin. Aina löytyi tekosyy! Lopulta kun hakeuduin lääkäriin, minulle kerrottiin että saisin ajan kesäkuun loppupuolelta ja minulle tulisi siitä kirje myöhemmin. Kirje tuli kyllä, silloin jo kun olin rantautunut Hollannin maisemiin. Poistoaika oli merkattu 30. lokakuuta.  Kysyn teiltä, onko Halloween kesällä? Nyt pirulainen tai parka, mistä näkökulmasta katsookaan, kaivettiin kaikkine kolmine suurine juurineen suustani ulos. Poistosta on jo viikko, mutta it still hurts like hell. Buranaa en oo tahtonu kauheesti napsia, koska yritän vältellä särkylääkkeitten käyttöä. Välillä syöminen käy vaan tosi hankalaksi, kun suuta ei saa avattua kunnolla ja kolo-mokomaa alkaa jomottaa. Nyt ymmärrän ne vanhat piirroskuvat hammaskipuisesta. Itsehän sidoin pakastekasvispussin huivilla poskeni turvotusta laskemmaan..


Sunnuntaina junalla puksuttelin ystäväni Jasun luokse Helsinkiin, josta jatkoin maanantaina varhain Lohjalle eli till Lojo. Täällä toimin perjantaihin asti leirinohjaajana Kisakallion urheiluopistolla. Paljon oon viittonu, paljon, paljon, paljon, ja se on aina tietenkin hirrrrmuisen mukavaa. Omista taidoista olen välillä itsekin todella vaikuttunut, mutta yleisesti ottaen masentaa ku tuntuu, etten vieläkään ossaa ees tyydyttävästi.. Ristiriitojen aallokossa polskitaan (räpiköidään). Olisin jatkanut Pohjanmaalle toiselle leirille ohjaajaksi heti seuraavana sunnuntaina, mutta minulle tulleekin hyvin rakas vieras Hollannista viikoksi kyllään. Pakko sannoo työtarjoukselle ei..

Heti maanantaina urheiluopiston kylttiä katsoessani tajusin, että minulla on Kisakallion kotisivut tietokoneella kirjanmerkeissä. En ole tainnut varmaan blogissani paljastaa, mutta olen salaa haaveillut liikuntaneuvojan ammattiin opiskelusta. Joskus oikeen uppoudun tutkailemmaan yhteishakuaikoja ja opiskelupaikkoja.. En kylläkään mielisi ennää köyhänä opiskelijana olla, töissä käyminen on paljon kivempaa. Yksi ohjaajakollegani opiskeli itsensä ammattiin Pajulahden opistolla ja minulla alkoi taas into sisuksissa kasvaa. Äh, en tiedä. Viittomakieltä en tahtoisi kuitenkaan elämästäni ammatillisessakaan mielessä hylätä.

Olen ollut pikkusen kippee, varmaan hampaani takia, niin minusta ei ole löytynyt niin paljoa energiaa. Olen kuitenkin parhaani tehnyt. Kokkeilin yksi päivä lumikenkiä ensi kerran ja upotti kyllä enemmän ku luulin että upottais. Olis pitäny toki samat hoodit testata ilman niitä kenkiä.. En ole ollenkaan uinut, tai en tiedä voisiko sitä uimiseksi sannoo. Lapset saa joka päivä olla tunnin altaassa. Meikä istuu koviksena ja toimii uimavalvojana. Työn huono puoli on kastuminen. Monet tykkää räiskiä vettä semmosen päälle, kuka on pukkeissaan.

Vaaleanpunainen prinsessakarkki & meikä.
Siellä sitä mennään!
Peilistä näkkyy kuvvauksen jäläkenen veden roiskija.
Leiriläinen ja ohjaaja teki yhteishypyn.
Tännään käytiin ulukona kävelemässä semmonen luontoreitti, joka päätyi laavulle. Siellä oli tarkotus syyä välipala. Ei kuitenkaan nuotio ottanu oikkeen tulta allensa, kirjaimellisesti, ni homma vähä kusahti. Kaikilla oli vaatteet rännän takia aivan märkinä. Kerroin yhelle viittomakieliselle ohjaajalle, että inuiittikielestä löytyy hullusti lummeen liittyvää sanastoo, ku jossai Afrikan maassa ei jossai oo tyyliin yhtään. Sit sannoin itekii, että jännä miten sana "räntä" ei oo ees ruotsin (snöblandat regn) kielessä omana sanana tai englannin (rain and snow mixed). Mainihin muunmuassa nuoska- ja suvilumen, mutta tyyppi ei ollu tietoinen niistä sanoista. "Okei, no entäs huonokuuloiset ohjaajat? Tai toinen kuuleva ohjaaja?" Eipä tienny nekkään. Mites te, tiiättekö mitä tarkoitan jos puhun nuoskasta tai suvilumesta? No joo, pakko myöntää ton suvilumi-sanan tulleen vasta muutama vuosi sitten elämääni ku Katrin kanssa ensimmäistä talavee vietin.. hihi.

Savun lemussa.
Oon kaks päivää hyrräilly taas Frontside Ollieta. On kyllä aikamoisen tarttuva biisi. Tässä lissää tarttuvuutta.. Ihimeellinen energiapakkaus tuo Sophia Grace.

2 kommenttia:

  1. ihania kuvia!!! Tykkään sinusta! PIe huoli itestä!
    t.kahri

    VastaaPoista
  2. Nuoska, räntä, loska,sohjo, polanne, puuteri, tykky ja pakkaslumi tuli näin ensinnä mieleen. Rakkaalla lapsella monta nimeä ja niin edelleen. Suvilumi on tosin uusi tuttavuus.
    Paranemista hampaan kanssa. Itseltäni poistettiin aikoinaan kolome kerralla(1 tulehtunu, 1 vasta ulos puskeva ja 1 ko se nyt sattu siellä olemaan) ja olin kyllä seuraavat pari päivää niin vahvassa lääkityksessä että opettaja läheti minut tunnilta kotio hihittelemään... En ossais edes kuvitella toipilasaikaa ilman buranaa. Vahvemmista kieltäydyin nuiden ekojen päivien jälkeen.

    VastaaPoista