maanantai 19. maaliskuuta 2012

mat, mat, mat

Tämän päivän aamufiilis.
Perjantaina Fressillä oli kokkeiluna ilta-BodyCombat ja sama käytäntö jatkuu (ainakin) muutaman viikon ajan. Olin ihan liekeissä siellä, sillä nyt oon ehkä saannu Katrin semi-koukuttummaan ja kaiken lisäksi ohjaaja pyysi minut lavalle kahden biisin ajaksi.. ja uskalsin! Ensi askel sille, että ehkä minustakin joskus tullee BC-ohjaaja. Ehkä. Fiilis tunnin jälkeen oli mahtava! Tuntu että voisin tehhä ihan mitä vaan missä vaan ja silti pärjäisin paremmin ku hyvin. Mentiin kauppaan intopiukeina ja kottiin tullessa ruettiin tekkee päivällistä, vaikka kello olikin jo vaille yheksän. Eikä etes tehty mittään perus-makaroni-soijarouhe-pläjjäystä vaan seitania vehnäjauhoista ja siinähän mennee aikaa mukavasti. Puoliks leikin olevani Turkissa kun päivällinen vihdoin neniemme etteen saatiin. Oli sellasta ruokaakin, ettei haitannu ootella: tummaa riisiä, seitan-pihvejä, herkkusieni-sipuli-paistosta, höyrytettyä parsaa ja mausteisia hernehiä. Juomana toimi oivasti alkoholiton punaviini, jota ensi kerran kokkeilimme.

Iltapalaleivät enkä oo vieläkää kyllästyny basilikkaan.
Ihana lattiamme varmaan lissää ruokahalluu..
Viikonloppuna oli muutenkin vähän maukkaammat ruuat kuin viikolla, kun tortilla-pohjaset pitsat paistui huushollissamme eilettäin. Ylleensä pistän pitsan päälle kaikkee mahollista mitä vaan keksin, mutta nyt tehtiin poikkeus ja pistettiin vaan muutamat täytteet jokaseen. Oon kuullu villejä huhuja siitä miten pitsa on hyvvää, jos siihen laittaa vaan vähän täyttehiä (kiitos Melissa), joten nyt uskaltauduimme kokkeilemmaan. Lisäksi Katri keksi yllättäen: "Tehdään kiisseliä!" En ollukaan aiemmin kiisseliä edes keitellyt eli litkupuuhiin vaan. Nyt ollaan sitä välipaloina, aamu- ja iltapalalla nauttineet maustamattoman jugurtin kanssa. Ahh mitä autuutta ja makuhermojen kipristelyä.

Eipä näin tyhjiä pitsoja olla ennen talloudessamme nähty.
Mansikat varsinkin tosi makosia.

Ihanasti tiskiharja taustalla.

Lauantaina Onni tuotiin meille takas, ehtihän sitä ikävä jo ollakin. Onnelin kanssa käyttiin eilen koirapuistossa ja mukana oli myös Katrin kaveri Jadi-koiransa kanssa. Onni taas näytti miten vähän temppujen tekeminen kiinnostaa, varsinkaan jos ei oo makupaloja mukana. Hyvä noutajakin meillä kun lähtee kyllä hakemaan, mutta ei meinaa tuoda! Lisäksi, niin kuin Internetissä olimme jo rodun luonteenpiirteistä saaneetkin selvän, ei saman tempun toistaminen kauhean kauan jaksa inspata.

Cowboy-Kake koiran kimpussa.


 Tykkään lenkin aluksi ja lopuksi juoksuttaa Onnia tiluksillamme.

Ja kuten aiemmin kerroimme, meillä on uskovainen koira. Ensi merkin saimme hänen Kirkko & koti -vihjailuilta ja nyt hurskas puppe on levoton, kun taas missaa sunnuntaimessun.

Viikonloppuvieraina meillä oli yhden yön Johannes-veli emo-lookkinsa ja perheensä kanssa. Huomattiin männä kerralla Johanneksen vaimon Johannan kanssa miten heiän uus vauvasa on ku meikäläinen pienenä. Ihmeellistä. Ei muuta tällä errää. Toivottavasti kuvat ja videot oli mielusia. Ainakii meikäläistä alako taas nuo ruokaotokset nälättää.

1 kommentti:

  1. Oottakaahan kun kesä koittaa ja kirkko kilisyttelee kellojaan vähän väliä hääpareille. Onni on kovan paikan edessä sitten, heh. Pyhä Onni. Uskovainen Onni.

    Kiitos yöpaikasta viikonloppuna!

    Johanna

    VastaaPoista