tiistai 27. maaliskuuta 2012

rutistus

Olen ollut nyt hienoisessa elokuvalakossa, sillä kaiken aikani kuuluisi kulua opinnäytetyön parissa. No, tottahan se on, että kun teen mitä vaan niin pompahtelee tuon tuosta opparistressi päälle. Jostain syystä suunnitelmani eivät pidä. Vaikka olisin kuinka tarkkaan laskenut, että iltakuudesta kymmeneen voin tehdä töitä urakalla niin ruuanlaitto ja syöminen venyy niin, että kohta onkin kello jo yhdeksän ja silmäni ovat niin sikkarallaan, etten saa kertakaikkiaan mitään aikaisiksi.

Sportia!
Torstaina Camo eli Leeni tuli kyllään ja hän lähti kanssani urkkaliikkeisiin hillumaan. Olin lähteny alennus-Converset silmissäni kiiluen Intersporttiin, mutta ka, kenkiä ei ennää ollu. Ostin lohdukkeeksi elämäni ensimmäisen kaksipuoleisen T-paidan, joka on aika kätsä. Sitten kun toisella puolella on jo viikon ruokalista niin voi kääntää paidan "nurinperin" ja jatkaa eloa ihan normaalisti. Sportiassa kokkeilin kuvassa näkyvää juoksupaitaa, joka yllätyksekseni olikin kovin värien puolestaan minulle tarkoitettu. Jätin kuitenkin paidan ostamati, ajattelin että pärjään ilman.

Esme & Leeni.
Esme & Nata muurahaisten valloittamana.
Viikonlopun vietin viittomakielisissä työhommissa keski-Suomessa. Viihdyin hyvin ja mieleni takasin moisiin töihin tekevi. 

Reissun miinukset:
- lukuisat muurahaiset opistolla
- Jämsän rautatieasema, jossa ei ole lipunmyyntiä ja lipunmyyntiautomaatti oli suljettu. Tack!

Reissun plussat:
- uudet työkaverit
- viittomakieli
- tapasin vihdoin melkein kahden vuoden tauon jälkeen pojan, jonka koulunkäyntiavustajana toimin pääkaupunkiseudulla vuoden päivät. Olipas tullu jo näin ja näin ikävä!!!

Esmen käsityötaidonnäyte.
Gay combat, what else could I ask for.
Ei näytä huolettavan valamistuminen tätä ihmistä. Koulussa oli eilen koko päivän ruhtinaalliset neljä ihmistä ja tottahan se on että mitä vähemmän porukaa, sitä parempi meininki. Ainakin kuvien perusteella. Hyvin olen ollut vaikuttunut uudesta kielistudiostamme, vaikkemme ehdi sitä käyttääkään. Tämän viikon puurran opinnäytetyön parissa ja sitten helpottanee, tosin työnhaku kuumottaa niskassa. Olin kuukauden päivät kuvataidelukiossa taidemallina ja nyt olen siis virallisesti päässyt alastomuuskynnykseni yli. Ennää ei hävetä mennä ilkosilleen taiteen nimissä istumaan! Lissää vaan tuommosta työtä!

ESME TEKEMÄSSÄ OPINNÄYTETYÖTÄ!!! Näin tää homma on hetkessä valmis. Sivujahan tullee kirjalliseen osioon kuin lentäen vaan.

video
 





Elinan ja Marian kanssa pilvissä. Pilvessä.

9 kommenttia:

  1. siis myötähäpeä näistä sun lauluvideoista :'D Hae vielä ihmeessä idolsiin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä miksi koet tarpeelliseksi tällaisen kommentin. Ihimiset ossaa yllättää tällaisella. Laita mulle lauluvideos ni katellaan millanen ääni sulla on :)

      Poista
    2. öm, eikö jokainen saa sanoa mielipiteensä? vai otatko itseesi jokaisen piikin mikä kohdalle osuu? :O ei mene hyvin jos odotat vain positiivisia kommentteja... :(

      -lise

      Poista
    3. Jokaisella on oikkeus ommaan miellipitteeseensä jne., mutta on eri asia onko kommentointi tarpeetonta varsinkin tämän tyylinen mitä anonyymi laittoi.

      Tottakai otan itteeni! Etkö itte ota negatiivisia kommentteja ittees? Vai onko sulla oikkeesti niin hyvä suojamuuri jotenki rakennettuna?!

      Poista
    4. no en ottaisi ainakaan näin pienestä asiasta. kaikkea ei tarvitse tosiaan ottaa vakavasti. :D tai sitten olet kasvanut jossain suojaisassa linnassa ja äidin helmojen jälkeen kohtaatkin pahan ja ilkeän maailman! :D

      -lise

      Poista
    5. Sulla on pikkusen ilkee tatsi kyllä, taisit olla toi anonyymi? Ihan oikkeesti, vähän tarppeetonta! Rakentavvaa pallautetta voi toki antaa, mutta tommasta "hahha lol :D" -komenttia ei. Paljon on ikkää?

      Hyvin mahat tietää minut! On siitä jo kuitenkin 12v kun "äidin helmat" jätin.

      Poista
    6. voin kyllä kertoo etten ole sama kuin ensimmäisen viestin laittaja, huvituin vain kommentistasi. toivottavasti tiedät (pakkohan sinun on kun pidät kumminkin julkista blogia, johon jokainen voi kirjoittaa) että elämä ei ole vain positiivisen ja rakentavan palautteen varassa. Ja kun kerta myös viittot, olet varmaan törmännyt kuuroihin ja jutellut heidän kanssaan. tiedän sen että kuurot sanovat kaiken suoraan, se kuuluu kulttuuriin, niin otatko heidänkin kommentit suoraan itseesi? vai alatko vaatimaan heti positiivista ja rakentavaa palautetta?

      en kirjoita tätä nyt millään "ilkeällä tatsilla" vaan ihan mielenkiinnosta. eikä se milloin olet muuttanut omillesi kerro sitä, ettetkö olisi vielä äidissäsi kiinni.


      -lise

      Poista
    7. Kuurojen kulttuuriin kuuluu tietynlainen suoruus, välillä kuulevan näkökulmasta tökerönlainenkin rehellisyys. Olen kuitenkin tottunut siihen kun tiedän että he vaan ovat kaikissa muissakin asioissa paljon avoimempia kuin kuulevat. Samoin esimerkiksi Turkissa täytyy välillä nieleskellä kun he muina miehinä sanovat: "Onpas sinusta tullut lihava" ja nappaavat poskesta kiinni puristaakseen. Suomessa ei kuulu näin tehdä...

      Lise, mekin saatamme tulla aivan erilaisista kulttuureista vaikka olemmekin molemmat Suomesta. Minun kulttuuriini ei kuulu negatiivisuus. En pienenä(kään) voinut ymmärtää miten ihmiset jaksoivat suotaa energiaansa siihen, että haukkuivat jotain mussiikkiartistia tai näyttelijää. Mulla on jo silloin ollu sukset ristissä haukkujien kanssa, puolustelen niitäkin artisteja, joista en henkilökohtaisesti itse liiemmin pidä. Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan? Eikä palautteen tarvitse tietenkään aina olla positiivista, kunhan se on rakentavaa. Miksi antaa lyttäyspalautteita, mitä sillä yritetään saavuttaa?

      "Sekä positiivinen että negatiivinen palaute on tärkeää. Oleellista on tapa, jolla palaute annetaan."

      Poista
  2. Anonyymi panonyymi onneton arkajalka
    Hanna Elina

    VastaaPoista