torstai 12. huhtikuuta 2012

Brasilia 2011

"Joogahetki" Brasíliassa, 2009.
Sain vihdoin Maria-isosiskoltani viime vuoden Brasilian matkan kuvat, jotka nyt sitten näin myöhään tänne bloggiin pistän. Tosin eipähän tämä blogi vielä tuolloin pystyssä ollutkaan. Olen pitkän eloni aikana käynyt vain säälittävät kaksi kertaa Brasiliassa, mutta toisaalta on ihmisiä, jotka ei oo siellä käynny ikinä eikä tule käymäänkään. Ensimmäisen kerran olin vuonna 2009, jolloin kämppäsin isosiskon ja miehensä luona pääkaupungissa Brasíliassa ja käväisimme retkillä Rio de Janeirossa, Chapada dos Veadeirosissa sekä Salvador da Bahiassa. Tuolloin matkani oli mahtavan kahden kuukauden pituinen. Olin siellä samalla tekemässä opiskelutulkkausharjoitteluani eräällä yliopistolla.

2010 vuoden alussa Maria-sisko soitti ja kertoi mahtavasta lipputarjouksesta: meno-paluu São Pauloon vain 500 erkkiä per henkilö! Varasin heti minulle ja Katrille liput ja matka-ajankohdaksi tuli 2011 helmikuu.

Minulla asuu Brassilassa vakituisesti upea siskoni Hanna. Rakas pikkusiskoni Melissa on viettämässä samoilla leveys- ja pittuuspiireillä au pair -vuottaan. Tästä pääset sen mussukan blogiin. Tällä hetkellä myös Susanna-sisko perheineen on tuolla eksoottisessa maassa kuukauen lommaa viettämässä. Hieman saattaa olla katteuvesta vihree nassu meikällä..

Matkustajina helmikuun kestävällä Brasilian matkalla armon vuonna 2011 oli siis Maria-isosisko (jolla kokemusta Brassilasta, forrosta ja portugalista), meikämanne ja Katri, joka ei vielä pari vuotta sitten ollu ees lentokonneessa ollut.

SÃO PAULO eli Sampa
Sampa on sekä Brasilian että Etelä-Amerikan suurin kaupunki. Se on myös koko maailman suurimpien kaupunkien listalla kuudentena.

São Paulossa vietimme muutaman päivän. Siellä kävelimme yhden päivän aamusta iltaan ja jalat kiitti illan hämärtyessä. Hollantia ei ole kaupunki nähnytkään, nääs siellä on ihan hurjiakin mäkiä, en tiiä miten niitä voi alas kävellä saatika mennä pyörällä tai autolla. Scary shit.

Kohti suurta maailmaa..
Pelottaako Katria?
Pitkä matka eessä.
Ryytyneet matkustajat Brassilassa vihdoin.
Katri vaipumassa unimaailmaan.
Esmen vuoro koomailla.
Mielenosotus.
Minkäs mehun sitä valitsis?
Pikkusen korkkeemmat talot ku meillä..
Museo ja poika, jolla oli myös keltasilla nauhoilla varustetut tennarit.
Jalkojen leppuutushetki.
Katrikin ossoo yllättää.
Marian intohimonkohde: Brasilian kuumaveriset saippuasarjat.
Tästä lähtee järkyttävän jyrkkä alamäki.



Esmen paratiisi.


Ilmeestä päätellen meikän kookosvesi oli lämmintä.

Self Service -ravintolat, jes!
Yks antosimmista töistä. Tulloo mieleen Tupu, Hupu ja Lupu mainoskyltteineen.

Kumpi kampi kampi kumpi?

Samikset ku amikset. Välillä en ihmettele ku ihmiset luulee meitä sisaruksiks.

Bongaa Esme.



BRASÍLIA eli BSB
Näin koitti matkamme kohti Brasilian pääkaupunkia Brasíliaan (huomaa aksentti) herttaista isosiskoamme tappaamaan. Brasílian kaupunki rakennettiin 41 kuukaudessa ja sen avajaiset pidettiin vuonna 1960. Kaupunki on UNESCOn maailmanperintöluettelossa. Emme olleet kaupungissa kovin montaa päivää, koska olimme vielä sinetöimäsä matkamme uudella Brasília-vissiitillä helmikuun lopussa.

Tofujen äärellä.
Lapsen 1-vuotissynttärit..
Meiätki nakitettiin hommiin.
No kyllä on prammeeta!

Maria, Hanna, meikä, Kahri.
Kaupunginpuistossa. Kuva muokattu tummaks ettei pikkuhousujen rajoja näy, kiitos!
Mariasta on hauskaa olla perisuomalainen ja käyttää kävelysauvoja.
Luciano-lanko liittyi juoksujengiin.
Autojen ja vaatteiden pesu jne. on kiellettyä, siis.
Tattadaa, tulossa ollaan, Esme johdossa..
Vettä, vettä, missä vettä?!
Pedikyyrijalat!

FORTALEZA
Fortalezassa on 2,5 miljoonaa asukasta, ja sen metropolialueella yli 3,4. Väkiluvultaan se on Brasilian viidenneksi suurin kaupunki. Kaupungin nimestä tullee mieleen eittämättä Napakympin palkintomatkat.. Maria oli hoidellu meille Couchsurfing-paikan (myös) Fortasta ja kappas kun host tuntu melkein liian täydelliseltä. Ja niin olikin. Vietimme muutaman päivän lähes suljettujen ovien takana ja host-mies oli missä oli kavereittensa kanssa ja töissä.. Lievä pettymys..
Myöskin Fortalezan "upea ranta" Praia do Futuro kuuluikin olevan tosi vaarallinen niin pikkusen pelotti siellä olla ja istuskella. Katrista oli hauskaa olla valtameren rannalla.

Kämppämme pari päivän ajan.
Puutarha.
Ekan päivän harrastelua.
Molemmat tyytyväisinä.. Paitsi netti toimi hittaasti.


Tuolla muurien takana..
..moinen nainen ja talo on!
Praia do Futuro.
Esmen teki mieli elokuva nähdä. Varmaan Katrinkin?

JERICOACOARA
Fortalezasta pääsimme kätsästi Jericoacoara-nimiseen rantahökkelikylään. Kertakaikkiaan uppee paikka! Siellä oli toki turisteja, muttei liiaksi. Jericoacoara on oikkee dyynien, meren aallokkojen ja paikallisystävällisyyden sylleilemä pikku kyläpahanen. Heräsimme Katrin kanssa aamuisin 5-6 aikaan juoksemaan rannalle. Koskaan ei tienny missä asti vesiraja aamulla oli, yhtenä päivänä piti juosta dyyniä ylös-alas, seuraavana päivänä pystykin dyynin viertä.. Ihmeellistä. Joskus myös juoksimme pientä veden välissä olevaa hiekkakaistaletta, joka hetki hetkeltä kapeni.. Kiire tuli. Tasapainoitimme juoksuiluamme runsaalla avokadon syönnillä (halpaa, tuoretta, kerrassaan mainiota) ja jäätävällä acaí-herkulla. 

Jericoacoara on täydellinen paikka viettää kymmenen päivää. Yhtään enempää tai vähempää siellä ei soisi aikaa viettävän. Iltaisin pääsi katselemaan capoeiristojen muodostamaa rodaa, joista olisin toki saannut enemmän irti, jos vain olisin aiemmin capoeiraan lajina tutustunnu. Hiekka lensi silmiin ja muihin ruumiinaukkoihin peliä seuratessa.

Reissua varjosti Maria-siskon asettama pussailukielto. Kaduilla emme toki saaneet Katrin kanssa musutella, mutta myös turvallisesti neljän seinän sisällä jopa satunnainen muiskauttelu oli "ällöttävää". Se siitä.

Marian kanssa kävin kahestaan myös kahella eri safarilla. Toisessa mentiin laguunille ison auton kyyvissä, toisessa jeepillä ensin merihevosia kahtelee ja sitten taas lagguunilla leppäilee.

Katria ällötti kärpäset, jotka pörräs ruuissamme.
Riipukeinusta aina huono olo seurasi.. blurgh..


Pousadamme, jota asutimme muutaman päivän.

Dyynin laelle auringonlaskua kulki moni seuraamaan.








Eksyimmekö James Bond -kohtaukseen?!


"Vuohia, odottaa ulkona.."
ACAÍTA!!!


Alien-puita.


Hautausmaa keskellä ei mitään.












Päikkäreillä ja peppu kastu.
Jeepin rengas puhkesi. "Pikku-Matin autosta on.."
Apua ootellessa alko iltakii hämärtyä, iik.

Katri juoksemassa meikäläistä karkuun.




Jeristä koitui siirtyminen Brasíliaan vielä viimeisiä hetkiä Hanna-siskon ja ihanan Lucianon kanssa hengaamaan.

Água Mineral.

Maria ja Hanna.
Maria.. eiku Hanna.. eiku minä.

Seuraavaksi vielä kolme hauskinta kuvaa EVER. Kamera alkoi normaalin kuvanottamisen sijjaan napsautella kuvia ratatatta kuin konekivääri. Kaikkia toki nauratti..

1
2
3

2 kommenttia:

  1. ihania kauniita kuvia <3 oisitpa täällä ni otettas lissääääää oot huippu! aikamoinen kuvapläjäys nyt ymmärrän enemmän seikkailuistas=)) nää olinkin nähnyt aiemmin marian konneelta.. bjos!! -mel

    VastaaPoista
  2. HellO puputus! Ihku sinÄ täällä et ku siellä. Nyt luutun tai viuhtokäsien jatkeeksi ja rahaa säästämään niin pääset takaisin tänne! Bjos Hanildes

    VastaaPoista