sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

nostalgiaa tietokonepeleillä

Perjantaina Katri päätti ex-temporena lähtee Kuopiossa kylläilevän isänsä matkassa Joensuuhun Onni-koiraa äitilleen näyttämmään. Kyllä minulta itku pääs ku sillä lailla yhenäkin kekkas mennä. Olin unelmoinu yhteis-combatista ja aktiivisesta opinnäytetyön kanssa puurtamisesta Katri kainalossani. Parvekkeelta sitten kahtelin ku Katri kapus Onnin kanssa autoon ja keskenäni porrailin.


Sain sitten lähteä combat challengeen ittekseni, mutta se ei toisaalta haitannu kun sali oli täynnä tuttuja naamoja. Oon kovasti tykästyny meiän ohjaajaan, joka on kannustava ja valloittava. Hollannissa kohdeltiin salillakävijöitä (varsinkin niitä fannaattisia) hyvinkin yksilöinä, mutta täällä ylleensä ohjaaja vaan pasahtaa paikalle ja sitten tunnin loputtua ehkä pikku turinoiden saattelemana poistuu. Combat challenge venähti 75minnuutista 85:een, mutta se ei haitannu yhtään. Eturivistössä oli ne hulluimmat combatoijat, allekirjottanut mukkaanlukien. Olin taas hillumassa yhen trackin ajan lavalla kovin mielissäni. Yksi salikaveri sitten tunnin jäläkeen kerto että heillä olis pöytävarraus Introssa ja kysy minut mukkaan. Vau, minäkö, jonnekin ulos iltaa myöten? Saunomisen jäläkeen Introon askelsi meikä ja salikaveri x 3 sekä ohjaaja. 


Kello alako tulla kymmenen ja tofu maistu antosalta. Ruuan jäläkeen jatkettiin kahen kaverin kera vielä uuen yökerhon, Ilonan, avajaisiin. Neljään huoneeseen jakkautunu Ilona vaikutti hyvältä ja monipuoliselta. Tykkäsin kovasti myös London-nimisen huoneen sisustuksesta The Beatles -kuvineen ja kirjahyllyineen. Live-puolella yllätti Ressu Redfordin ja Jussi Rainion (Neon 2) show. En ookaan voinu tännään justiin muuta ku Neon2:sta kuunnella..


Rupesin nukkummaan vasta kahen aikaan yöllä, mikä oli minulle suuri kummastus. Aamulla piti herätä täpäkästi opparin parriin, mutta tuntu ihan krapulaiselle kiitos combat+Intro+Ilona-yhdistelmän ja myöhäisen nukkumaanmenon. Oli pakko jättää joka lauantainen rakas tappospinning välistä, sniif. Sen sijjaan päätin lähttee koulukaverin kanssa kaupungille urheilukauppoihin pyörimään. Puoliks toivoin etten mittään hienoo löytäs. Kokkeilin Intersportissa jo kerran aiemmin kokkeilemiani ihania housuja ja mietin että oon vahva ku raaskin ne takas hyllyyn asettaa. Sportiassakin kokkeilin alennusjuoksutrikoita toista kertaa ja osasin olla ostamati. Lankesin kuitenkin Sokkarilla Nike-laukun ääressä.. Veriset lapsityövoimasormenjäljet ympäri laukkua. Nnnnh. Ihan hyvä vaan ettei oo ees vihree niin ku tyyliin kaikki muu mitä omistan.. En näytä sit koko ajan kävelevältä lehtipuulta.



Katri tuli aikasemmalla bussilla kottiin, mistä olin erityisen hyvilläni. Meillä oli varmaan tunnin kestävät musisointisessiot. Tykkäsin eniten Shakiran The Onesta ehkä ku Kate niin hienosti opetteli siihen kitarat. Illan myötä minä aloin naputella vaihtelevin menestyksin opparia ja siinä muu perhe sitten väsähti niin söpösti, että päätin taas ottaa kameran kätösiini ja leikkiä paparazzia. En voinu olla heltymättä ku näin miten ylleensä peiton alla visusti pysyttelevän Katrin jalka oli retteesti ilman mittään lämmikettä.

Prinsessa Ruusunen.
Onniakin väsytti.
UDIBAAILBA.
"Ei yksinäinen unta saa". NEON2!!!

Neon2 on kaipatenniin ollu syynä muutenkin tällaselle lapsuusnostalgialle, josta oon kärsiny koko päivän. Melkein aloin itkee ku kuuntelin Ski or die -tietsikkapelin mussiikkeja YouTubesta. Äitillä on olemassa kasetti, jossa kaheksanvuotias Esme sannoo tomerasti: "Minä olen tietokonenaRRRRkomaani!" (oli vielä R-vika tuolloin, joten kivasti pärähti) Sitten vielä lisäsin: "Minä haluan olla tietokoneella joka päivä ja koko ajan!" Onneks oon vähän koukustani erroon päässy, mutta en kokonaa tokikaan..


Himottas päästä rakkaita pelejä pellaa. Oon tasan tarkkaan unohtanu ties kuinka monta peliä ja jos jottain jostakii pelistä muistan ni en kuitenkaan nimmee.. HÖH.

Bubble Bobble.
Donkey Kong.

Ducktales.

Duke Nukem.

Elasto Mania.

Jazz Jackrabbit.

Jill of the Jungle.

Yksi niistä monista Keeneistä joita pelattii.

Lemmings.

Moposota, yksinkertainen mutta hyvä.

Prince of Persia ja traumoja aiheuttaneet tappavat peilit.

Rockford.

Sims.

Ski or Die.

Street Rod.

Titus.

Worms.

Dynablaster.

Legorace.

Scorched Earth.

Alley Cat.

California Games.

Delta Force.

Harvest Moon.

Nero.

Siinä osa niistä lukuisista peleistä joihin armeliaasti koukussa olin. Goedenacht!

3 kommenttia:

  1. apua mitä pelejä! elastomaniakin!
    ainiin mää luen tätä kyllä aina, mutten kommentoi pöllönä ikinä mittään.
    t: salainen ihailija tampereelta

    VastaaPoista
  2. Jos Kake käy Joensuussa, Onni voisi tulla meillekin...

    Johanna

    VastaaPoista
  3. Aaa, Ski or Die! Pelasin kans sitä penskana ihan hulluna :DDD Pakko etsiä jostain.

    VastaaPoista