tiistai 24. huhtikuuta 2012

vegesme


Kun olin 13-vuotias, minun neljä isosiskoani olivat kaikki ainakin semi-vegetaristeja (kieltäytyivät punaisesta lihasta). Halusin matkia heitä alkamalla semi-vegetaristiksi uudenvuodenluppauksena, joskin suunnittelin, että söisin punaista lihhaa kuitenkin joka toinen viikonloppu. Kaverit kun olivat kauhistelleet ja sanoneet että sairastun varmasti, jos jätän naudat ja siat ruokalistaltani kokonaan. Uudenvuoden jälkeen kerran maistoin lauantai-makkaraa, mutta sen syöminen ei tuntunut enää hyvältä.


Saman vuoden syksyllä luokkakaveri näytti biologian kirjasta kuvaa broilereista, jotka olivat kasana odottamassa kuolemaa. "Ziiz hyi!" hän kommentoi. Biologian tunnin jälkeen meillä olikin heti ruokailu, jossa oli jotakin kanaruokaa. Jätin välistä ihan muuten vain. Täten minusta tuli pesco-vegetaristi (mikä nimi.. ei jotenkaan käy "vegetaristi"-nimitys semmoselle, joka syö lihhaa). 


En ollut koskaan tykännyt hirveästi kalan mausta, paitsi sellaisen oikeen teollisen "kalan" eli kalapuikkojen. Tonnikalasta tykkäsin säilykemuodossa, mutta Turkissa tonnikalaruuan perrään vuonna 1998 itkiessäni minut vietiin basaareille kokonaisen kalan luokse ja rääkäisin: "EN HALLUU TOLLASTA, HALLUUN SITÄ SÄILYKKEESSÄ!" 


Ensimmäisen kalashokin koin käveltyäni jäällä (ikää oli ehkä 14 tai 15) ja nähtyäni pilkkireikien ympärillä suutaan aukovia pikku kalasia unohdettuina. Parkuhan siinä pääsi. Kotona oli tietenkin kallaa tarjolla, mutta minnuu oksetti. Erään isosiskoni silloinen poikaystävä markkinoilla työnsi minulle silakkaa suuhun ja sanoi, että kalaa on turha jättää pois ruokavaliosta. "Siskosikin on yrittäny, eikä oo onnistunu.. Älä ees luule että pystyisit olemaan ilman kalaa." Miten annoinkin ihmisten puhheitten manipuloida minua?!


Okei, lopetin kalan syömisen. Veggaaniksi en silti alkaisi, veggaanit on ärsyttäviä täydellisyyden tavottelijoita. Oikeesti. Eikö riitä että oon syömättä lihaa? Lehmäthän pittää kuitenkin lypsää ku niiden utareet räjähtää muuten.. ja niin edelleen ja niin edelleen. Olenkin huomannut, että suurin osa lihansyöjistä elää epätietoisuudessa ja pitävät mieluiten silmänsä kiinni. Jos lihasta löytyy luu, karva tms. niin hyi ja yäk, ÄLLÖÖ. Lihan alkuperrää ei haluta muistaa. Meiät on aivopesty uskomaan että lihansyönti on terveellistä ja maitoa pitää juoda ainakin pari lasia päivässä, kalaa syödä kaksi kertaa viikossa jne. Sitten robotteina aikuisiällä toistelemme samoja virsiä, eikä edes vaivauduta ottammaan asioista selevää.


Tykkäsin tottakai aikoinaan lihan mausta kun sitä oli minulle vauvaiästä asti tuputeltu. On ollu hauskkaa tehhä sataprosenttisia kasvisruokaversioita semmosista ruuista, joista aikoinaan tykkäsin. Esimerkiksi tofusta tehty "kalakeitto" oli ihan ältsin hyvvää, harmi vaan että kadotin reseptin enkä sitä pika-googlettelulla löytänyt. Eräs Mai pittää Vegaaninen versio -ruokablogia, jonka ohjeita lauantaina kokkeilin. Tekkiin tofua raejuustosta, pekonia soijahiutaleista (tosin en koskaan liha-aikoinanikaan syönny pekonia että sinnäänsä ei ollu mitenkään erityinen kokemus, vaikka kokkauksesta ihan hyvänmakusta tulikin), "maksalaatikkoa" sekä piimää. Piimästä en ottannu kuvvaa, mutta sen tekeminen on älyttömän heleppoo: jugurttia ja maitoa (mieluiten Rainbow:n, maustamatonta vielä) samassa suhteessa sekasin keskenään. Ah.

"Raejuusto".
"Pekoni".
"Pekoni 2".
"Maksalaatikko" eli ohramössöseos, ennen uunia.
Maksis valmiina.

Lisäksi kokkeilin Myllärin luomuriisipiirakoita. Hintaa niillä on aika paljon, että tuskin tulen ennää moista pussukkaa ostamaan. Mieluummin leivon itte alusta loppuun piirakat, jos niikseen tullee.




Luulen, että jotkut saattaa provosoitua tästä tekstistä, vaikka oon tosi "nätisti" kirjottannu. En oo kettää syytelly tai haukkunu, vaikka aihetta kyllä olis. Vielä vinkkinä niille, jotka on kasviskeittiön kanssa ihan käsiä:

- jauhelihareseptit soijarouheen avulla uusiks
- kanaresepteihin käy soijasuikaleet
- kalaruokiin tofua, joka on maustettu tillillä, sitruunapippurilla ja merilevällä
- muihin liharuokiin seitania tilalle (seitan on hyvin proteiinirikasta vehnägluteiinia, joka on koostumukseltaan tofua kiinteämpää ja josta voi helposti tehdä muunmuassa joulukinkun)

Jos on jottain kysyttävvää niin kysy toki, olen mielelläni avuksi.

7 kommenttia:

  1. Mä just vähän aikaa sitten mietin
    (vissiin luettuani facesta kokkailuistas), että sun pitäis alkaa pitää ruokablogia. Ja mitäs täältä löytyikään... Hieno homma siis! Itse olen jo pidemmän aikaa kaipaillut vinkkejä nimenomaan hyvien reseptien muodossa. Suurin osa maistamistani kasvisruoista on ollut suoraan sanottuna täysin mauttomia tai ihan vaan pahoja, mutta en usko sen olevan niinkään aineksista (saatika lihanpuutteesta), vaan niiden (mausteiden) puutteesta eli tekijästä kiinni. Olen yrittänyt maistella ennakkoluulottomasti, koska HALUAN tykätä kasvisruoasta. Oliskin ihan mahtavaa saada jonkun pron tekemiä ruokia alkuun, jotta vois todeta niiden olevan hyviä... Mutta koska se ei ole mahdollista, eikä Suomessa taida olla kummoisia valmisruokiakaan kasvisversioina (korjaa jos olen väärässä! jonkun falafel-annoksen jouduin heittämään just puoliksi roskiin, koska oli vaan niin pahaa), niin pelkät ohjeetkin jeesaavat mielikuvituksetonta! :) Ja kannattaa ohjeet kirjoittaa ainakin alkuun mahdollisimman yksityiskohtaisesti vaikka se itsestä vähän hölmöltä tuntuiskin, koska ummikolle kaikki uusi on niin outoa, olevinaan vaikeaa. Ainakin mulle.

    Katsoin muuten sen toiseen blogiisi linkittämäsi videon. Oli hyvä puhuja ja itselleni uutta tietoa, vaikka suurimman osan noista meille tuputetuista totuuksista olenkin jo kyseenalaistanut. Monessa paikassa törmää kuitenkin kasvissyöjiä riivaaviin b-vitamiinin (olikohan tarkemmin b12?) puutosjuttuihin, enkä huomannut tuossa videossa kuin yleisiä vakuutteluja, että kasviksista saa kaiken. Mistä vegaanit saavat tuota B12 vitamiinia, vai onko senkin saaminen "vain eläinkunnan tuotteista" diibadaabaa? Miksi jotkut ottavat jtn vitamiiniruiskeita, vai olenko käsittänyt väärin?

    Eikä kirjoituksestasi voi mielestäni kukaan vetää hernettä nenäänsä, tai sit kyseessä on harvinaisen takakireä henkilö... Vakuuttavinta on imho lukea just noista mielen muutoksista, miksi ennen toimi tietyllä tavalla ja mitkä seikat johtivat nykyiseen tapaan. Lukijalle on yleensä tärkeää samaistua luettavaansa. Vasta se saa monet ajattelemaan asiaa oikeasti omalle kohdalle, koska muutenhan muutoksen tehneet ihmiset vain nähdään joinain hippeinä ja superihmisinä, jotka eivät "tavallisesta elämästä" mitään ymmärrä ja jotka ovat lukijoiden silmissä syntyneetkin hippeinä.

    Sit yks juttu, mikä on vaikeuttanut myös kasvisruokakokeilujani (kitisevän miehen lisäksi!), on nuo viljat. Niitä tuntuu olevan paljon monessa ohjeessa... kuten tuo seitan ilmeisesti? :/ Tuntuis nimittäin, että viljat turvottaisivat massuani, koska gluteenitonta ruokavaliota kokeillessani oli paljon helpompi olla. Eli ainakin minä lukisin kiinnostuneena gluteenittomista kasvisruoista. Isoissa kaupoissa on kyllä aika paljon gluteenittomiakin vaihtoehtoja, mutta tuppaavat yleensä olevan myös paljon kalliimpia. Kun yritän kasviksenikin ostaa luomuna, niin alkaa käydä kalliiksi tuo ruoan hankkiminen... No kohta saa (jos osaa laittaa, olen onneton viherpeukalokin) takapihalle edes jotain kasvamaan. Mutta varmaan tuo taloudellinenkin puoli vois kiinnostaa muitakin, että senkin suhteen vinkit ovat tervetulleita. Keep on writing!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kysele vaan minulta vinkkejä tai reseptejä, innoissani oon vegan god parent aina tillaisuuen tullen.

      Poista
    2. (Kommentit meni vahingossa väärtepäin, hups)

      Hei vain ja onneksi olkoon, kirjoitit pisimmän kommentin minkä olen saanut! Olen varsin hyvilläni tästä :-) Mietin ittekiin että nyt kun olen tullut vaihdostani Suomeen enkä ennää kirjota Hollannista mittään, niin alkaa pyöriä jutut taas ruuassa.. Justiin eilen mietin, jotta voi vitsi, ruppeenkohan kohta tänne jottai reseptejä tunkemaan. Oon tainnukin pari kertaa jo laittaa!

      Monet lihansyöjät valittaakin just siitä, että kasvisruoka ei maistu miltään. Harvemmin mikkään ruoka maistuu tarpeeks, jos sitä ei mausta.. Turha siis säästellä mausteitten kanssa. Mullakin on kaapissa niin paljon mausteita, että ku kaapin ovet aukasen ni meinaa maustepussit kaatua niskaan. Äiti selittää kaikille vastaantuleville, että olis veggaani jos minä olisin sille kokkailemassa. Minnuu kiinnostaa hirveesti kokkeilla erilaisia reseptejä ja surffailen netissä aika ahkerasti ohjeita etsien. Lisäks on tullu montakin veggaanista keittokirjaa, joissa on uppeita ohjeita. Mm. Fauna ry:n toimittama Vegaanin UUSI keittokirja. Se oli ennen mulla kirjahyllyssä, mutta nyt säilytän sitä keittiössä, kun kyllästyin siihen että sitä piti koko ajan olla kantelemassa eestaas. Lisäksi netti on pullollaan hyviä blogeja, nimeltä kuuluisan Chocochilin mainiten. Kannattaa pistää kirjanmerkkeihin ja katella! Eläinoikeusfoorumilla on myös erikseen reseptisivut, joille ihmiset käy pistää omia ohjeitaan. Toimii.

      Söin ennen huppelissa falafelia, mut nyt vaan tajusin etten niistä etes tykkää, ainakaan kebap-paikkojen falafeleista. Nekkiin jos tekkee itte, ni tullee paljon maittavammat!

      Ihmeellistä että kattoit sen videon. Harvat on sitä oikeesti jaksanu kahtoo. Tuli muuten mieleen, että pistin videon pesco-vegetaristi combat-ohjaajalleni Hollantiin, joka näytti sen lihansyöjäpuolisolleen (oli myöskin combat-ohjaajani). Nyt miekkonen on kai ruennu ittekkii vähintään pesco-vegetaristiks ja oon tietenkin mielissään.

      Oon huomannu että jos ees mainihen kasvissyönnin ni jotkut saattaa jo suuttua. Oon "tuputtaja" pelkällä olemassaolollanikin. Yksi siskoistani jopa haukkui minua itsekkääksi, sillä olemalla vegaani pilaan sosiaaliset ruokailutilanteet. Hmm.

      Harmi jos seitan ei sinulle käy. Entäs sitten soijatuotteet? Mitäs vatsas tykkää niistä?

      Poista
    3. (Ei hitto, nyt tä valittaa että liian pitkä viesti, saa olla enintään 4 096 merkkiä. :D Laitan kahdessa osassa sen sijaan että tiivistäisin, koska sua ei näemmä pitkät vastaukset häiritse.)

      Mä olen hidas vastaamaan. :) Oli aika paljon härdelliä tossa viime viikolla, kun olin iltavuorossa ja piti säätää asioita reissua varten, niin en kerinnyt mitään ylimääräistä tekemään. Nyt oon perillä Thaikuissa, joten muuta ei olekaan kuin aikaa. Mä olen pitänyt ongelmana pitkiä vastauksiani, kun ne tuntuu aina riistäytyvän käsistä, vaikka olis tarkoitus kuinka nopea ja tiivis juttu laittaa... Mulla on fiilis, että kaikki eivät jaksa lukea, mutta onneksi sua ei sitten haittaa!

      Tuo maustejuttu on kyllä niin totta. Sama ruoka voi maistua kovinkin erilaiselta tekijästä riippuen. Itse asiassa jossakin välissä yks Markon serkku teki meille muutaman kerran kasvisruokia, kun asui vielä lähempänä. Ne oli jäätävän hyviä ja just falafeleihin ihastuin hänen tekemänään. Mistään kebab-mestoista en oo se takia uskaltanukaan niitä ostaa, koska pelkään vaan pettyväni niin kuin sen valmisruoan kanssa.

      Kiitti noista vinkeistä. Täällä nyt en voi hirveästi perehtyä, kun kokkausmahdollisuudet on aika rajalliset (tai siis olemattomat), mut kotona sitten enemmän. Ajattelin että voisin alkaa kirjotella blogia kasviskokeiluista. Mulla tuohon liittyy vahvasti myös terveysaspekti mukaan, joten sitäkin vois yrittää sitten jauhaa. Tai emt, varmaan tulen liharuokiakin siinä vääntämään, mutta toivottavasti kuitenkin vähenevässä määrin. Tai sitten siitä tulee enemmän terveyspainotteinen, joka käsittelee vain sen kohentamista mm. ruoan ja liikunnan avulla. Äh en mä tiedä. Sen näkee sitten! Sellainen fiilis, että olisi itsensä lyötävä peliin tuolla tavalla, koska muuten asiat on liian helppo siirtää huomiseen jne. Lisäksi tiedän siitä olevan hyötyä ainakin äidilleni (ja ehkä joku muukin lukisi), joten siinäkin on imho aika hyvä syy. Let's see, olen pyöritellyt alustavaa ideaa päässä jo yli vuoden (hidas hämäläinen!), joten tarttis tehräkin jotain.

      Mun tunnepuolen suhtautuminen lihansyöntiin on aika ristiriitaista. Tuota tehotuotantoa en kyllä arvosta tippaakaan ja mahdollisuuksien mukaan olen yrittänytkin ostaa luomua (ainakin parempi elämä, en väitä täydelliseksi). Mietin metsästyskorttiakin tuon takia... Sitä touhua en näe kovin epäeettisenä, vaikka en olekaan varma, olisko musta siihen kuitenkaan. No viime talvena yksi kaveri joutui tappamaan muutaman kukon (ei mahtunut talvehtimaan ja olis tullut tappeluita ja se vasta julmaa olisi ollutkin). Otin yhden suolestettuna, joten siitä eteenpäin piti jatkaa itse. Siitä jäi ristiriitaiset fiilikset, mutta toisaalta olenkin yhtä kävelevää ristiriitaa koko akka. ;D Tuokin kukko oli elänyt hyvän ja vapaan elämän, eikä sitä ollut tosiaan mahdollista jättää henkiin noissa oloissa. Teurastus oli jotain ihan muuta kuin esim. tolla laittamallasi videolla (kotonaan sai olla luonnollisesti loppuun asti ja äkkiä lähti nirrikin), joten sikäli en pysty yleistämään kaikkea lihansyöntiä noin barbaariseksi toiminnaksi, vaikka varmaan 90 % maailman lihasta sen prosessin käykin läpi.

      Poista
    4. (... ja loput)

      Sit unohdit vastata tuohon vitamiinikysymykseen, eli oliskohan siihen jotain tarkennusta? Mulla heti "herätyskellot soi", jos jollain ruokavaliolla ei saa kaikkea tarvitsemaansa.

      En mä heti sitä videota katsonut, mutta kommenttisi siitä jäi vaivaamaan. Kuitenkin tiedän sen, että esim. itse suosittelen muille mieluusti vain asioita, jotka ihan oikeasti koen merkityksellisiksi muidenkin kannalta ja näin yritän vain auttaa ihmisiä avartamaan omaa maailmankuvaansa linkittämällä kaikenlaisia juttuja... En mä omaa elämää halua tuputtaa, vaan sitä sisältöä ja ymmärrystä erinäisistä - kaikkiin vaikuttavista - asioista. Arvelin siis sun ajatelleen about samoin, joten video jäi vaivaamaan, koska ajattelin siinä olevan jotain merkityksellistä. Et kai muuten olis sitä sillä tavalla kommentoinut? Kyllä mä tiedän, että moni ei jaksa asiaa samalla tavalla nähdä, mut no... se on heiltä pois, ei asioiden jakajilta. Palasin siis videon pariin, kunhan löysin aikaa sen katsomiseen. Tapanani on myös oikeasti miettiä muiden sanomisia. Kaikkea ei tarvi oppia itse kantapään kautta, vaikka siinäkin olen kieltämättä onnistunut vähän liikaakin.

      Mä myös näen tuon ongelman, että kasvissyönnistä (ja lähes kaikesta muustakin, mikä poikkeaa valtavirran totutuista tavoista) kertominen aiheuttaa heti suuren vastareaktion. Senkin voi tehdä niin monella tapaa. Syyllistäminen ei toimi ikinä, vaan jotenkin ne ihmiset pitää kautta rantain saada itse hoksaamaan asiat. Ei oo helppoa! Ja jotkut tosiaan näkevät toisten erilaiset ratkaisut muiden elämän hankaloittamisena, niin kuin sulla tuo siskosi. Ok, varmasti pilaat sosiaaliset ruokailutilanteet jos alat vauhkota siitä, kuinka tyhmiä ja väärässä lihansyöjät ovat, mutta en usko sun ihan niinkän toimivan. Joillekin vaan tuntuu riittävän jo sekin, että itse kaikessa hiljaisuudessa tekee asiat toisin. Mä olen "hankala vieras", kun "mulle ei mikään kelpaa". En nimittäin juo kofeiinia, enkä syö noita viljatuotteita mielelläni. Eli kieltäydyn yleensä kylässä kaikesta. :D Se nähdään sitten helposti nirsoiluna, vaikka oikeasti mulle tulee vain paska olo em. asioista. Taas... ei oo heleppoo!

      En ole paljoa noita soijatuotteita käyttänyt, joten en osaa sanoa, miten käyvät vatsalleni. Pitää reissun jälkeen tutustua enemmän. Aloitan ehkä gluteenittomalla soijamakaronilaatikolla, olis ikää kuin tuttua ja turvallista kuitenkin. Nyt pitää mennä katsomaan, mitä ruokaa täältä löytyisi. Aamiaiseksi meni mixed fruit salad, joten saapi nähdä jos löytyisi lisää kasvisherkkua.

      Poista
  2. just tossa tunti sitte ku laitoin lapsia nukkuu luin niille kirjaa missä joku pate sano et "voi ei en halua mennä kouluun jossa on maksalaatikkopäivä" ni sanoin lapsille et mun herkkua oli joskus maksalaatikko rusinoilla, mut viimeks söin sitä joskus yli kymmenen vuotta sitten. sit mietin mielessäni josko olemassa ois kasvis- tai jopa veggaaniversioo. KUI SIISTIÄ SÄ OOT TEHNY SEMMOSTA! oliks hyvää ja muistitko laittaa rusinaa? jos oli ni kesällä sitä mun suuhun!!!! :~~ :***

    VastaaPoista
  3. Jee, tosi kiva kuulla ja nähdä että olet tehnyt Vegaaninen versio blogin reseptejä. (Hienot kuvat!) Kaikkea hyvää =)

    VastaaPoista