sunnuntai 6. toukokuuta 2012

maratoonari on kaikkien kaveri

Hanna ('76), Melissa ('93), Vanilja ('11) (Susannan tytär), Susanna ('83).

Kuitusen sisarusparven vahvuutena on sekä kielellinen että liikunnallinen lahjakkuus. Lajeinamme on juokseminen, sali, hiihtäminen, luisteleminen, combat, jooga, balance, erilaiset tanssit, combat, itsepuolustuslajit, tennis ja uinti, näin muunmuassa.

Ylhäällä olevassa kuvassa on kolme siskoani ja yksi siskontytär juoksutapahtuman jälkeen Brasilian pääkaupungissa Brasíliassa viime kuussa.

Keskiviikkona kävin hirvi-Susannan kanssa pienellä kävelylenkillä (16km), jonka aikana ei kyllä ehdi edes kengännauhoja sitoa tai muuten sisko ehtii kadota näkyvistä. Pienenä muistan kun olin itse menossa ala-asteelle ja Susanna yläasteelle.. Susanna pinkoi pitkillä jaloillaan halki lumen ja jään kun minä yritin puolta pienempänä pysyä tahdissa. Aina paruin ja huusin: "OOTAAA! OOTAAA!" Ei odottanut eikä auttanut muu kuin paruntäyteinen kirijuoksu.

Susanna mainitsi viikonloppuna järjestettävästä Joensuu Maratonista. Pohdin voisinkohan oikkeesti lähtä puolimaratonia yrittämmään, enhän elokuun Amsterdam-juoksujeni jälkeen ollu juoksulenkilläkkää ku kerran käynny. Järkeiltiin Katrin kanssa että matka olisi meikälle ihan mahdollinen, sillä vaikka olin juoksutaukoa pitänny niin silti oon saattanu pari tuntia harrastaa kovasykkeistä liikuntaa (combat+spinning-yhdistelmä muunmuassa). Meinasin josko Katrin olisin kymppiä houkutellu kokkeilemmaan, mutta ylläripylläri vaan, Katri oli ihan täysillä mukana puolimaratoni-ajatuksessa. Valmiiks oltiin koiran tähen Joensuun suunnille lähössäkin, joten miksei!

Kolme vasemmanpuolimmaista on meikäläisen siskoja. Muita en tunne.
Sussu haastateltavana.

Perjantaina Areena oli auki 18-20 ja lähettiin sitten ittemme ilmottammaan. "Ollaanko ihan hulluja", mietin pienessä mielessäni. Jalkoja pakotti jo ajatuskin 21 kilometrin juoksemisesta. Maksun jälkeen saatiin kuoret kässiimme, jotka sisäls chipit.

Joensuu Areena.
Matkareitti, jonka pittuus 10km.

Oltiin sovittu että torstaina ja perjantaina vähä verryyteltäis. Joutuin jättämmään torstailta combatinkin välliin ihan varmuuden varalta, että sitte jaksasin lauantaina töpöttää. Vedettiin lauantaiaamuna kaurapuurot naamaan ja jäi kyllä täysin venyttelyt ja verryyttelyt välliin. Edellispänä oli ollu ihana auringonpaiste, mutta lauantai vaikutti ihan aamunsarastuksesta lähttiin kylmältä ja kolleelta. Bussipysäkillä kun oltiin ni alko jo vähän ripsiä saetta.



"Millon se bussi tullee?!" miettii jääkalikka-Esme.

Arreenalle ku päästtiin ni johan alko saetta ripsottaa enemmänkin ja tuulemaankin rupes. Katri oli perjantaina saetta toivonu, joten selkkeesti sen vika, näin uskon. Oli vähän vaikkeetakkii suunnitella mimmoset vaatteet sitä laittas päälle, jottei tulis liian kylymä tai lämmin. Pukuhuoneessa tutustuin Maija-nimiseen tyttöön ja sen seurassa sitten lähtöviivalla astelimme. Katri tahto lähtee joukon hännillä ja minä ja Maija jäätiin kahestaan turisemmaan. Olin Katelle ja ittelleni tehny illalla maraton-mussiikki-kansion, joka sisälsi muunmuassa combat-mussiikkeja (tietenkin), Scooteria, Britneytä ja Prodigya.

Meikä vasemmalla.
Susanna.

Välillä juoksin Maijan eessä, sillon tällön Maija tuppas mennee minun etteen. Koko matka sitten satuttiin juoksemmaan yhessä ja välistä heitettiin jottain kommenttia: 
"Sattuuks sinnuu jo johonki?"
"Jes, ennää puolet jälellä."
"Kauheesti näitä lätäköitä."
Tosiaan sadetta vihmo kovasti ja reitille alko muodostua aika mojoviakin vesilammikoita. Yhessä vaiheessa Susanna-sisko pinko ohitseni ja huus ilosesti moikat. En uskaltannu juosta hirveen noppeeta, ku en tienny ollenkaan paljonko kello on ja pelkäsin että vauhtini hyytyis. Viimisellä kilometrillä vasta aloin kiristää askeltahtia. En ehtinä olla maalissa ku ihan pikku hetkosen ku bongasin jo Katrin punasen naaman ihmisjoukossa. Aikanani oli 1.54 ja Katrilla 1.56. Ei paha! Ens kerralla otan kyllä kellon jostain lainaan, että ossaan vähä paremmin arvioia sitä miten noppeesti juoksen. Susanna juos ajan 3.03 mikä on hänen ennätyksensä ja tuo meikällekin ylpeyden rintaa puristammaan. Hyvä, Sussu!

Huoltopisteillä oli tarjolla rusinoita, bannaania, suolakurkkua, urheilujuomaa ja vettä. Maalissa saatiin mitalit kaulaan (ensimmäiset mitalit sitten ala-asteen joittenkin kilipailujen eli savolaisten vuohijuhlien) ja kätteen pussukat, jotka sisäls valmiskastikepusseja, mandariinin, kahvia ja suklaata.

Onnellinen Katri.
Satteen kostuttama meikä.


Väinö, Vanilja, Artturi (Väinön veli) ja Minttu sekä Katri.

Jokanen osallistuja sai myös lipun vieressä sijaitsevvaan uimahalliin Vesikkoon. Sussu oli jättäny pokaalisa perheesä tykö ja oli lähteny saunommaan. Kauan piti saunan löylyssä istua, että alko kroppa lämmetä satteen jäliltä. Kävin uimassa vaan 350metriä kun Katri tuli jo hoputtaa että nyt lähetään. Ooteltiin kahviossa 45minnuuttia ennen ku Katrin isä sitte saapu meitä hakemaan. Noljakassa Katrin porukoitten luona tehtiin pitsat ja katottin Gleeta, justiinsa rento ilta.



Kuopio Maraton.

2. syyskuuta järjestetään Kuopio Maraton. Vielä en uskalla oikkeeta maratonia lähtä juoksemmaan, mutta joskus toivottavasti senkin aika koittaa. Kuopiossa koko lenkin pittuus on jo 21,1km. Ootan innolla jo nuita juoksuja!

Nytpä alan taas juoksua vähä usseemmin reenailee, ainakin kaks kertaa viikossa, ja välillä teen pitkiäkin lenkkejä eli en jätä vaan 10kilsan pyörähyksiin.

8 kommenttia:

  1. Mahtavaa!!! Ootte kyllä varsinaisia urheiluhulluja:) mieheni harrastelee noita maratoneja. Lauantaina juoksi puolikkaan 1,44h. Minä Se vain jolkottelen 6-10 kilometriä omaksi ilokseni heviä kuunnellen. Tekis kyllä mieli vähä haaveilla vaikka puolikkaasta...

    Sulla on kiva blogi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :-)

      Onko miehes miten monesti maratonin juossu? Ihan koko matkoja, puolikkaita vai molempia?

      Kanattaa ehottomasti kokkeilla puolikasta. Uskon että sinullakkii riittää rahkeita siihen jos 10km lenkkejä oot teheny. Tuokin Joensuun Maraton tuntu siltä että peruslenkki ensin (se 10km) ja sitten laskinkin: "Enää 9km, enää 8km, enää 7km.." Ei tuntunu yhtään pahalta!

      Poista
    2. On Se juossu vissiin 3 maratoonia ja 4 puolikasta. Nyt menee Tukholmaan marat. Ja syksyllä Helsinkiin. Siinä välissä juoksee muuten vain:) harrastaa jääkiekkoa, sählyä, tennistä ja ties mitä siihen päälle:D ihme ukko, heh.
      Kai sitä vois kokeilla eka pidentää lenkkiä ja kattoa miten mamma jaksaa!

      Poista
  2. voi vitsi toi susanna on söpö! mieletön kroppa ja kaks lasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö! Katteeks välillä ihan käy!

      Poista
  3. Aika kova juttu tämä. :) Oon tosin yllättynyt, että puolimaratoni on "vaan" 21 km (siis hyvä jos itse jaksan puolta kilometriä juosta...), kun sisko tekee harva se päivä huvikseen +20 km juoksulenkkejä. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten oot yllättyny siitä että puolikas on 21,1km kun kokonainen on kuitenkin 42,2 since 1896?:-D

      Susannallakaan ei varmasti hirveesti hapottanu toi juokseminen kun sen peruslenkitkin on (rattaiden kanssa) jottai 30kilsaa.. Hullu.

      Poista
    2. No en mä tienny kokonaisenkaan pituutta. :D

      Poista