sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Roskisprinsessa Ежка


Saanen esitellä teille Roskisprinsessamme Ежкаn eli Jeshkan. Otimme ensimmäistä kertaa Jeshkan vuoksi Kodittomat Koirat ry:hyn yhteyttä viime joulukuussa, silloin kun Boriksesta tuli taivaan enkeli. Profiilikuvvauksessa ei juurkaan lukenut muuta, kuin että puppe on syntynyt kesällä 2007 ja että se oli löydetty roskakorista;

"Syntyi kesällä 2007, säkäkorkeus 45 cm ja paino 16 kg, leikattu. Tyttö löytyi roskiksesta 1,5 kuukauden vanhana. Asuu löyttöeläinkodissä aidatulla alueella. Pelkää tuntemattomia ihmisiä, jos pelkää joittain se menee maahan, mutta ei lähtee karkuun. Tuttujen kanssa on aktiivinen, iloinen ja lempeä tyttö."

Kun tammikuussa veljeni soitti ja kysyi otammeko heiltä Onnin, niin lopetimme Jeshkan miettimisen. Toisen koiran ottaminen kuitenkin oli kutkuttanut minnuu Borren ensi päivistä lähttiin, joten kun Onni oli meillä hetken ollut niin alloin taas haaveilla: "Kulta, voiaanko ottaa toinenki hauva?" 
Otimme Kodittomiin Koiriin taas yhteyttä ja maksoimme Jeshkasta varrausmaksun. Kuukauden päivät meni, kunnes eräs sunnuntai-päivä tuli viesti: "Koira on tulossa ensi perjantaina Vaalimaalle noin kello 12 aikaan."

Meinas tulla panniikki, koska 
a) meillä ei ole autoa
b) vaikka olisikin, niin en sitä suostuisi ajamaan.. Oon ajannu viimeks viime kesänä inssissä. Melissa, hilijaa!
Onneksi kaverimme Sari suostui road trippiin kanssamme. Sari olikin Joensuun lähistöllä, niin lähimme torstaina ensin Jenssiin ja sitten perjantaiaamuna aloitimme automatkan kohti rajjaa.

Alkumatka meni näin:


Sarppa.


Sitten pääsimmekin Vaalimaalle vihdoin. Vaalimaalla ootettiinkin runsaat kaks tuntia. Ei ollukaan niin että kello kakstoista reikä reikä saatas koira kässiimme ja palattas takasin Joensuuhun. Ensiks koirapaku jumitti Venäjän puolella ja kun lopulta pääs lääkärintarkastukseen koiria viemään niin lääkäri uupu paikalta. Kun lääkäri palasi ja hoiti hommasa, niin yhistyksen vastuussa oleva henkilö vielä kävi täyttelemässä lappusia tullissa ja toi meille koirien lääkärintodistukset. Puppeja tuli Pietarista seitsemän kappalein, joista Jeshka oli ainoo tommonen tura. "Täällä on pörröinen tapaus", sano koiravastaava pakun ovella. "Se on varmaan meidän", arvelin. Ja olikin.


Stressaantunu pikku hauva näyttää erityisen rentoutuneelta tässä..
Karkuun, piiloon!

Matka takaisin sujjui näin:



Karvakerä.



Olimme Joensuussa takaisin kuuden maita illalla ja Jeshka olikin niin pelokasta tyttöä, että annettiin sen olla rauhassa. Se nukku yönsä takkahuoneella sänkymme alla, mutta seuraavana päivänä tulikin jo häntä viuhtoen naamojamme nuuskimmaan. Palattiin tännään puolenpäivän aikaan takas Kuopioon ja Jeshka meni taas sängyn alle. Välillä se reipastuu, mutta sitten taas kipittää häntä koipien välissä piiloon. Luulenpa, että muutaman päivän päästä puppea ei pelota ennää.

Minun piti rueta kuvvaamaan suomen kieli - suomen viittomakieli -näytettä, kun Katrin kanssa kattoimme onko kameran asetukset oikein. Tässä vielä matskua siis:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti