torstai 10. toukokuuta 2012

syntymäpäevä 9.5.

Kakskytviis, vanaha siis.
Terve, täällä kirjottaa jälleen vuotta vanahempi tyyppi. Tällä hetkellä viiskymppiset on lähempänä ku syntymäni.. aijai, kirpassoo. Mitä muutakkaan vois tehhä vanahemisen varjolla ku kuhtua kivoja ihimisiä kyllään? Kaikki varmaan muistaa meikäläisen kakskymppiset paitsi itte.. Tuolloin Sektorista oli varattu saunatila ja meikä oli valmista kauraa jo tunnin jäläkeen. Hyvin harvat juhlavieraat pääs minnuu näkemään, kun vietin muutaman tunteroisen purjotessa ja sitten minut talutettiin kottiin. Onneks elämääni ei kuulu tuommosia juhulia ennää! Oon joskus tarjoillu kakkua ja sipsejä, mutta tänä vuonna päätin että syyään minun tyylistä ruokaa.

Seitania mums.
Tekkiin neljää eri seitania (joo kiitos, kaikki ne "satan"-jutut on ihan kuluneita). Seitan on vehnägluteiinia, jolla on lihan kaltanen sitkeä ja kiinteä rakenne. Sillä on korkkee proteiinipittoisuus ja se on käsittelemättömänä lähes rasvatonta. Sen luullaan olevan peräsin Kiinasta, vaikkakin sitä käytetään paljon myös muualla Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Tekkiin "veggaanin joulukinkkua", valakosipulista "juustomaista" seitania, seitan-kebappia ja jerk-seitania. Lisäks leivoin aniksisia ruis-porkkanasämpylöitä (jotka ei oo kyllä esmemäisiä, mutta emmää viittiny jälkiuunileipää tarjota..). Tarjolla oli myös vihreitä viinirypäleitä, porkkanasuikaleita ja Katrin kehotuksesta Marianne-keksejä. 

Syntymäpäiväni alotin spinning-tunnilla, missä olin tosi onnellinen kun soittolistalla oli Scooterin Move Your Ass, jota kuuntelin sekä just ennen tunnille menoa että puolimaratonilla. Siitä lähttiin koululle kaverin kyyvissä tekkee yhtä koulujuttua ja onni vaan kohos ku huomasin edellispäivänä kuvanneeni viittomavideon saaneen kivan vitosen! Tunnin pakersin koulutehtävää into syämessä ja sitten lähin kevvyin askelin kohti keskustaa hölkkäämään. Kahtelin tien pientareella helottavia leskenlehtiä ja hymmyilin niin levveesti että meinas huulet revetä. Tiesin että Susanna- ja Mirja-siskot olis juoksulenkillä ni pyysin niitä minnuu vastaan. Susanna sit lähtiki vastaan kuha oli Mirjan kanssa lenkkisä lopettannu. Särkiniemen kohalla tavattiin ja lähettii kiertää vähän pitempää lenkkiä ja synttärilenkkini pittuueks tuli kivat 16 kilsaa. Viime vuonnakin tein "synttärijuoksun" ja haluan tästä tradition tulevan. Halusin synttärikuvan heti juoksun päätteeks, varsinkin ku Katri oli ostanu minulle kukan ekkaa kertaa koko suhteemme aikana. Ja koska multa puuttuu rippikuvat ja muut semmoset "poseeraan kukan kanssa" -otokset.



Katri oli tehny soijapylpyräruokaa ja syömisen jäläkeen otettiin ruhtinaalliset parin tunnin päikkärit. Värjättiin vielä hiukset ja käytiin lissää ostellee vichyä ja maustettuja kivennäisvesejä. Kivasti oli porukkaa kylässä, semmoset kakskymmentä tyyppiä. Jeshka laitettiin toiseen huoneeseen yksin nököttää, kun se olis pelänny olla ihmisjoukossa. Ihanat synttärit oli ja sain tosi kivoja lahjoja: pyyhkeitä, teetä, elokuvaliput, lahjakortin hierontaan (jeaaaaaa!), saippuan, tiskisienen (häh?!:D), lahjakortin Punnitse&Säästä-liikkeeseen, kipon, Bodycombat-kassin..
Enkä tietenkään muistanu ottaa tarjoilusta kuvia, katosvat jo suurin osa parempiin suihin. Ensimmäisessä kuvassa näkkyy myös Katrin tekemä intarsia-työ. Ne ketkä ei oo puuseppiä tai puusepän puolisoita niin intarsia tarkoittaa upotuskuviointia.


Omalaatuinen synttärikortti..
Sain myös vanahan kuvani. Muut vettää pitsaa, meikä puuroo. Perus.
Kuva on helmikuulta 2004. Huh, nyt on vähä parempi meininki.
Annin lahja.
Meikän uus lempikassi, shiiiit!!!
Tuota combat-kassia en kyllä meinaa silmistäni päästää! Vähänkö oon maireena tuosta.

Vielä meinasin jotta koirakuvia tänne laittasin. Jeshka on reipastunu selvästi, esimerkiks tullee kututtaessa sängyn alta häntä heiluen silitettäväksi. Tykkään käyvä Vänärillä ja Haapaniemellä lenkillä. En vaan oo ihan varma haluanko ihan joka kerta sittenkää Vänärille, vaikka siellä on ihanan näköstä ja tulloo paljon koiria vastaan. Nääs meiän uimari-Onni yrittää päästä järveen ja sen pidätteleminen on välillä haas-tav-vaa.

Harjauksen jäläkee Jeshka pieneni puolella.
Pupet.
Onni ja Onnin yksi intohimon kohteista.
Jeshkan kamoflaagi.

Tykkään jättää parvekkeen oven auki välillä ja antaa Onnin mennä päivystämmään. Päivystäminen on sen lempipuuhaa heti uimisen jäläkeen. Aamusin katotaan ensin keittiön ikkunasta ku Katri hakkee pyöräsä (Onni  nojjaa jaloillaan ikkunalautaan) ja sit juostaan yhessä parvekkeelle ja Onni kahtoo (ja haistellee) Katrin mennoo. Yks päivä Onni juos parvekkeelta uluko-ovelle haukkuen ja sai hirmu hepulin. Eikä aikaakaan ku Katri tuli kottiin. Onni mokoma haistanu sen neljännestä kerroksesta asti, aika hyvä!

Kuninkaankadun kingi.
Perus-päivystysasento. Taustalla Katri pyörällään.



Loppuun vielä vinkki siitä miten Esmen päivät kulluu jos kotona on videokamera ja pittäis tehhä päättöportfoliota..

5 kommenttia:

  1. Tiiätkö yhtään mitä rotuja Jeshkasta löytyy? On nimittäin just sellaisen ihanan renttukoiran näköinen joita mä niin rakastan.

    Ja pakko kommentoida tuota videoita että ei uskois ettei teidän koirat oo koko ikäänsä tuntenu, niin nätisti kulkee välittämättä toisesta ollenkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mittää hajua kuule! Tommosia koiria Pietari ja Romania on pulloillaan, että jos tahot koiraa joskus hankkia ni suosittelen lämpimästä rescue-puppee!

      Tossa mielestäni vielä kulkevat aika kaukana toisistaan, nyt muutamana päivänä ovat kävelleet melkein siamilaisina kiinni toissaan. Aika jännää! Välillä Onni kylläki murahtaa ku Jeshka tunkee koko ajan sen iholle :D

      Poista
    2. Mä toisaalta kyllä tahtoisin jonkun rescue-koiran mutta en sit kuitenkaan uskalla ekaks koiraks ottaa ellei sit sellaista löydy josta tietää taustat tosi tarkkaan ettei sit tule mitään aiemmasta kaltoinkohtelusta johtuvia ylläreitä. Kun vaikka oon koko ikäni koirien kanssa ollu tekemisissä tosi paljon niin en luota että taidot riittäis jos oikeasti sattuiskin kohdalle joku ongelmatapaus. Plus että kun toivottavasti sit jonain päivänä niitä lapsiakin olis niin ei lemmikki sais olla millään lailla arvaamaton. Että jos sit pari koiraa omistaneena lasten muutettua pois kotoa voisi rescue-koiraakin harkita vakavammin.

      Poista
  2. Tuli tuosta viimesestä videosta mieleen meijän The Rain musiikkivideot! Hehe.

    VastaaPoista
  3. Paljon Onnea Pikkuinen:) muistan kyllä omat 25v synttärit, ne on meinaan ainoat, jotka oon pitäny kavereille aikuisena:) lasten kemuja pidetään yhtenä köytenä, heh!
    Ihquja nuo vanhat kuvat ja hauska tuo viittomaVideo:DDD

    VastaaPoista