sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

viitotaan!


Ensi kosketuksen viittomakieleen sain luulin saaneeni kun opettelin jonkin kätevän kirjan sisäkannesta sormiaakkoset. Testattiin niitä Susanna-siskon kanssa: minä jäin keittiöön ja sisko läks ulos. Katselimme toisiemme väänteleviä sormia ikkunan läpi ja yritimme saada selkoa. Ala-asteella sormiaakkoset oli aika kova juttu, kun niiden avulla pystyi salaviestimään. Muistan vieläkin kun yksi tyttö kääntyi kaverinsa puoleen ja sormitti pulpetin alla p-i-s-s-i-t-t-ä-ä. Hahhah. Minä kyylänä kahtelin mitä ne viestittellee! Eipä tienneet, että osasin aakkoset itsekin.

Lisäksi silloin penskaikäisenä kun olin Mikkelissä äidinäidin luona yökylässä niin telkkarissa pyöri viittomakielinen lastenohjelma. Sitä kattelin sillon tällön ja aina ohojelman jälkeen omatkin kädet alko kauheesti käydä. Olevinnaan viitoinkin, heiluttelin käsiä ja muka tarkotin jotakin. Tykkäsin myös kattoo viittomakielisiä uutisia, tottakai.

Kun olin yläasteella niin iskä haki Mikkelin Mikael-kouluun opettajaks. Ja pääskin. Kun kävin ensimmäisiä kertoja koululla niin muistan nähneeni viittomakielisiä ihimisiä pikku ryhmissä pitkin pihaa toisilleen huitomassa. Kun salissa oli aamunavvaus niin yhenäkin jotku kuurot pojat remahti nauramaan ja säikähin kun niitten nauru tuli niin lujjaa.

Olin 2004-2005 ihastunnu semmosseen tyttöön, joka opiskeli viittomakieltä. Lähin sen mukkaan jopa Turkuun kun se meni Diakin viittomakielentulkkikoulutuksen pääsykokkeisiin. Olin sille kuulemma sanonu, että viittomakieli kiinnostaa, mutta että en kumminkaan itte alkais tulkiks lukkee. En tämmöstä itte muista sanoneeni, mutta näin hän kerto kun sitten alotin opiskelut.

Kovasti pohtimassa mitähän elämälläni tekisin.

2005 kun lukio loppui niin tarkoituksenani oli rueta lukkee espanjaa. Menin kumminki Turkkiin kolomeks kuukaudeks ja jätin pääsykokkeetkin välistä. Kun palasin Turkista niin iskä oli sopinu yhen Mikael-koulun esiasteen luokanopettajan kanssa, että tulisin luokkaan tutustummaan ja kenties töihin. Yritin taistella kynsin hampain, mutta kun lopulta menin paikan päälle niin pakko myöntää, alako itteekin kiinnostaa pesti. Aloitin työt 7-vuotiaan kielihäiriöisen lapsen avustajana. Jotta työtunnit tulis täyteen niin opiskelin yhen lukiolaisen oppilaan avustuksella viittomakieltä.

Kun rupes tullee kevät niin olin saanu jo usseita viittomakielisiä kavereita. Kauheen ujo olin sillo vielä itte viittommaan. Saatoin joskus sormittaa pitkiä lauseita, mikä on varmaan ihan ok jos vastaanottajan suomen kieli on vahvoilla. Viittomilla olisin saannu asiani noppeemmin perille. Olin vuoden mittaa pohtinu hakevani turkologiaa opiskelemmaan, mutta sitte jostaki tuli mieleen viittomakielentulkkikoulutus. En muista oliko se joku työkaveri joka ehotti vai tuliko ittelle mieleen, mutta laitoinkin loppuviimein hakemukset pelkästään tulkkihommiin vetämään.

Ensimmäinen viitomakielivideoni syksyllä 2006. "Hei!"

"OMA".

"SUOLAA".

Joulukuussa 2006.



2006 alotin syksyllä HUMAKin Kuopion kampuksella ja olin aika ylypee, koska olin monia niin paljon eellä viittomakielessä. Niilläkkii, jotka osasvat kurssien jne. kautta viittomakieltä, ei ollu kuuroja kavereita ja minulle oltiin katteellisia. Eka vuos olikin semmosta aallonharjalla ratsastamista. Juttua tuli ja opin kieltä koko ajan enemmän.

"TYKÄTÄ".

"AINA" tai "JOKA".

"ASUA". Huivi siks ku en ollu jaksanu illalla höylätä kaljua loppuun. Hähähä.

"LÄÄKÄRI".

"KAUPPA".

British Sign Languagella (BSL) tuotettu kirjain N.

Tälleen reagoin ku näin 13-vuotiaana Fucking Åmålin ekkaa kertaa. Leuat loksahti siis.

Jossai vaiheessa tehtii niin paljon videoita, että oli pakko alkaa pelleillä.

"NUKAHTAA".

"INHOTA".

2007 kesällä alloin houkutella pikkusiskoakin viittomakielen parriin. Se oli alottamassa syksyllä ysiä ja alko jo miettiä jatkokoulutusvaihtoehtoja. Tavattiin Alanyan rannalla kuuroja kolleja ja niitten kanssa alettiin kommunikoida. Kiitos heidän avullaan luomieni kontaktien, läksin ensimmäiseen harjoitteluuni Turkin Ankaraan. Heti kun kerrottiin suuntautumisvaihtoehdot niin päätin suuntautua kansainvälisyyteen. Siihen liittyen 2008 syksyllä käväsinkin lyhyellä opintomatkalla Petroskoissa. Siinä vaiheessa pikkusisko oli alottanu jo viittomakielenohjaajaopinnot. Jesss.

"TEOLLISUUS".  Kerron kemiallisesta metsäteollisuudesta.. kiinnostavaa..

Rio de Janeiro, 2009.

Kolomosen kevätlukukaudella lähin Brasiliaan tekemään opiskelutulkkaus-harjoitteluni. Brasseissa pyssyin kaksi kuukautta ja kun takas palasin niin koulun penkit ei ennee inspannu. Sen sijjaan menin SOLin paiassa ja housuissa puunailemmaan verovirastoa.. Kuinkas kävikään, jäi pari kurssia roikkummaan liikojen poissaolojen takia.

Katrin ja Esmen yhteiselämän toinen ilta.

Kesällä (ollaan vuodessa 2009) tapasin Helsingissä elämäni naisen. Hain töitä Helsingistä ja sainkin, viittomakielisenä koulunkäyntiavustajana. Täydellinen työ täydellisten ihmisten kanssa! Työt tuli just sopivaan vaiheeseen, koska olin lähes valamis lopettammaan koulun kokonaan. Tuntu kuitenkin typerältä että jättäsin opinahjon kolomen työntäyteisen vuoden jäläkeen, vielä ois nääs yks vuos ollu jälellä. Tuolloin kolomosen kevväällä olis myös pitäny hakkee opiskelijavaihtoon, mutta Brassien takia sekkii jäi tekemäti..

Uimahallissa oppilaitten kanssa, olisko marraskuussa 2009.

Kevväällä 2010 piti päättää jatkanko töitä koululla vai pallaanko oman opiskeluni parriin. Kevätjuhlassa olin lähes satavarma että koululle jään. Kesäkuun puolvälissä, oltuani muutaman viikon ilman koulutyötäni, alko tuntua että kannattas sittenki mennä Kuopioon. Katri haki siinä samalla Kuopioon puusepänkoulutukseen ja kun sai tiedon hyväksymisestään niin päätimme hetkessä, jotta Kuopioon käy tie. Jos olis pitäny tuolloin toukokuussa tehä lopullinen päätös, niin olisin ihan taatusti jatkanu töissäni.

Seminaarissa tulkkina. Paita fail. Ostinkin "tulkkauspaidan" (katso oppari-videosta napattu kvua).

Tulkkaamassa Spies-tyttöjä.

"SUHDE". Kertomassa rekisteröidystä parisuhteesta.

Sainkin sitte tietää, että roikkumaan jääneitten kurssien ja uuden opintosuunnitelman takia en voiskaan jatkaa suoraan neloselle. Kävin yhen vajjaan jakson syksyllä koulussa ja sitte vaa lähinnä hengailin. Kevväällä tein asioimistulkkaus-harjoittelun Tampereella ja hain opiskelijavaihtoon. Viimisen jakson olin kans koulussa. Onneks Kelan tuki rullas, koska oli jäänny jottai opintojaksoja auki ja ku pistelin niitä kiinni jollai pikku opintosuorituksilla, niin tuli tarpeeks pisteitä. Huhhh.

Hollannissa sattaa vettä, ai että.

Alotin viimein oikeen nelosvuoden viime syksynä reippaasti muuttamalla Hollantiin neljäksi kuukaudeksi. Joulukuussa muut olivat alkaneet jo tehdä opinnäytetyötä, kun meikä vielä hikkoili että mitä oikeestaan kannattas tehä? Opettajat ei uskonu siihen että saisin opparini tehtyä. Tämän alkuvuoden oli tarkotus olla ahkerana, mutta jotenkin elokuvat ja sali veivät taas mennessään. Viimeisinä viikkoina pusersin ittestäni sen opinnäytetyön ja tadaaa!!! Tässä sitä ollaan.

"JAKSAA". "En jaksa ennää kuvata näitä videoita!" viitoin. Pidän kyllä kuvvaamisesta, tekniikka vaan kusi.

"ASIANTUNTIJUUS". Tämä on opinnäytetyöstäni.

Viittomassa Neon2:n Kemiaa.

"NIIQ.." Kertomassa opparista. En oo vasenkätinen, video vääristi. *pettynyt*

Kookos-lime-panacottaa ja teetä!


Viittomakielen tulkki,
Esmeray Kuitunen

Valamiina viimisseen koitokseen.

Ylypiä vaimo kainalossa.

Melkein koko luokka koossa.

Lopuksi vielä:


Eikö viittomakieli olekaan kansainvälinen kieli?
Nykyisessä muodossa olevista viittomakielistä suurin osa on ollut käytössä jo vuosisatoja. Miettikää esimerkiksi Suomea 1700-1800-luvuilla. Viittomakieli alkoi kehittyä omaksi, kunnolliseksi kieleksi silloin kun viittomakieliset pääsivät ryhmittymään (koulut, yhdistykset jne.) Miten esimerkiksi 1880-luvun Suomeen olisi voinut ajautua ”kansainvälinen viittomakieli”? Lisäksi, eivätkö kielet ole yhteydessä maan kulttuuriin ja uskontoon? Yleensä kun olen vastannut näin, monet toteavat, että olisi vaan helpompaa, jos olisi vain yksi viittomakieli maailmassa. Oikeasti?! Oletteko sitä mieltä, jotta tässä maailmassa pitäisi puhua vain ja ainoastaan englantia tai vaikka espanjaa? Ihan siks vaan, että kaikki ymmärtäis sammaa kieltä joka paikassa? On kehitetty esperantoa vastaava kansainvälinen viittominen, joka ei ole ”kansainvälinen viittomakieli”, niin kuin joskus virheellisesti esitetään.

Tullaanko sinua näkemään viittomakielisissä uutisissa?
Olipa kerran Piu Pau Thaimaasta, joka opiskeli nelivuotisessa koulutuksessa suomen tulkiksi. Sitten hän meni ja alkoi lukea uutisia, Suomessa, suomeksi. Kuulostaako järkevältä? Viittomakielisissä uutisissa viittoo viittomakielinen henkilö, ei tulkki.

Minä osaan viittoa! *alkaa sormittaa omaa nimeään*
Sormittaminen eli e-s-m-e-tyyliin kirjaimien pistäminen peräkkäin ei ole varsinaista viittomakieltä, vaan sormittamista käytetään sellaisten nimien ja asioiden yhteydessä, joitten viittomaa ei ole olemassa tai tiedossa. Lisäksi kielten opiskelussa sormittaminen on hyvä ratkaisu.

Jos lapsi syntyy kuurona, hänet on hyvä implantoida.
Ei. Kuurous ei ole vamma, vaan pikemminkin ”erilainen piirre” ihmisessä. Monet implantoidut lapset jäävät puolikielisiksi, kun lääkärit esimerkiksi kieltävät vanhemmilta viittomakielen käytön. Jos lapsi implantoidaan, hänen on käytettävä sekä viittomakieltä että suomea.

10 kommenttia:

  1. Kiitos tästä! Olen lähettän parille kaverille tän blogin linkin, notta lukisivat etenki lopun. Onnea uusiin seikkailuihin!

    VastaaPoista
  2. Mä rupesin yks kerta miettimään, että miten viitotaan sanojen taivutukset? Vai onko viittoma aina sama ja sit vaan asiayhteydestä ymmärretään mikä muoto on nyt kyseessä? Onko se koko viittoma erilainen esimerkiksi juoksen ja juoksemme tai koira ja koirille sanoissa vai vain hieman muuntunut?


    Ja miten eri viittomakielet, onko ne yhtä erilaisia kieliä keskenään kuin puhutut kielet vai voiko esimerkiksi suomalaista viittomakieltä hyvin osaava ymmärtää sen perusteella vaikkapa brittiviittomakieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä silleen viitota, asiayhteydestä tajutaan. Ja esim. imperfektin ymmärtää esim. siitä että lauseen alussa viitotaan "aiemmin". Konditionaali itseasiassa on, verbaalin perrään pistettään yks viittoma.. Ei sitä kuitenkaan hirveesti käytetä. Mutta juoksen ja juoksemme ymmärtää siitä että pistää sen "minä"- tai "me"-viittoman siihen alkuun. Samoin "koirille" viitotaan: KOIRA (sitten pistetään monikkomuoto perrään, mut ei oo pakko kun sen tajuaa jo siitä -LLE:stä) ja -LLE (mulla on siinä opparijutussa viitottuna esim. "transsukupuolisille", näät sen sitte myöhemmin miten se tullee).

      Visuaalisuutensa takia suomalaista viittomakieltä osaava ymmärtää paremmin brittiviittomakieltä kuin vaikka puhuttujen kielien kaks eri maalasta. Helposti rupeaa keksimmään ratkaisuja selittää asioita vaikka pantomiimilla, toisin ku kuulevat ylleensä näkevät ainoona ratkasuna kovemman volyymin ja ARTIKULAATION mikä on aika typerää kun eihän se tee uppo-oudosta kielestä sen ymmärrettävää.

      Ihanaa ku kyselet :)

      Poista
    2. Moi!

      Joo kuten Esmen vastauksesta huomaa, että viittomakielessä esim. subjektia tai objektia tai niiden monikkoa ( ja paljon muuta) ilmaistaan ihan sen omilla kielioppeillaan.. Elikkä viittomakielen kielioppeja ei tulisi kuvailla samanlaisiksi suomen kielessä tai selittää suomen kielen kautta.. vaikka toki näillä kahdella kielellä on paljon yhteisiä kieliopillisiä ilmiöitä, mutta ne ilmenevät usein täysin eri tavalla, kun ovat kaksi eri kieltä :) Usein ajatellaan, että viittomakieli jotenkin palvelee suomen kieltä, mutta niin ei ole.. Viittomakieli kehittyi ihan itse itsenäiseksi ja oikeaksi kieleksi. Monien on vaikea kuvitella tätä hauskannäköistä, visuaalista kieltä oikeaksi kieleksi, mutta se ON...:) Ja aikamuotoista, viittomakielessä ei ole varsinaisia aikamuotoja kuten imperfektiä jne., vaikka aikaan voidaan viittaa lisäviittomilla kuten "JO" tai "MYÖHEMMIN" jne.. mutta viittomakielessä voidaan kuitenkin muunnella itse verbiviittomia aspektilla niin, että nämä verbit ilmaisevat myös esim. kestoa tai tapaa, kuten tehdäänkö jotakin kauan, nopeasti, huolellisesti, huolimattomasti, usein tai harvoin jne... Suomen kielessä tämä ilmenee usein erillisillä sanoilla kuten "usein" tai "nopeasti" :) aika jännää, että joitakin kielioppeja on mahdollista "toteuttaa" vai toisessa kielessä ja vastoinpäin!!! :D

      Mutta ihana postaus tää, Esme!!! :))

      Poista
    3. Hieno vastaus, hyvä hyvä :-)

      Kiitti kommentista kovasti!

      Poista
  3. Kiitos!!!!!
    Oli tOdella mielenkiintoinen postaus:) ja Onnea valmistumisesta, hieno homma!


    ÄitiX5

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein paljon :) Kiva että oli mielenkiintoinen!

      Poista
  4. Hei! Olen kohta (toivon mukaan) valmistumassa ylioppilaaksi ja olen juuri pohtinut tuota viittomakielen tulkkia ammatiksi kun ei oikein ole hajua mitä haluan tehdä, kun niin moni asia kiinnostaa ja varsinkin viittomakieli. Anteeksi että vaivaan, mutta voiko muualla ku Turussa ja Kuopiossa opiskella alaa? ja pakko vielä sanoa että tosi hieno Flogging Molly paita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin ihan unohtaa vastata, huh. Ootkohan jo saanut vastaukset muualta.. Jokatappauksessa, Kuopiossa ja Helsingissä on Humanistisen ammattikorkeakoulun kampukset, joissa tulkiksi voi opiskella. Lisäksi on Turku niin kuin mainitsitkin, jossa opiskelu tapahtuu Diakissa. Kyllä mää voin vastata kaikkiin kysymyksiin, jos vaan askarruttaa. On olemassa myöskin viittomakielenohjaaja, jonka työnkuva on aika lailla erilainen. Ootko kuullu siitä ammatista?

      Kiitos kommentista :)

      Poista