torstai 9. elokuuta 2012

näkemiin, kesä & Melissa

Haapaniemellä lenkillä.

Hupsistarallaa, onpas viime kirjoituksesta vierähtänyt tovi jos toinenkin. Voisin ensi kerralla päivittää vaikka viikon sissään, ettei tarttis tämmössen kuvaräjähykseen syyllistyä.

Tämä kulunut kesä oli luultavasti paras kesä mitä olen koskaan kokenut. Sain viettää sen lähimpien ihimisteni kanssa tehden juuri niitä asioita mitä rakastan. Kolme ensimmäistä viikkoa olin ahkerasti töissä, joista kaksi kului viittomakielisen työn parissa. Loppukesästä en tehenny mittään työtä, ja tämmöstä vötväämistä en oo kokennu ku viimeks vuonna 2007! Ensin luulin, että 2005, mutta sitten muistinkin että tuo '07 oli aikalailla laggaamiselle omistettu. Tälle kesälle olin hakennu kyllä ihan kokopäivätöihin, mutta sittenpä tajusinkin että työttömänä voisin olla melekeen 100-prosenttisesti Melissan kanssa.

Viilentävä hetki Onnille.

Rannalla ruikuttajat.


Uutta kierrosta oottelemassa.

Koirat mamman hellittävänä.
 
Melissan kanssa olen viettänyt melekeen poikkeuksetta kaikki kesäni ja muutettuani pois kottoo ainakii puolet siitä. Kesän 2005 olin kokonaan ulukomailla, mutta vuonna 2006 aloimme kutsua kesällä viettämäämme yhteisaikaa ”avioliittoleireiksi”. Oli nääs ollut vähän sellasta tunnelmaa ilmassa, että syksysin ja talvisin meillä oli vähän kirreempää ja kessää myöten helepottu heti. Melissa assui Mikkelissä luonani käytännössä koko kesän 2006, kesällä 2007 oltiin yli kuukaus Turkissa ja sama toistui myös 2008. Kesällä 2009 Turkin reissua ennen teimme festaripyörähyksen ja vielä parin viikon matkan Irlantiin päälle, joten tuonakin kesänä panostimme parisuhteeseemme. 2010 assuin Helsingissä ja Melissa tulikin sitten vaan tyyliin viikoks kyllään, mutta 2011 korjasimme asian reissailemalla taas yhessä, joskin tällä kertaa vaan Suomen sisällä. Tänä armon kesänä 2012 Melissa assui koko Suomi-aikansa meillä ja en ois voinu misttään asiasta enemmän hyvilläni olla. 

Veri on vettä sakeampaa.
Siskossamikset.

Pyöräretkellä viihdytti tarakkaan kiinnitetty radio.

@Neulamäki.

One great declaration @ K-Citymarket Päiväranta.

Proteiinirikas lounassallaatti.

Ne, jotka on blogia lukennu, tietää että tähänkii kessään on kuulunu vähä matkoja. Sen lisäks avvainsanoina on ollu, varsinkin heinä- ja elokuun puolella, erinomaset ruuat sekä ystävämme Hansu aka Hosuli. Olemme tehneet usseita pyöräretkiä. Olen jopa aurinkoisella ilmalla osannut olla menemättä lemppari-spinning-tunnille ja ottanut maantiepyörän alle. Alleluia! Paras juttu mikä Hollannista jäi kätteen on varmaan asenne pyöräilyyn. Olen aina pitänyt pyöräilystä mutta siellä sitä kohtaan leimahti suuri rakkaus. Muutenkin olen huomannut että olen päivä päivältä hullaantunneempi spinningiin.

Kuvista ehkä tarkempi huomas, että meikällä ei oo pyöräilykypärää. Älkää seuratko huonoa esimerkkiäni! Luppaan mennä tällä tai ensi viikolla ostamaan ittelleni kypärän. Henkivakkuutus ennen kaikkea..

Katri muuten lähti Joensuun hoodeille maalailemmaan heinäkuun lopussa, joten tosiaan yksi kokonainen viikko oli pelkästään Melissa&Hansu&Esme-yhdistelmää. Vaikka käytännössä yhdistelmä pelasi kotonamme koko kesän.

Puistossa aamiaisella.

Maustamatonta jugurttia vauvansosseella, hedelmillä ja lesseellä.

Ennustus Hansun tulevista häistä tässä kaikkien nähtävillä.
 
Viime perjantaina oli Melissan viimeinen Suomi-päivä ja vaikka olimme suunnitelleet ”vain” Fressi-päivän siitä, niin saimmekin aika söpöt läksärit Hansun kanssa aikkaan. Aamusella minä heräsin muita aiemmin, jotta saisin salitreenin alta pois. Vaille yheksän salille balancen parriin köpötteli rakkaat Melissa, Hansu ja Mirja. Hansulla oli super-idea: tehdään sushia! Niinpä Melissan hoidellessa kaupungilla asioita me Hansun kanssa käärittiin sushit kassaan. Aineksina meillä oli paistettu tofu, kurkku ja avokado. Mää tykkään tehhä semmosia söpöjä pikku kääröjä, kun Hansu on puolestaan jytäkämmän rullan kaveri. Kuvista voitte päätellä mitkä oli minun tekemiä ja mitkä Hansun. Sushin rinnalle teimme toisenlaisia kääröjä riisipaperista. Ulkopuolensa vuoksi kutsun ruokalajia ”kortsukääröiksi”. Tämän ruuan hokasin juhannuksena vietnamilaisen käly-kokelaani avustuksella. Hyvin noppeeta valamistaa ja parempaa kun semmoset meksikolaiset tortillat. Suosittelen mitä lämpimimmin.



Jättiläiset minien vierellä.

Kyselin kaverilta seitan-reseptin perrään ja sillä oli vinkata minulle tällanen. Oh shit! En oo näin hyvvää seitan-pihviä päässy kyllä aiemmin maistammaan. Grillipiffien kanssa näin alkusyksystä käy mitä erinomaisimmin varhaisperunat. Hyvät ihimiset, menkää jo vähän äkkiä ostamaan glutteenijauhoja Punnitse&Säästä-kaupasta ja pistäkää seitanit tulille. Muutkin halutessaan voivat minulle reseptejä nakata, voin sitten täällä niitä mainostella, hehe. Jotta tätä reseptiä pysty täysin noudattaa ni tartti käydä ostaa Chipotle Tabascoa.


Kun soittelin Tabascon perrään niin Hansu oli jo kassalla. Jouduin lähtä erikseen kauppaan keskenäni pulloa hakemaan ja kun tulin hikisnä takasin niin keksin heittää sen laatikoineen päivineen Hansun kouriin. Tai ainakin kovasti yritin. Laatikko tipahti lattialle ja levahti rikki. Oli turhauttavvaa, tuntui kun olisin ottanut juuri kolme euron kolikkoa, pudottanut wc-pönttöön ja kakannut päälle.. ilman että noukkisin eurosia takasin. Suututti niin paljon tuo mainio ”heitänpä tämän Hansulle, ottakoon kiinni” -idea, että läksin kauppaan uutta pulloa hakemaan. Tällä kertaa matka taittui ilman kenkiä ja vielä juosten. 

Ilman kenkiä matkaan, yo!

1. vaihe: Seitanpihvit kiehumassa.

2. vaihe: Seitanpihvit marinoitumassa.

3. vaihe olisi "paistaminen" ja 4. vaihe: syöminen.

Vietnamilaiset kortsukääryleet.
 
Illalla kävästiin vielä spinningissä ja combatissa nelisilteen ja kruunatiin salipäivä käymällä saunomassa ja uimassa. Iltaan kuului toki myöhäispäivällinne pihveineen ja perunoineen sekä uskomattoman uppee jälkiruoka. Tähän välliin sanon että oon sittenkin vaniljajäätelön kannattaja, sillä sen makkuun soppii sekottaa vaikka mitä mukavaa. Meiän annoksiin tuli mikrossa lämmitettyä bannaania, jäisiä mustikoita, lakritsikastiketta sekä hollantilaista suklaaraetta, hagelslagia. AVOT.

Herkullinen veggaanijätskiannos.

Lauantai-aamusella kello seitsemän aikaan starttasi Melissan bussi kohti Helsinki-Vantaata. Kävimme porukalla hänet hyvästelemässä ja voin kaikille teille kerttoo, että itkua irtos pitkin päivää. Joku vois lahjottaa meikälle semmosen tonneroisen, että pääsisin toiselle puolelle maapalloo siskojani näkemään. Anyone? Please?

Paparazzi-kuva lähtevästä Melissasta.

Yksi saattajista.

Viimeiset tiukat rutistukset.


Hansu oli lämmitelly katusählyturnauksia varten aika hyvin super-perjantaillamme ja olikin koko päivän vaan sählyilemässä. Käytiin Mirjan kanssa muutama matsi kattomassakin ja välissä käytimme (Mirjan) koiria sekä minun piti tottakai mennä lemppari-spinningiin.

Hansu pestas ittelleen just pallotytön.

Pallopoika oli jo palkattu.

Sanni Saikkonen.

Rontilla totiset oltavat.

Rontilta karkas lapasesta.

Hansun taidonnäyte.

On järreet Melissa-ikävät päällä. Tästä pääsette lukemaan hänen Brasilia-ihkutuksiaan. Minä jään rannalle ruikuttammaan ja ruikutus pahenee ens viikolla, kun itsekin vaihdan maisemia Kuopiosta kohti suurta tuntematonta.


Pelottaa..

4 kommenttia:

  1. aika mielettömän nätti on toi sun siskoskin
    -hannele

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus.

    -Hosu

    p.s. Toi sähläri on aika kissa...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itte oot ihana. Ja kissa, kyllä! "AIKA KISSA!"

      Poista