sunnuntai 9. syyskuuta 2012

flunssapotilaan keitto ja keihäänheitto

Maanantai-aamuna varhain.

Nyt kun asun 300 kilsan päästä kottoo niin oon päässy kaukosuhteilun raastavvaan maailmaan. Pahinta on se hetki kun juna lähtee lipumaan asemalta pois.. Olin ennen aatellu että tuun koululle aina sunnuntaisin, kun junnailussa mennee aikansa ja matkustaminen väsyttää muutenkin. Kuitenkin kun on vaihtoehtona maanantaiaamuna lähtevä juna niin taidan kallistua sille kannalle, olkoonkin että juna lähtee neljältä ja joudun Kouvolassa odottaa rapiat 1,5 tuntia taajamajunnaa Nastolaan. Inhoon hyvästejä ja siks oon joskus jopa jättäny saattamatta kavereita asemalle, kun ne on lähteny minun luota pois. No ei voi mittää, tämmösen elämän oon nyt valinnu ja saan sen huonoista puolista kärsiä. On siinä paljon hyvvääkin, onneks. Ei tätä muuten varmaan kauan jaksaisi.

Sydäntäsärkevä näky ikkunasta.

On sillä tavalla hankala tilanne erossa olla, kun ollaan Katrin kanssa yli kolome vuotta oltu kimpassa ja koko se aika asuttu yhessä.. Mielellään sitä ei viettäs viikkoja toisen luota pois. Varmaan viime vuoden Hollanti-aika kuitenkin kasvatti meitä sen verran, että tiiettään jotta vaikka ei toisia nähtäs niin suhe pyssyy hyvänä. Saanen muistuttaa että kun assuin tuulen ja satteen maassa niin meillä oli kahesti kymmenen viikon näkemistauko. Se on pikkusen enemmän ku tuommonen maanantai-perjantai-väli, joka luultavasti pisimmillään vennyy kaheksi viikoksi.

Kaverini Karoliinan kanssa.

Viime viikon assuin Karoliinan kanssa, mutta nyt vaihtu järjestelyt ja kämppiksenäni on minnuu ihan hitusen nuorempi Suvi. Suvi ei ollu vielä syntynykään ku Estonia uppos ja oli kolme kuukautta vanha ku voitettii jääkiekossa MM-kultaa vuonna -95. Eikä Suvi voi tietenkää muistella mitä se teki ja missä se oli kun sai kuulla prinsessa Dianan kuolemasta. Ihan kaikkia artistejakaan hän ei tunne, ei ollu hänen lapsuudessaan Spaissarit ennää kova sana. Kai sitä pittää vaan ruveta pikkuhiljaa myöntämmään, että oon jo reilusti aikuinen. "Mä olen mies enkä poika enää." 

Suvi tahto avokadoa.

Ollaan Suvin kanssa ainoo kämppäpariskunta, joissa on pk- ja yo-pohjanen yhessä. Koska Suvikin on veggaani niin tunnen hänen kanssaan hengenheimolaisuutta sammoin kun on kiva että meillä on samoja ruokia jääkaapissa. Lukiossa kun olin niin söin kasvissyöjien ympäröimänä (ja olin muutenkin veggaanina keltanokka vielä niin..) ja ammattikorkeakoulun keplottelin lisävuosienkin kanssa ruokailemalla yksin yläkerrassa. Hirveesti en oo lihasaa kouluruokailua siis joutunu kahtelee.. Nyt onki vähä totuttelemista siinä miten kaikki koko ajan paassaa lihajuttuja ja roiskottaa kanankoipirasvoja ympäriinsä. Ei ehkä oo niin paha ku perus-amiksessa meininki, mutta kuitenkin on kiva että on sitten paikka jossa voi elellä puhtaasti veggaanina eikä tarvii ruumiita ja raatoja katella.


Olin koko ryhmäytymisleirin lenssussa, mutta sen jälkeine viikko oli varsin hyvä ja reenasinkin normaalisti. Silloin maratooni-lauantaina kun arvoin lähenkö matkaan vai en niin flunssan pitkittymisen kannalta olisi varmaan pitänny Katrin tavvoin kottiin jäähä. Nääs pasahti päälle taas yskä, räkäsyys ja kuumettakin varmaan jossain vaiheessa oli..

Siispä en voinut muuta liikkua ku kävellä. Koska jalat oli lauantailta tukossa niin päätin Karoliinan kanssa yks päivä käyvä "pikku lenkillä", joka veny semmoseks 2,5 tunnin kiekaksi. Meiän haaveet verttyneistä jaloista jäi kun huomattiin reippailun jäläkeen, että kävely entisestään hankaloitui ja ainakin meikäläisen lonkankoukistajat huus hallelujaa.



Tiistai-iltana piettiin Iriksen ja Sannan kanssa leffailta Nastolassa omassa kämpässään asuvan Sannan luona. Kiva oli vähä opistoltakiin irrottautua.

Juorusin matkalla.

Sanna, Irkku, meikä.



Sannan superhienot verhot. "Äiti ompeli".

The Five-Year Engagement.


Räkäpaperia siellä ja täällä.

Koulun ruuat on osannu yllättää sekä negatiivisesti että positiivisesti. Alkuviikosta oli kaksi kertaa pahanmakuista ruokaa ja minä olen niin avvoin eri mauille että harvoin sanon ruuasta noin. Jotenkin ei vaan natsannu keitokset. Onneks tollaset epäonnistumiset korjaantuu myöhemmin..

Kaalikääryleitä ja tofunakkia.

Nuudelia yrttitofulla.

Rakas hupparini.

Couscousia, parasta mitä oon maistanu.

Oon joskus kuullu huhua että keskiviikko ois pikku lauantai, mutta en oo tätä henkilökohtasella tasolla koskaan kokenu. Tällä kertaa kävin moikkaamassa ihimisiä, jotka tietää asiasta minnuu vähän paremmin. Iteki pölähin paikalle Lidlin alkoholittoman oluen kera ja sain ihmisiltä vitsikkäitä "syyttäviä" katseita: "Aijai, keskellä viikkoo juot sinäkin!" En viittiny ees korjata ja kertoo että en juo alkoholia kyllä ollenkaan. Yks luokkakaveri yritti minulle kaljaa tarjota ja kieltäydyttyäni kysykin: "Boikotoitko alkoholiakin kun lihaakin kerta boikotoit?" Okei..


Oli minullakin loppupeleissä sen verta villi keskiviikko että flunssanen tai ei, kävin rantausaunassa ja uimassakin asti vielä. Yöllä sammuin Suvin kanssa sängylleni Manicsin Everlastingia kuunnellessa. Ei voi mittään, mutta se biisi ossaa minut kyllä nukuttaa. Torstaina sitten meinattiin nukkua pommiin aamupalalta. Wow what a wild life!

Kiire, aamupala, kiire!


Meillä alako tällä viikolla ammattienglanti, jossa ollaan nimensä mukasesti käyty englanniks ammattisanastoo. Oon oppinu jonkin verran anatomiaa ja esimerkiksi lyhenteitä (JT = javelin throw!). Lisäks heti ekalla tunnilla kävi ilmi, että jokasen tarvii ohjata vartin verran jotakii lajia englanniksi. Varasin bodycombatin ja capoeiran omiksi lajeiksi, mutta opettaja pisti kalvolle vaan jälkimmäisen. Jo seuraavana päivänä oli meikäläisen capsa-vartin aika ja mielestäni se sujjui ihan kiitettävästi. Muita lajeja mitä tähän mennessä on ollu on ainaki nyrkkeily, futis, salibandy, rugby, venyttely ja koordinaatio, vatsalihakset, sirkus (hula-vanteilla), paini sekä alhaalla näkyvä crossfit. Siitä jouvuin pois vettäytymmään ku flunssa piiputti minut täysin voimattomaksi.



Torstaina crossfitin aikana alako tärisyttää ja kuume nousta. Katri houkutteli minnuu tullee kottiin, vaikka ei pitäny täksi viikonlopuksi pohojoseen ees mennä. Ex-temporena päätin sitte Kuopioon puksuttaa ja hirveellä kiireellä pakkasin kamani kassaan ja hankin autokyydin Nastolan junaseisakkeelle.

Torstain ja perjantain olin toipilaana kotona enkä nostanu pikkusormeenikkaan. Katri hoisi minua ja teki torstai-illaksi riisipuuroa ja perjantaina lounaaksi flunssapotilaan keittoa. Päätettiin että lauantaina olis meiän leffamaraton-päivä, kun ei kumpainenkaan voi paljoo liikkua. Katri itsekin on vielä maata järisyttävän yskän vallassa.

Perjantai-lauantai-välisenä yönä simahdettiin.

Tänä lauantaina olisi ollut Fressillä syysstartti. Paikalla oli myyntipisteitä ja lukujärjestys oli täynnä kaikkee ilmasta ja jännittävvää. Sydän tietty itki verta kun en saannu mihinkään osallistua. Vaikka sato vettä ja olo oli karsee niin liikkumishimo silti jylläs suonissa. En ennää varmaan voi pittää puhtaita ja mukavia leffamaratoneja, kun tollanen koko päivän istuminen/makkaaminen alkaa ahistaa.

Ken arvaa leffan?


Hyvien (ja vähän huonojenkin) leffojen kanssa soppii erinomanen ruoka. Ollaan lipitetty vichyä ja alkoholitonta viiniä, syöty riisivaniljajätskiä, lettuja ja tortilloja. Tehtiin eilen myös minttuinen hernesosekeitto. Täys kymppi! Koska en oo vehnän ystävä, niin meinasin ensin että tortillat käärisin riisipaperiin. Tavan ja seuran vuoksi kuitenkin hellyin perus-vehnälätyille. Ja hyviltähän ne maistuvat kun muistaa täytettä tarpeeks paljon laittaa!

Osa tortilla-täytteistä. Korianterilla iso rooli.

Hernesosekeitto.

Tortilla melkein täytettynä.

Katri on meiän perheen letunpaistaja.

Jos Katri ei oo täysin kyllästyny tortilloihin niin tännään jatkettaan samalla linjalla. Lettujen kanssa käy hyvin pakastemustikat ja passiohillo. Siinä hillo minun makkuun. Nyt herätänkin prinsessani unestaan, että päästään taas elokuvien ja maittavan ruuan parriin. Ehkä tännään oltas molemmat valmiita jopa pienelle kävelylle. Ei pidä kuitenkaan ihan liikaa innostua, vielä on matkaa paranemiseen, valitettavasti..

3 kommenttia:

  1. Onkos tuo Sigourney Weaver siitä leffasta, mikä myö nähtiin Helsingissä? Sinä ja minä.

    VastaaPoista
  2. Hyvän näkösiä herkkuja!
    Onpas kiva, ku sulla vegekämppis, ni ei tarvia katella ruumiita =D

    VastaaPoista