keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Jeesus rakastaa lesboja(kin)


Kattoin maanantaina junassa dokumentin For the Bible Tells Me So. Se on vuonna 2007 ilimestynyt ja käsittellee homoseksuaalisia suhteita Raamatun tulkinnan valossa. Dokumentti sisältää kristinuskossaan aktiivisten henkilöiden haastatteluja. Siinä käsitellään muunmuassa homoseksuaalin piispa V. Gene Robinsonin lapsuutta ja hänen vanhempiensa kokemuksia ja ajatuksia käyvään läpi. Siinä oli myös tämä 4.30 minnuuttia kestävä "Is Homosexuality a Choice?" -pätkä:


Olen uskonnollisesta perheestä lähtösin. Lapsuuestani muistan sen verran homoista mainittanneen, että äitini ussein juorusi minulle, ei kylläkään mitenkään pahantahtoisesti, tyyliin: "Samantha Fox on naisen kanssa naimisissa!" tai "Pet Shop Boysin miehet ovat homoja!" Itse tunnistin kylän kaksi hyvin läheisissä tunnelmissa keskenään samoavat miekkoset pariksi, joskin äiti kumosi tämän väittämällä heitä veljeksiksi. Isä ei homoseksuaaleista puhunut ja jos olisi jottain maininnutkin niin pelkästään negatiivisessa sävyssä.


Tapasin sanoa joistain kivoista tytöistä, että: "Jos olisin poika, tykkäisin varmasti tuosta." Äiti vei tavan pidemmälle pohtimalla joskus: "Jos olisin lesbo, niin.." 


13-vuotiaana olin hyvin aktiivinen vappaaseurakunnassa ja kävin myös mahollisuuksieni mukkaan helluntaiseurakunnan tapahtumissa. Vaikka minua kiinnosti homoseksuaaliset suhteet niin silti kuvittelin hommouen olevan jotakin sellaista, josta voisi parantua. Niin ilmestyi Fucking Åmål ja kun sain vhs-kasetin hyppysiini katsoinkin leffan parikymmentä (!!!) kertaa muutaman viikon aikana. Eräs vappaaseurakuntalainen ystäväni olikin yllättynyt siitä miksi tykkään elokuvasta niin isosti. Huomasin nuortenillassa homoihin viittaavien keskusteluiden aikana vettäytyväni porukasta. Ennää en kovvaan ääneen ollut paasaamassa, että siitä voi kyllä parantua.


Tilasin Mix-lehteä ja sieltä luin silmät leiskuen kirjoituksia tyyliin "Hei oon 13-vuotias ja varmaan biseksuaali, onko Mixin lukijoissa ketään muuta? Tässä sähköpostini!" Kirjottelin muutaman tyypin kanssa, en muista mitä. Kerran muistan kirjottanneeni sähköpostia kaverilleni mutta sekkoilleeni sähköpostiosotteen kanssa. Vastausmeilissä luki: "Moi, oon Tiia ja oon lesbo, sulla meni varmaan väärään osoitteeseen." Tietenkin tämä "Tiia" pisti minnuu halavalla, mutta kuitenkin toivo rinnassani eläen vastasin vielä viestiin. Ei tullu sähköpostiystävyyttä siitä kuitenkaan, ei.


15-vuotiaana vaikka elelinkin heteropittoista elämää niin olin tavattoman kiinnostunut esimerkiksi juuri pinnalla keikkuvasta t.A.T.u:sta ja kaikki lesboleffat varsinkin olivat tervetulleita meiän videonauhuriin. Heteroelämäni tosin oli niinkin villiä, että saatoin joskus jopa suudella poikaa. Välillä se tuntui erittäin, erittäin epämukavalta. "Kyllä tästä oppii tykkäämään." Tekaisin nettiin alter ego - lesboproffiilin, jonka oletuskuvaksi pistin vähän hämyisemmän ja ei-niin-tunnistettavan naamani. Säikähdin sitten, kun joku kysyi: "Hei, miksi sinulla on täällä kaksi nickiä?" Delete. Alloin jo vieraannuttaa itteäni seurakunnastani, vaikkakin usko ei mihinkään ollut hiipunut. En vaan tuntenut itseäni ennää niin rentoutunneeksi siinä ilimapiirissä.


16-17-vuotianaa tulin kaapista hiljalleen ulos. Luin perinteiset homoseksuaalisuutta käsittelevät jakkeet Raamatusta ensimmäisten lesbosuhteitteni jäläkeen. Parkuen kirjoitin jakkeet päiväkirjaani ja soitin äitilleni panniikki-puhelun: jouvunko nyt helevettiin?


Muutama vuosi vielä meni kun tuon tuosta tuli sellanen olo, että minun pittää olla ku kaikki muutkin "perus-heterot". Yritin vielä tunkkee itteeni siihen hetero-muottiin mihin luulin ehkä olleeni luotu. Varsinkin messussa istuessa ahisti. Mietin vaan että jos muut kirkossa olijat sais tietää että mikä oon niin ne inhoais minnuu. Tosin kristittyjen perus-sanoma on se että ei ne minnuu inhois vaan tekoani. Ja että "Jumala tuomitsee". Silti ne varmaan jossain rukkousillassa minnuu muistasivat ja minulle parannusta toivosivat..

Kävin kevväällä elämäni ensimmäisessä satteenkaarimessussa, vihdoin, enkä oo koskaan tuntennu ollooni niin hyväksytyksi. Toinen messuni oli Helsinki Priden yhteydessä järestettynä Kallion kirkossa. Siellä tippa linssissä istuin ja satteenkaaren värejä sydän laulaen kahtelin. Liian ussein on tuntunnu että en pysty ollee homoseksuaali ja uskovainen yhtäaikaa: homoseksuaaliyhteisö katsoo uskovaisia kieroon ja uskovaiset homoseksuaaleja. Vasta nyt vanahemmalla iällä, 25 jee, alakaa tulla sellanen tuntu että oon oikeenlainen justiin tämmösenä ja Jumala rakastaa minnuu KOSKA HALOO, Hän itse loi minusta tällasen kivan pikku lelleilijän.


Oon ikikiitollinen siitä että sattuin kahtommaan tuon For the Bible Tells Me So -dokumentin. Ehottasin sitä kaikille katsottavaksi. Aslan ry on suomalainen herätyskristillistaustainen järjestö, joka edustaa ns. eheytyslikettä. Järestön takana toimivat ihmiset uskovat, että homoseksuaalisuudesta voi kääntyä heteroksi. Aslan perustettiin vuonna 1991. Aslanin voi jättää jättää "parantamisiensa" kanssa unholaan ja lähtee Arcuksen matkaan. Arcus kokoaa kirkkojen työntekijöinä toimivia ja muuten kirkkojen toiminnassa mukana olevina seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Arcus Finland on toiminut vuodesta 1997.

Tässä vielä hyvin tärkeitä tekstejä kopioituna Arcus Finlandin sivuilta.

Room. 1:24-27

Uudessa testamentissa ainoastaan Paavali ottaa esille samaa sukupuolta olevien ihmisten erotiikan. Näitä Paavalin tekstejä on käytetty sen osoittamiseen, että Jumala tuomitsee homoseksuaalisen elämäntavan. Kolmannen Mooseksen kirjan kiellot sisäistäneenä myös Paavali näkee vieraat kansat siinä valossa, että he elävät irstaudessa, mikä näyttäytyy muun muassa homoseksuaalisena käytöksenä. Paavalille seksi samaa sukupuolta olevien välillä näyttäytyy Tooran valossa häpeällisenä ja luonnonvastaisena, sillä se rikkoo perinteisiä sukupuolirooleja. Vaikka Paavali toisaalla (Gal. 3:28) radikaalisti julistaakin, ettei kristittyjen joukossa sukupuolella ole merkitystä, hän oli kuitenkin sisäistänyt omaan kulttuuriinsa kuuluvan sukupuolieettisen normiston.

Paavalin tulkitaan yleensä ajatelleen, että saman sukupuolen välisissä suhteissa on kyse sukupuolisen suuntautumisen vaihtamisesta – ikään kuin se olisi pelkästään ihmisen tahdonvallan asia. Paavali ei ilmeisesti tuntenut mahdollisuutta, että ihminen voi olla alun perinkin suuntautunut seksuaalisesti enemmän samaa sukupuolta oleviin kuin toisen sukupuolen edustajiin. Tekstistä käy kuitenkin selvästi ilmi, että Paavalin tuomion kohteena on ennemminkin miehen ja naisen sukupuoliroolien vaihtaminen eikä niinkään sukupuolisen suuntautumisen vaihtaminen. Tätä ilmiötä hän pitää epäjumalanpalveluksena. Paavali ei myöskään näytä edes ajattelevan rakkautta samaa sukupuolta olevien välillä, sillä hänen käyttämänsä voimakkaat ilmaukset viittaavat vain himojen toteuttamiseen.

On kohtuullista vaatia, että Raamattua käytetään johdonmukaisesti. Sellainen käyttö, jossa Raamatusta otetaan ne kohdat, jotka sopivat omaan käsitykseen ja hylätään ne, jotka eivät sovi, ei ole raamatullisuutta vaan omien mielipiteiden perustelua enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti valituilla Raamatun jakeilla

Tässä kysymyksessä on neljä peruslinjaa:

1) Koko Raamattu on sitova. Tällaista tulkintaa kuulee itseään raamatullisina pitäviltä julistajilta. Jeesus ei opettanut näin, vaan kumosi useita Vanhan testamentin säädöksiä. Paavali korosti, että Mooseksen laki ei koske pakanakristittyjä. Kukaan näin opettava ei myöskään tänä päivänä ole johdonmukainen, koska kukaan ei vaadi koko Mooseksen lakia noudatettavaksi yhteiskunnassa.

2) Vanhan testamentin laki ei sido kristittyjä, mutta uuden testamentin määräykset kyllä. Tämän tulkinnan johdonmukaisia seurauksia olisivat veriruokien torjuminen ja juutalaisen teurastustavan vaatiminen (Apt. 15:29). Edelleen avioerosta ja eronneen uudesta avioliitosta on Jeesuksen täysin yksiselitteinen kielto; paljon selkeämpi kuin Paavalin homopuheet.

3) Tulkitaan niin, että osa Raamatun käskyistä on aikaansa sidottuja ja osa ei. Oikean eettisen toiminnan määrää se, mikä toteuttaa rakkautta ja oikeudenmukaisuutta kussakin tilanteessa. Osa niistä, jotka periaatteessa hyväksyvät tämän etiikan katsovat, että juuri homoseksuaalisuutta koskeva kielto on muuttumaton. Tällainen perustelu ei nouse suoraan Raamatusta, vaan on tulkitsijan tai hänen uskonyhteisönsä valinta.

4) Lähdetään siitä, että periaatteessa mikä tahansa Raamatun säädös voidaan hylätä, jos se ei toteuta rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Tällöin keskeiseksi nousevat Jeesuksen sanat: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." (Mt. 7:12).

Huolellinen tarkastelu siis osoittaa, että edellä esitellyt raamatunkohdat eivät puhu homoseksuaalisuudesta siinä mielessä kuin se nykyään ymmärretään. Raamatun kirjoittajat eivät tunteneet ajatusta pysyvästä homoseksuaalisesta suuntautumisesta ja identiteetistä eivätkä tasa-arvoisesta, kestävästä parisuhteesta. Tästä syystä emme voi tehdä eettistä arviota niistä kyseisten raamatunkohtien perusteella. Kysymys samaa sukupuolta olevien rakkaudesta liittyy luotuna olemiseen, ei Raamatun perusviestiin pelastuskysymyksessä.


Vielä lopuksi: on tyhmää napata irtonainen kohta Raamatusta ja pittää sitä jonakii ohjenuorana ja sitten siinä samalla sivvuuttaa kaikki muut kohat joissa käsketää ellää tietyllä tavalla. Ollaan ihan yhtä samanarvosia ja ihania ku heterotkin, myös Jumalan silimissä.

1 kommentti:

  1. Piti kommentoida jo ajat sitten, mutta ensin unohtu ja sitten en kerennyt paneutua asiaan. Hyviä pointteja tässä tekstissä. Minä ajattelen, ettei mulla ole oikeutta tulla sanomaan, mitä homous on tai miten pitäisi elää. En ole koskaan sitä kokenut, niin miten voisin ymmärtää, tai millä perusteella tuomita. Onhan mullekin sanottu, etten voi mennä ei-uskovan kanssa naimisiin... Mutta tärkeintä mun mielestä ja henk.koht. uskon pohjalta on se, mitä mieltä Jumala on asiasta, ja millanen oma suhde on Jumalaan. Ei siis kuunnella, mitä ihmiset sanoo vaan pysähdytään Jumalan kanssa juttelemaan asiasta ja kysymään Häneltä mielipidettä. Rauha sydämessä on se juttu! <3

    VastaaPoista