sunnuntai 23. joulukuuta 2012

tulppaani-tanelin jälleensyntymä

Kello 04.15

1. Kuopio-Lahti
Herätys kello 03.00, herätyskellon torkuttelua tovi ja sitten rientäminen Lahteen vievään junnaan. Mukana oli runsasti eväksiä, lounaspaketit mukkaan lukien, sekä väsynyttä hehkua. Nukuttiin kolme tuntia putkeen. Ihanat, tyhjät, varhaisjunat.

Pirteä matkaseura.

Katrin ruokataiteen äärellä. En meinannu tohtia etes poskeeni sitä pistellä.

2. Lahti
Lahessa minä hoitelin työjuttuja parisen tuntia ja Katri kävi sillä aikaa Fressillä saunomassa. Jälleen kerran voiaan ylistää Fressien kätevyyttä! Käytiin Triossa ostamassa Marianne-lakuja hollantilaisille kavereille. Viime vuonna Marianne-karkit ei maistunnu turkkilaisille tai saksalaisillekaan (sylkäsivät pois), lakritsit ja salmiakit ei nyt maistu muutenkaan kauheen monelle. Mutta hei, hollantilaisiin voi aika tavalla luottaa, sillä täälläkin salmiakki maistuu.

"Salmiakkia syödään lähinnä Pohjoismaissa, Saksassa ja Alankomaissa. Syynä tähän on historioitsijoiden mukaan Alankomaiden tiiviit kauppasuhteet Pohjoismaihin satoja vuosia sitten. Pohjoismaiset tuotteet ja tottumukset vakiintuivat osaksi alankomaalaista elämäntyyliä. Muualla maailmassa salmiakkia ei juurikaan myydä."


Koska Katri on kahviaddikti ja sitä nälätti niin mentiin Picniciin. Ei siellä ollu veggaanille muuta ku 30sentin pipareita niin Katrin kullautettua kahavit kurkkuun googletettiin "vegaani+lahti" ja löyvettiin iha vierestä Thai food -niminen rafla.

Katrin Picnic-kahavi.

Thai food sijaitsee Lahen Kauppahallin vieressä ja seitsemällä eurolla sai loistokkaan pähkinätofu-annoksen. Palvelu oli erinomaista. Sain kaiken lisäks valita mitä soijakastiketta pöytäämme halusin.. sienisoijakastiketta tietenkin!
 


Nähtiin Thaissa kaveriani Nooraa, mutta se ei meinannu suostua valokuvviin niin en viitti sen pärstää tänne laittaa. Käytiin Lahden Joulukylässä, koska oli vielä vähän aikaa ennen bussin lähtöä. Ensimmäinen mitä kuulin oli: "Tulka maistamaan mantelii".. virolaisella aksentilla. Voi että mää sulan eestiläisen aksentin ja ylipään eestin eessä! Siitä tulkoon seuraava kieli, jonka opiskelen. Aika monta kojua oli kyllä virolaista perrää.

Bongaa Katri ja helposti tunnistettava laukkumme..



3. Lahti - Helsinki-Vantaa
En ikinä aiemmin ole valinnut bussia junan sijjaan, mutta ajatus lämpimmään linja-autoon istahtamisesta ja kyyvistä suoraan terminaalin ovelle oli aika kutkuttava. Alussa rupes ressi nousemaan ku tie oli tukossa ja liikenne mateli, mutta hyvin pian bussi pääs kunnolla köröttellee kohti määränpäätämme. Nukuttiin söpösti käsi kädessä koko matka.

Nyt tuli hassu fiilis tuosta "määränpää"-sanasta. Mitä se tarkoittaa? Minkä määrän mikä pää? Miten on olemassa päämäärä ja määränpää? Jäin hokkee määränpäätä ja se rupes kuulostaa ihan urpolta. Kokkeilkaa.


4. Helsinki-Vantaa
Kolome tuntia saatiin viettää lentokentällä. Urheilijalla täytyy olla kunnon evväät mukana ja niin meilläkin oli. Vaikka päästiin syömään ravintollaan lounasta niin edellisiltana valmistamamme pinnaattipastat katos parempiin suihin aika nopiaan. Bannaanit olivat harmi vaan aika lailla mustunneet ja liiskaantunneet.. Muuten niin kätsä eväs, mutta ku meinaa aina joutua liiskaks tai sitten kylmettyy pakkasen vuoksi.

Retkihaarukkaveitsilusikka on syksyn yks parhain ostokseni. Se on minulla aina mukana.


Katrin lentokenttäkahavi ja lapsi, joka keskittyy pelliinsä.

5. Tallinn, Viro
Hurjaa miten lentoaika Helsingistä Tallinnaan kestää vaan 15-20minnuuttia.. vähemmän ku Kuopiosta bussimatka Petoselta keskustaan. Huhhuh! Ei siinä ehtinnä kyllä paljoo nokka tuhista. Ei pystytty ollee nauramatta eestinkielisille lentoturvaohjeille. "Lennokkikapteeni". Hahhah! "Ei tarvii ku Virroon asti tulla niin ovet aukee väärään suuntaan", tokaisi Katri juuri kun olin itse sanomassa: "Kauheen epäkäytännölliset nämä sissäänpäin aukeevat ovet." Oletteko huomanneet saman? Lentokentillä varsinkin on aina hankalaa kun on kasseja mukana ja pittää jotenkin perruuttaa pienneen vessakoppiin..



6. Amsterdam Schiphol - Utrecht Centraal
Schiphol on kyllä äärimmäisen käytännöllinen lentokenttä. Ku saatiin kassimme niin kiireenvilikkaa lähettiin ostaa junaliput ja ehittiin minnuutintarkasti Utrechtiin vievään junnaan.



7. Zeist
Junalta juostiin, jälleen käytännöllisesti, viereiselle bussiasemalle. Sieltä ehittiin justsilleen viereiseen kaupunkiin eli Zeistiin vievään bussiin. Silloin männä vuonna Utrechtissa opiskellessani assuinkin pari kuukautta Zeistin puolella. 

Meillä on ollu hyvinä appuina kaksi nettisivustoa, nääs Hollannin junat ja reittiopas. Iliman niitä ei oltas näin hyvin pärjätty.

Vihdoin perillä.. sopivasti yöksi.

8. Utrecht
Lauantaiaamuna pakkasimme reenikamat ja lähimme vanahalle salilleni Healthcityyn. Olin ollu jo yhen combat-ohjaajan kanssa yhteyvessä ja se sano että voi antaa meille ilmaispassit sen tunnille. Olin monta kertaa nähäny unta siitä että oon sen tunnilla ja oli ihan superhauskaa päästä vihdoin takas Healthcityyn reilun vuoden tauon jäläkeen.

Ihimiset tykkää hengata salin aulassa ja sieltä saa ilimasiks erilaisia mehuja, vettä, kahavia ja teetä sekä hedelmiä (ylleensä omenaa ja satsumaa).

Salikahavit.

Tunnin jäläkee ohjaaja sano että voisin harjotella sen ja sen tyttöystävän kanssa (myöskin combat-ohjaaja) combattia numero 54. Meiän salilla lanseerattiin se melekeen kaks viikkoa sitten, mutta Healthcityssä sen aika koittaa 7. tammikuuta. Istuttiin aulassa ja pääsin juttellee vanahojen treenikavereitten kanssa. Ootettiin aika pitkään tyttöystävää saapuvaksi, mutta hänellä työt veny niin pahasti että mentiin sitten kahestaan salliin harjottelemmaan. 


Marianne-laku.

Morganekin sai Mariannee.

Kunnon joulutunnelmaa.. kuusi ja reeniportaat.

En tiiä mitä Ivo minulle teki kun keskimääräsen 550 kalorin sijjaan combat-tunti kulutti 650 ja syke oli hullun kohollaan. "I bullied you", oli sen vastaus. Voi olla.. Reenin jälestä mentiin ekokahavilaan, jonne myös tyttöystävä saapu. Ai että sitä näläkää.. Meille ei ollu harmi vaan muuta tarjolla ku hernekeittoa. Oli sekkii parempi kyllä ku ei mittää.
 


Nyt ollaan jättämässä Zeistin pölyt taaksemme ja jatkamassa pariksi yöksi Utrechtiin. Hauskaa kylläkin oli päästä pyöräilemmään vanahoissa maisemissani ja olla muutenkin tämän Tulppaani-Taneli-blogin synnyinsijjoilla. Tänne voisin tulla kyllä oikiasti asummaan.. aah.

4 kommenttia:

  1. Esme sinun tukka on ihanan näkönen!!

    VastaaPoista
  2. Sissään päin aukeevat ovet on tosi käytännöllisiä. Ne voipi potkasta auki. Tarvittaessa. Esim. jos yhen tahi usseemman polliisin pitttäis päästä oven toiselle puolelle, niin kunnon potkulla aina yläreidestä alkaen,... johan aukeaa.

    p.s.Tietenkii pollliisit ekaks koputtelee, koettelee kahvasta, käskyttelee ...

    VastaaPoista