maanantai 7. tammikuuta 2013

ilakointia ja super-shokki-yllätys

Perjantaina 28. päivä joulukuuta olin Kuopiossa vasta puoli yheksän maita, niin ku aiemmassa kirjotuksessa jo kerroin. En jaksannu tehhä justiin muuta ku bloggiin naputella ja sitten simahin. Seuraavana päivänä koittikin taas aika Fressin. En voi muuta sannoo ku että oon ihan (pelottavankin) kiintynny kotisalliini. En oo muualla yhtä hyviä ohjaajia vielä tavannu, vaikka oon monilla salleilla rampannu. Kun aattelen poismuuttoa Kuopiosta niin ekana tullee mieleen, tietty perheen jälkeen, ero salilta. Pahhaa tekköö!

Lauantai-iltana Katri oli jo palannu Jeshka Maakarin kanssa Joensuusta niin menttiin hohtokeilaamaan. Matkassa oli meiän lisäks veljenlapsi Aada, isosisko Mirja ja ystävämme Hansu Hosuli. Oon edelleen niin vähä keilannu että alussa oon aina ihan käpynä ku tuntuu etten saa pisteitä lainkaan ja Katri se vaan vieressä tekkee täyskaatoja. Onneks rupiaa kyllä peli sujummaan meikäläiseltäkkii sitte ku oon saannu taas palloon tuntuman..

Mirjan kurki Rauhalahessa.

Katri tsekkailee pisteensä.

Katrin kaato.

Yritän edelleenkiin elvyttää juoksuharrastustani ja meinasin että otan yheksi juoksukaverikseni vähä karvasemman tyypin, Jeshkan nääs. Kahtena aamuna peräkkäi käytii neljän kilsan kiekka heittämässä ja huomasin, että Jeshkalla on justiinsa sopiva juoksunoppeus. Se ei laukkaa ollenkaan vaan kipittää ihan hirmu kyytiä.

Jeshka Vänärin tuulen tuiverruksessa.

Yksi loppuvuoden tähtihetkistä kävi kun Katri antoi minun mennä Balanceen ja jäi itse tekemään päivällispitsaa minulle. Kottiin ku pääsin ni ilmassa leiju pitsan tuoksu.. ahh.. kiitos, Katri!

Pizzaa, por favor.

Ja kiitos itselleni siitä että oon aamuvirkku ja että rakastan aamutreenejä. Menin uuenvuojenaattona niin aikasin paikalle, ettei ollu ehtinny vielä valot mennä päälle. Alkulämmittelyt tein sitten pimmeyvessä.. Kivvaa oli. 


Okei, tästä lähtien alkaa välleissä olla aika paljon kuvia minusta ennen reeniä, reenissä tai jälkeen reenin. En oo ennen raaskinnu kuvia ottaa, mutta nyt ku oon päässy Instagramin maailmaan niin on ollu jotenki kivvaa jakkaa ilot.



Uuttavuotta meillä vietetettiin porukalla Esme, Katri, Hansu ja Jaana. Koska oli superpäivä nii käytiin parissa leffassa. Meille ku menttiin niin Jaanan mukana oli koiransa Jadi, joka on myös Pietarista ja jolla on Jeshkan kanssa hyvin paljon yhtäläisyyksiä, ulkonäöllisesti. Annettiin niille luut, että saisvat vähä puuhastelua eikä tarvis niitten niin paineissa kuunnella ilotulitteita.



Jeshka yritti aina piilotella millo mihinkin. Allaolevat kuvat menin ottammaan ku huomasin että se oli piiloutunnu vaatekaappiin alusvaatekorien päälle..



Katri meinaa olla lähes puol vuotta juomatta niin se anto ittelleen luvan pistää caipirinhaksi. Itte haistelin juomaa ja muistelin vuosien takasia Brasilian lämpimiä tuulahuksia ja caipirinha-aikojani.



Istuttiin koko ilta keittiöpöyvän ääressä syöden, juoden ja pellaamalla Aliasta sekä Piirrä ja arvaa -peliä. Kuunneltiin hittejä vuosilta 1993 ja 2003. On niin jännä aatella että 2003 oli kymmenen vuotta sitte ku tuntuu että se ois ollu ihan just. Minulle ja Hansulle oli alkoholitonta punaviiniä ja kuoharia. Oli tosi kotosa ja hyvä olla. Piti kärkkyä kelloa ettei mee vuodenvaihdos ihan sivu suun ku meinattiin aina uppoutua niin syvälle pelleihimme.


Seuraavana päivänä kroppa-parkani kärsi valvomiskrapulasta. Kuinka olenkaan onnellinen siitä ettei tarvihe ennää alkoholikrapuloita pottee. Tiiän, oon sanonnu sen monesti ja sanon sen vastedeskin. Ku Katri jäi voivottelemaan olotilojaan niin minä ja Hansu lähettii harjottellee combat54:n koreografiaa ja sitten päälle miksattiin vielä vajjaa tunti muista ohjelmista. Hyhhyh että lopussa ei meinannu jaksaa ees nostaa jalkoja ja lyönnitki meinas muuntautua onnettomiksi huitaisuiksi..


HUUDA!



Tehtiin tällasia seitan-ribsejä, ahh shit ne oli hyvän makusia. Ohje, olkaa hyvä. Suosittelisin varomaan mustapippurin käyttöä. Nämä suikaleet ovat hyvin nopeatekosia ja plussana hyvän maun lisäksi on se, että seitan on oiva proteiininlähde.


Tykkään värittää annosta avokadolla ja jollain vihreellä kuten nyt rucolalla.

Joululoman jäläkeen kouluun palasi aika innoton Esme. Tykkään koulusta ja osasta luokkakavereistakin suuresti, mutta tietenkin monta viikkoa kotona oltuani arkeen pallaaminen on aika tuskaista.

Aamulla noin kello 4.

Innottommuus jatku ku huomasin miten peililiukasta tie junaseisakkeelta koululle oli. Kukkaan ei ollu tullu minnuu vastaan ja se(kkiin) itketti. Meinasin koko ajan vettää lipat ja ylämäissä oli hah hah hauskaa kun liuvuin jatkuvasti takas lähtöpisteeseeni. Pistin 40 minnuutin epätoivosen liukastelun jäläkee peukaloa pelliin ja pääsinkin heti toisena tulevaan autoon ja sain kyyvin ihan koulun oville asti. Ahhhh.


Päikkärit on joskus paras kaveri.

Ruuissa ei ollu justiin mittään valittamista männä viikolla.. Ja oli viikko muutenkin kiva, kunhan pääsin vain alkujärkytyksestäni.



Kävin myös salilla kämppikseni kanssa. Kätevä kämppis kun sen kanssa voi kuntoilla, jutella, katella leffoja, laulaa karaokea ja vaikka vaan rapsutella.



NO MUTTA LUKEKAAHAN TÄÄ
(jos ootte muuten hyppinny tekstien yli..)
Tarkotus oli jäähä loppiasviikonlopuks etelään, mutta olin niin ihastunnu kotona olemisseen joululomaviikollani, että päätin mennä heti takasin. Perjantaipäivän syömiset olin mitottannu tarkkaan, että olis hyvä ja energinen olo ku junasta pääsisin. Olin nääs suunnitellu meneväni melekee suoraan junalta spinningiin ja siitä combattiin. Torstai-iltana olin saannu Katrin jo luppaamaan minulle että tekis puuron ja tois bannaanin jo juna-asemalle.

Juna-asemalla kiukutti ku en nähny likinäkösillä silimilläni Katria ja ku soitin sille ni se sano istuvasa asemalla penkillä. Mitä se siellä asemalla teki?! No tässähän oli käynny kommunikaatioerhe, olin luullu että Katri on aseman sisällä mutta oikeesti se istu laiturin penkeillä. Mää menin jo toista kautta alas ja rupes verenpaine kohhoomaan ku Katri ei ennee vastannu puhelimmeen.

Seisoin kadulla ja kuuntelin puhelimen tuuttaus-ääntä ku joku tyyppi käveli ohitseni ja töytäisi minnuu hellästi samalla. Katseemme kohtas sekunniks ja heti mietin että olipas muuten pikkusiskoni Melissan näkönen. Ainoo vaan, että Melissa oli Brasiliassa eli yli 10 000km päässä. Kahtoin vielä ohikulkijan perrään ja mietin että no onhan se muutenki Melissan olonen. "Pittää laittaa sille viestiä että näin vähä sen näkösen tyypin." Yhtäkkiä tyyppi pysähty ja hymmyili minulle levveesti. Kerkesin miettiä että "onpas kiva kun tuntematon hymmyilee noin aurinkoisesti" kunnes tajusin että saakeli soikoon, sehän ON Melissa! 

MELISSAAAAAAAAAAAAAAAAA!

Jähmetyin paikoilleni ihan shokissa ja alloin ulista ja päästää voikertelevaa parkua. "NOH, etkö hallaa minua?" kysy Melissa tormakasti. Enhän mää meinannu saaha halattua ku oli koko keho lukossa. Vau, ei oo minnuu kyllä ennen noin yllätetty, HUH ja HUH. Melissa tuli siis Suomeen pariksi viikoksi lomalle.. Mokoma yllättäjä. Ihana! Heti kyllä tajusin ettei taiakaan olla salireissu tiedossa ja kotona ilon itku vaihtui suruksi, koska tiesin että maanantaiaamuna pittäis taas lähtä pois..

Elämäni rakkaus.

Lauantaina piettiin siskospäivä, joka alko minun ja Mirjan lenkkeilyllä koiriemme kanssa.


 ..jatkui combatilla..


..sekä 75-minnuuttisella spinningillä.

Allekirjottanu, Melissa, Mirja ja Susanna. 50% perheen lapsista.

Ahkeran liikkumisen jäläkeen mentiin Amarilloon syömään ja päikkäreitten kautta minun ja Melissan matka jatkui Susannan luokse Aliaksen pelluun parriin. Rrrrrakastan sanaselityspelejä siskojeni kanssa, ovat minun lailla tosi noppeita ja eläväisiä selittäjiä sekä arvaajia.

Oma nuudelipääni.


Aliasta pellaamassa oli myös Vanilja, omalla tavallaan, sekä Minttu (6v). Vanilja pelas yhtä reippaasti ku myö muutkii, mutta sen pelisääntöihin kuulu korttien levitteleminen pitkin mattoo, niitten ojentaminen yks kerrallaan minulle ja taas levittäminen.. Sekä tietty seisominen pelilaatikon kannen päällä.


Vansku ja karkkisuussa-Minttu.




Meitä tuli myös viihyttämmään sankari Jauhiainen, joka oli jättänny lainaamansa pyörän matkan puolitiehen.. Onneksi piti kuitenkin kypärän päässä, saattaahan jäisellä tienoolla vaikka liukastua.




Sunnuntaina oltiin päätetty mennä 12km päässä sijaitsevvaan kauppakeskukseen Matkukseen. Samassa lokeissönissä on myös kuulu Kuopion Ikea. Kello oli tasan 13.00 kun Melissa ja Liisa, tulevat matkakumppanini, ilmoittivat että bussi lähtee viien minnuutin päästä. Itse olin vielä lounaani kimpussa ihan väärät vaatteet päällä.. Kiireellä ja isossa rytäkässä vaihdoin vaatteet ja otin tarvittavat tavarat mukkaan. Juostiin viimistä päivää torin kulmalla olevalle bussipysäkille. Oltiin aika lähellä bussia kun se sitten näytti vilkkua ja lähti hurruuttammaan pysäkiltä.. Ai että ärsytti! "Busseja kulkee tasatunnein", kommentoi Melissa.  Melissa ja Liisa lähti omille teilleen, mää menin kierttää Intersportia ja Sportiaa yhessä venäläisten kanssa.

Melissa luuli pääseväsä pian bussiin..

Kello oli vähän yli 14.00 kun mentiin pysäkille jälleen. Ootettiin ruhtinaalliset 20minnuuttia "myöhässä olevaa" bussia, kunnes huomasin tarkistaa että tasaltahan mokoma oli pörryyttänny pysäkiltä pois.. Että koko päivän bussit lähti justiin viisi yli paitsi kahen aikaan. Nyt ei voitu ku vaan nauraa huonolle tuurille. Keksittii että mennään syömään Rossoon seuraavaksi vajjaaksi tunniksi. Naurunremakalla ravintollaan juostiin.



Kun pitsani saapui niin en voinut olla Melissan kanssa purskahtamatta nauruun. Tarjoilija kaiken lisäksi luuli että veggaanisen pitsan kuuluu olla karrelle palanut. "Mitä ihmettä", pystyin vaan sanomaan. Sitten huomattiin että hei, pitsasta puuttuu tommaattikastike kokonaan. Tarjoilija sano että voivat uuen pitsan tehhä mut oli jo niin kiire siihen kolmanteen vitsin bussiin, että en ehtinny jäähä oottellee. Lupasvat minulle antaa hyvityslipukkeen matkaan ja kävikin niin että Melissa ja Liisa joutu juoksee eeltä pysäkille ja mää katoin kellostani sekunteja.. ehinkö bussiin.. ehinkö bussiin.. minnuuttipeliks meni sekkii että lopulta ehin.

Matkuksessa kaikkien kolmen tiet eros. Mää halusin urkkakauppoihin, Melissa ja Liisa ties minne. Ostoksilla kanssani oli virtuaalisesti Katri, jolle myös olin uusia riepuja ettimässä. Akkuhan tuossa kuvvailutouhussa meinas loppua.



Annettii vähä kippeelle Liisalle meiän kassit bussiin mukkaan ja sitten käveltiin itte. Että rakastan käyvä siskojen kanssa kävelemässä. No, nyt oon taas koululla ja täällä on kivvaa, mutta ootan silti kieli pitkällä ensi viikonloppua, koska meen taas Kuopijjoon. Eikä ollu tosiaan tarkotus mennä.. Pakko on, veri vettää. Tässä vielä päiväni tiivistettynä kolomeen kuvvaan:



6 kommenttia:

  1. Iiiihhihi!
    Ihania noi kuvat Vanskusta ja Jeshusta!
    Paremmi jaksais lukkee, jos ois lyhkäsemmät plokikirjotukset, ts. jaettu vaikka pariin (kolmeen) eri kirjotukseen (ku on niin lyhyt keskittymiskyky kjehee), mutta helpommin sanottu ku tehty =)

    Näin ihan sieluni silmin, kuinka liukkaassa ylämäessä liu'uit aina takas - vähän niiku lapsuuden pc-pelissä "prehistoric" (jonka konttisen rauno oli kopsannu mulle) jääkentässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha Konttisen Rauno ja Prehistoricin jääkenttä!!! :D:D HAHAH

      Poista
  2. <3<3<3<3<3<3<3<3<3<33<3333333<3<3<3<33<<3

    VastaaPoista
  3. Eilen aloitin illalla lukemaan kun löysin tämän jotenkin kummallisesti vasta nyt ja heti jatkoin töiden jälkeen tänään. Aivan ihana blogi tämä on. Aion lukea sännöllisesti, kun kirjoitat niin kiehtovan kiinnostavasti! Kiitos!

    T: Leenu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Leenu ku pistit kommenttia, hyvä mieli tuli :-))

      Poista