lauantai 12. tammikuuta 2013

kellä perhe ja koulu, sillä onni

Viikko meni mielestäni Pajulahdessa aika noppeeta, kun ei ollu etes paljoa mittään liikuntaa koulun puolesta. Hyvin ehin ja jaksoin siis ommiin reeneihin panostaa. On kyllä luojan lykky, että ku tuolla kerta asutaan niin siellä on hyvät oltavat, varsinkin siitä tanssistudion varraamismahollisuudesta olen ikionnellinen. Eikä muutkaan edut tietty haittaa.. Alussa pelekäsin että en saa koskaan kyytejä Lahteen, ei pelekän salireissun takia viitti tai voikaan kymmenellä eurolla busseja makssaa. Onneksi en oo ainoo joka reenaa kaupungissa niin oon päässy sitten aika kätevästi mukana.

Meillä oli syksyllä anatomian kurssi ja nyt sitte alako fysiologia. Tietoo tullee niin paljon ettei meinaa päässä riittää vastaanottimet.


9. päivä oli ystäväni Liisan kanssa yksi meiän kolomesta vuosipäivästä mitä vietettään, sen kunniaks olin kirjottannu vähän päiväkirjaanikkiin päivämäärän väärin.. hohhoh. Seuraavana päivänä vasta huomasin että hetkinen, mikä tuo 2009 kirjani sivulla on.

Minulla pittää aina olla päiväkirja mukana. Oon sitä kirjottannu kakskymmentä vuotta, enemmän ku mitä monilla on etes ikkää. Kirjottaminen on yksi lemppari-ilimaisukeinoni. Jos on jottain raastavvaa mietittävvää, niin en tykkää heti keskustella, vaan tahon eka miettiä asioita ittekseni paperilla.


En ollu tajunna käyvä kahtomassa kirjaston lokerikoista ittelleni postia ni sitte sain tämmösen piristävän joulukortin taiteellisen piirrustuksen kera vasta nytte. Kauheesti ei tarvinnu aivonystyröitä hierroo ku mietin että minkä ikäsen sisaruksenlapsen kädestä tuollainen taide lie syntynyt..



Oon vähäse koukkuuntunnu Draw Something -applicationiin, joskin himoni on ensimmäisen viikon jäläkeen (onneks) vähä hiipunnu. Joskus on kyllä sellasta räpellystä että huhhuh. Huomasin toissakesänä että ossaan piirtää mallista, mutta on ongelmia tajuta miltä jokkii tavara näyttää jos en nää sitä. Brutaalein piirrustus oli polkupyörästä. Vaikka sen jäläkeen oon tutkaillu pyörää ja kahtonu pyörän kuvia ni en siltikään esim. tällä hetkellä muista missä kohtaa on polkimet ja miten mikäkii osa on siinä pyörässä. Outoa.



Sovelluksessa on kiva tallennus-ominaisuus. Parhaiten onnistunneet piirrustukset, eli ihan vaan muutaman tähän mennessä, oon tallentannu sitte. 

Tämän viikon mietinnänaiheena on myös ollut alati kasvavat autistin piirteet minussa. Kaikennäköstä oon keskenäni ittelleni diagnosoinnu adhd:sta narkolepsiaan lähtien, mutta autismi on aika uus juttu. Kaikki alako ammattikorkeessa kun minun oli pakko aina päästä samalle tietokonneelle ja ahistuin jos joku oli menny siihe. Yksi autistien kanssa työskennelly koulukaveri kärsi samasta ahistuksesta ja puki sanat ääneen. No nyttenhän mää oon koko ajan vaa herkempi hajuille ja kärsin siitä ku muut haisee voimakkaasti ja ihan vasta lopetin mustapippurin käytön kun sekkii on liian täpäkkää meikäläiselle. Isosisko vitsaili männäviikolla spinningissä että ottaa minun vakkaripyörän ni hyvä etten alakannu itkee! Kohta oon jossain omassa kuplassa ja kirjotan vaan päiväkirjaani keinutellen itteeni eestaas. NO EI NYT SENTÄÄN!

Okei autismista tukiviittomien kautta viittomakieleen. Meillä alako koulussa viittomakielen opetus, yhteensä kolome 1,5 tunnin opetushetkee. Mää olin ekalla tunnilla mukana yli puolet ajasta ja toimin apuopettajana. Seuraavalla tunnilla olin 45minnnuuttia, kun jotenkaan ei kärsivällisyys riitä siihen että oisin siinä opetettavien joukossa ikkään ku. Hauska oli kuitenkin jonki aikaa seurailla ku luokkakaverit viitto menemään.



Lämmin olo tuli syämmeen myös siitä, että nyt kaks ikiommaa allaani yhisty, viittomakieli ja liikunta. Mielestäni meillä olis saannu kyllä olla joku kuuro opiskelija jonka kanssa oisin voinnu päivät pitkät juoruta.. Aika ylypiä olin luokkakavereistani, jotka tuntu oikkeesti olevan kiinnostunneita kielestä.

video

Käväsin Lahessa kolomena iltana viikon aikana niin siihen se aika sitten miltei menikin: koulupäivä, lepoa, Lahteen ja takaisin justiin ennen nukkumaanmennoo.


Oli tarkotus Lahessa olla muutenkin viikonloppu, mutta suunnitelmat meni tosiaan ihan uusiks kun Melissa tuli Brasiliasta meiät yllättämmään. Jos joku lukijani assuu Lahessa ja pystyy majottaa minut joskus viikonlopuksi, niin huikkaa! 

Parka matkaevvääni.


Vitsi että tullee onnellinen fiilis kun vastassa on koira, joka tuntuu menevän ihan sekasin läsnäolostani. Jeshka oli asemalaiturilla asti vastassa ja vaikka pelkääkii ihimisjoukkoo ja hihna kirreenä veti oviaukolle menemään niin silti pari kertaa käänty minun puoleen, hyppäs ja nuolas naamasta. Jeshkalla on myös tapana oottaa jokasella porrastasanteella. Upia koira.


Lempparispinning-porhantelujen jäläkeen lähettiin minä, Katri, Melissa ja Hansu maailman ihanimman BodyJam-ohjaajan, Linan enskariin. Kysseessä on näyttämöllinen mussiikki-ilta Sydämen Syrjällä ja Lina essiinty kolomehenkisen orkesterin säestämänä. Heti kun esitys pärähti käyntiin niin naamani levis sellasseen Pepsodent-hymmyyn, että hyvä ettei ruennu mistään kohti kasvot ratkeemaan. Olin ihan innoissani koko sen vajjaat pari tuntia, hymmyilin ja nauroin siellä innon kiilto silmissäni. Teatterissakkaan en oo käyny tässä parin vuoden sisällä ku ihan muutaman kerran, nekkii ollu joko Linan tai sitten errään näyttelijäkaverini esityksiä. Mää suosittelen Sydämen Syrjällä -esitystä mitä lämpimimmin! Vaikka en tykkää kahtoo sammaa leffaa / esitystä jne. kahesti niin ei haittais yhtään toista tai kolmattakii kertaa tuota nähhä. Wow.

Sotkulta hölkättiin kylmää viimaa vastaan Susannan luokse viettää sisarusiltamaa, tällä kertaa neljän sisaruksen voimin. Taas puolet paikalla siis! Paikalla oli myös lisätuotteet eli ystävämme Liisa, Katri, Susannan mies ja lapset.

Jerkku satsaa uppeisiin hymmyihin.

Rakastan sisaruksia niin suuresti, että välillä tuntuu ku syän ei melekee jaksais sitä. Susanna on joskus tarjonnu Vanilja-lastaan johonki mukkaan, "helpottaa vauvakuumetta". Vaniljan kanssa kylläkin vauvakuume on vaarallisissa korkeuksissa, melekee tarvis ambulanssikyyvin sairaalaan suorilta! En oo ikänä niin söppöö lasta tavannu, kaikki isälliset ja äidilliset vaistot minussa herrää kun sen lapsen vaikutuspiiriin pääsen. Oon vähä myös katteellinen että Susannalla on noin syämen sulattava lapsi..

Kuvia otin aika harvakseltaan, ku tuntu että puhelimen akku on koko ajan lopussa. Siks tähän loppuun vielä kaksi kuvvaa edellisviikolta kun opettaja piti meille sen "hömpsyttely"-aerobicin jossa kyllä hiki virtas ja harmitti että meikälle oli jäänny kollarit jalakaan..



Hyvvää viikonloppua itse kullekin säädylle!

2 kommenttia:

  1. Tykkään hirveesti lukea sun juttua - kirjotat tosi kivasti, Kiitos! :)

    ..ja toi teidän Vanilja on kieltämättä todella suloinen pikkarainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elisa, ihanasta kommentista :-) JEE. Aina tullee positiivisesta pallautteesta hyvä mieli.

      Poista