torstai 28. maaliskuuta 2013

canis lupus familiaris eli koira


Viime vuonna haksahdin koira-kirjoitteluihin kun meitä oli olemassaolollaan ilahduttamassa sekä tolleri Onni että Pietarin katujen (=koiratarhan) kasvatti Jeshka. Oltiin aika tohkeissaan muutenkin koiraelämästä, kun Onni on niin aktiivinen koira että tarvihti vielä extra-lenkkejä. Olihan sitä hauska kouluttaakin. Tykkäsin eniten varmaan sen "postienhakureissusta". Hauskoja ne oli varsinkin silloin kun se vei lehden luukusta eri huoneeseen kun missä minä sitä lehtee odotin. Kiva oli myös otattaa sillä sukkani pois, joskin vähän pelotti että urkkasukkiini tulis tollerinhammasreiät. 




Kuka ihmettellee, minne novascotiannoutaja Onni on kadonnut?
Onni on alkujaan veljenlapseni koira, ja meille tuli koiran yhteishuoltajuus vuosi sitten helmikuussa. Yhteishuoltajuutta ei käytännön tasolla kestänyt kuin 7-8 kuukautta. Minä lähin opiskelemmaan Nastollaan ja Onni läks veljeni anoppillaan maalle. Tullee mieleen kliseinen huijaus, "koiranne vietiin maalle viettämään eläkepäiviään" as in he's dead but we're lying. Ei olla Onnia sitten syyskuun nähtykään, joten periaatteessa huijaus olisi voinut olla ihan onnistunut. Ei sentään, Onni kirmaa Karttulan laitumilla veljen anopin kanssa ja on toivottavasti ilonen siellä. Ittiä tietenkin harmittaa että koira lähti eikä koskaan lyhyeksi tarkoitetulta reissulta palannutkaan, mutta eipä Katrinkaan ole tarvinnu väsyneenä yksin kahtaa koiraa lähtä ulkoiluttammaan.


Viime vuonna 4. toukokuuta haimme Jeshka Jeshikin, roskisprinsessamme, Venäjän rajalta. Täällä enemmän juttua hakureissusta. Lämpimästi suosittelen rescue-koiraa. Pöljää pennuttaa menemään koiria urakalla, kun maailma on pullollaan kodittomia koiria. Meidän rakas Boris, rest in peace, oli Romaniasta (jossa muuten lahdataan puppeja kylmäsydämisesti).  Koiran hankkiminen rescue-järjestön kautta ei oo niin vaikkeeta, ku saattaa jonkun korvaan kuulostaa. Tarvihtee vaan sellailla internet-sivuja ja miettiä minkä koiran olis valmis ottammaan. Usseesti koirasta on vielä kirjotettu jonkin asteinen "profiili", josta saa tietää suurinpiirtein että onko hauvalla jotakii häikkää käytöksessään, tarviiko koulutusta, pelkääkö jotakin jne.

Onnin reaktio Jeshkan saapumisseen.

Jeshkan esittelyssä luki:
"Pelkää tuntemattomia ihmisiä, jos pelkää joittain se menee maahan, mutta ei lähtee karkuun. Tuttujen kanssa on aktiivinen, iloinen ja lempeä tyttö."

Ensimmäiset päivät Jeshka vietti visusti sängyn alla. Kun oli pakko käydä ulkona, hän veti kuin olisi pirun takaa-ajama ja häntä oli kääriytynyt tiukasti vatsan alle. Vaikka oltiin toki varrauduttu "vaikeeseen" koiraan niin Boriksesta oli jääny niin chilli vaikutelma, että Jeshkan säikkyminen tuli pikkusen yllätyksenä. Onni suhtautui uuteen tulokkaaseen aika hyvin, mitä nyt päästeli kurkustaan pahaenteistä korinaa Jeshkan tunkiessa liian lähelle. Aina kun rapsuteltiin Onnia niin Jeshka näki parhaaksi tulla välliin häntä heiluen.




Miltei vuoden Jeshka on asunnut Kuopion keskustassa suuressa kaksiossa. Ääniä ja tuntemattomia ihmisiä hän säikkyy yhäkin, säpsähtellee ja suorastaan hypähtää ilmaan säikähtäessään. Kehitystä parempaan on huomattavissa mm. sängyn alla hengaamisessa. Annamme hänen mennä sinne makkailemmaan kun kerta tykkää, mutta ennää hän ei sinne kauhheen ussein mene vaan viettää aikaansa siellä missä myökii ollaan. Nyt ollaan keittiössä niin Jeshka makkaa keittiön pöydän alla. Jos siirtysin tästä makkariin niin se lähtis heti perrään ja menis sinne lattialle uinummaan. Tosi söpö piirre siinä! Sitten kun lähenkin vessaan niin Jeshka hölmistyy etteisessä että "oho en meekään ehkä tuonne" ja vähä puoliks oottellee että mikä on seuraava paikka.




Pissailun kanssa on ollu ongelmia. Alussa Jeshka oli lähes satarosenttisesti sisäsiisti, mutta sitten koitti arki, jolloin hän alako pissiä lattialle kolme-neljäkin kertaa päivässä. Eikä ees mittään pikkusia sulosia lammikoita vaan ihan kunnon kusijärviä. Ollaan mietitty että Jeshka on saattanu sillä tavalla reagoida ympäristön muutokseen, koska mää oon saattannu olla kakskii viikkoa poissa ja sitte taas ollu hetken kotona.. Nyt oon ollu ennätyksellisen paljon Kuopiossa niin pissailukin on vähentyny tai käytännössä loppunnu. Liekö linkkiä noitten faktojen välillä, ken tietää paitsi Jeshka itse. 



Nykyään Jeshkan häntä saattaa sojottaa jopa suoraan kohti kattoa. Ylleensä sillon pittää olla jäällä kävelemässä tai muualla missä ei ihmisiä hirveesti oo (esimerkiksi metikkö) tai sitten kotona. Hirveen paljon on koira reipastunnu ja tullee varmasti vielä reipastummaankin. Peukkuja pietään pystyssä jatkuvasti sen asian tiimoilta, että ei ennää kusbailis lattioille (tai mikä pahinta, patjoille / sängylle). Yksi matto onkii roskiin lentänny ja toinen käärästy rullalle ja pistetty seinää vasten nojjailee. Alla vielä video taannoiselta kävelyltä jäällä.

video

Tul vähäsen tippaa linssiin Onnin kuvia kahellessa. Toivottavasti sais vielä sen kanssa laatuaikaa viettää, kun siihen ehittiin jo kiintyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti