sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Jeshka onnellinen sohvalla, meikä mäkihyppytornissa

On ilmoja pidelly. Paljon asioita tapahtunnu, vähemmän taas kuvia otettu. Aika mennee hirveetä vauhtia. Justhan alettiin Pajulahdessa opiskella ja pian on jo ensimmäinen vuosi pulkassa. Mittee?!

Ennen lomalle lähtöä haudattiin Sannan kämppä. Sanna muutti Kokkolasta Nastollaan koulun takia, ku yhtä toista kaveria ja minnuu lukkuunottamatta muut assuu kotonaan viikonloput. Kokkolaan vaan turhan pitkä matka viikonlopuiksi mennä. Minullakin on ollu tähän mennessä siinä ja siinä tämä Nastola-Kuopio-väli, mutta sekkiin lyhennee piakkoin.

Kaverit hautajaistunnelmissa.

Pääsin myös kottiin, vaikka piti ensteks olla muutama ylimääränen viikonloppu Etelä-Suomessa. Kaverin koira Jadi on ollu taas aika paljon hoidossa ja se on Jeshkalle sopinu.


Vaiheessa.

Yksi siskoista osallistu Ice Marathoniin 100km:n kamppailuun ja voitti sen mennen tullen. Lähettiin hänen pyytämänä ex-temporena palkinnonjakotillaisuuteen.



Jeshka ollaan päästetty meiän kanssa hengaamaan ja kahtommaan elokuvia, kun tajuttiin että parka joutuu aina ollee toisessa huoneessa kun leffoja kahellaan. Se on ollu meiän vieressä ikionnellinen! Äitin luona kun oltiin niin pääs jopa sohvalla olemaan eikä siitä mielellään pois liikahtannu. Huomaa, että koirassa on tapahtunnu pientä positiivista muutosta varmaan juuri asiasta johtuen.






Joskus ollaan toki koitettu hänet jättää porukasta ulkopuoliseksi, mutta silloin on silmiä kohdannut tämä surullinen näky..


Yläkerran naapuri kilttinä lainasi kuvaputkitelkkarinsa ja vielä kantoi mokoman rohjakkeen keskelle meidän olohuoneen lattiaa. Niin massiivista telekkaria en ollukaan aiemmin nähäny, joten ei ihimekkään että naapur meinas kynnyksen tullen heittää televisionsa kanssa pienet voltit. Minä pääsin kahtommaan Oscarit ja edellisvuoden surullinen muisto pyyhkiytyi mielestäni. Tuolloin yritin jotenkin löytää netistä keinon kahtoo Oscarit, kun en saannu telkkaria lainaan eikä kellekään voinu mennä gaalaa kahtommaan.


Oscar-humuissa lähin taas Etelä-Suomen lämpimiin tuuliin töihin viikoksi. Kuvia kertyi puhelimeen varmaan kymmenen, kun normaaliviikoilla saatan nitä napsia satapäin.


Loppuviikosta väsytti.

Sain vihdoin toivomani leffamaratonin, kiitos Katri, ja lisäksi laadimme uuen reeniohjelman.



Nyt alakuviikosta oltiin melekee joka ainuassa pienempilevikkisessä lehessä, luulen. Viestiä tuli ainakii, jotta Pohjalaisessa, Keskisuomalaisessa, Salon seudun sanomissa, Etelä-Suomen sanomissa, mtv3.fi-uutisissa ja Länsi-Savossa oltas oltu. Vielä jos joku tietää jonkii muun lehen ni huikatkaa vaan! Jutussa haastateltiin neljää eri paria avioliittolain tiimoilta. Saakeli että Savon Sanomissa oli vaan yksi pari mainittu, ei meitä, olis ollu kivempi omassa paikallislehessä olla.. hehheh. Vitsailtiin koulukaverien kanssa, että meikä on kunnon julkisuusmagneetti. Soitan itte lehtiin että "joo vuos on kulunu viime jutusta, voisko taas keksiä jonkun missä minnuu vois haastatella?" No ei sentää, vitsi vitsi.


Julkisuudenhimoissa tai ehkä vaan uusien kokemuksien ja opintopisteitten vuoksi torstaiaamuna kello 4.10 alkoi matkani kohti Lahden Salpausselän kisoja.


Tehtävämme luokkatovereitten kanssa on puhallella lumia pois mäkihyppääjien hyppyladulta. Tärkee homma! Torstaina puhalleltiin ja istuskeltiin hyppyrissä, perjantaina tarvi vaan pikaseen käyvä ylhäällä ja lauantaina oli niin kova luotto meihin ja sää suosi ni ei tarvinnu ennää ihan ylös asti kiivetä.



Tonille maistuu pulla päivällä..

.. ja maistuu myös aamulla, niin ku monelle muullekin näköjään.

Pullansyöminen on myös yllättävän väsyttävvää puuhaa.







Perjantaina ja lauantaina kahottiin kisoja mitä mukavimmista paikoista. Eri perspektiivejä oli kiva kokkeilla: hyppyrin päältä, hyppyrin nokasta, 70 metrin kohdilla, hiihtohissistä ja siitä kohen missä hyppääjät kaarsi kameran etteen. Julkisuudenhakusuusnäkökulmasta viimesin mainihtemani kohta oli aika oivallinen kun pääs aina minnuutin vällein telekkarriin.




Ainiin ja eilen seurasin mieli piukeenä hiihon sprinttikisoja. Pikeutta vaivasi vähän auringonlasien puute. Ennää en ikinä koskaan mee talviauringon alle ilman laseja! And that's it! En oo koskaan ottanu aurinkolasien käyttämistä tavaksi, mutta nyt on tehtävä muutos. Jäätävän hedarin saattelemana sprinttikisojen loputtua hoipperoin takaisin hyppytornille.


Viimeks hiihtoa innokkaasti seurasin erään kerran kun Suomessa vähän kärähti ja kyseinen skandaali ilmeisesti traumatisoi minnuu niin, etten nyt 12 vuoteen ollu sen koommin hiihtoa seuraillukkaan. Nyt voisin kenties alottaa uuestaan.. Niin jänniä hetkiä koettiin ku hiihtäjät kolaroi ja kaatuili kurveissa!







Enempää en kuvia pystynny ottammaan kun joko akku oli koko ajan lopussa taikka näpit jäässä alati kiristyvän pakkasen vuoksi. Onneksi pystyin käskyttämmään kavereita ottaa kuvia ja videoita mm. siitä kun stunttiukkeli päräytti moottorikelkalla pienimmästä tornista ja toki ilotulituksetkin otettiin nauhalle. Mutta nyt ennen ku ruetaa höntyilemmään niin viimeinen Salppuri-päivä nyt aloitettaan ja sitten lähettää Kuopioon. Minä ja minun laukut!

4 kommenttia:

  1. Aahhaa, niiiiin ihania kuvia Jeshusta! Pikku raukka oven takaa kuikuilemassa: en kestäis tuota näkyä heltymättä!

    Sinä oot kyllä melekonen julkkis! Oothan ottanu talteen kaikki lehtijutut, missä oot ollu? Niitä varmaan kertynyt jo toistakymmentä? Mä halluun nähhä, mimmosen reeniohjelman ootten laatinu! Puspus! isosissi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei oo yhenyhtä uutista tallessa siitä viimekertasesta yhyyy!!! Kaveri lupas Länkkäristä ottaa, mutta en tiiä ottiko..

      Poista
  2. Ainii, Aapo tossa vieressä sanoi, että uskaltaisi kyllä olla hyppyrimäessä ja laskea siitä alas! Ja sun "väsykuvasta", että "Miksi toi on SURULLINEN?" Susanna nuissa kuvissa NIIIIIIN kaunis!!!!!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että "surullinen", mulle ois tullu ihan muita juttuja mieleen ;D

      Poista