sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

matka Helsinkiin elävän ja kuolleitten äärelle

Oon ollu tästä kuusta jo kaksi viikkoa kippeenä. Viime tiistaiaamuna alkoi tuntua hullulta enkä mennyt harjoittelluun ja siitä lähtien oonki menny terveyteni kanssa reipasta alamäkkee. HeiaHeian statsien mukkaan oon ollu kippeenä viimeksi syyskuussa. Vau, oikeasti? Nyt kun oon ihan maassa tästä sairastelusta niin tuntuu ihan siltä että oisin ollu joka kuukaus kippeenä ja että nytkin jo vähintään kuukauden putkeen. Tautini laatuun kuuluu kohonnut ruumiinlämpö (minulla 36,5c vie jo petiin mutta nyt kun mittasin niin on lämpö sentään palannut normaalilukemaan 35,4c), virtanaan valuvat silmät ja nenä, turvonneet imusolmukkeet, yskä, aivastelu, paine päässä, päänsärky ja lima. Sairastelun alussa kurkkuni oli niin kippee, etten voinnu juurikaan puhua. Jatkuva niistely on alkanu sattua ja eikä siitäkkää oo hirveesti hyötyä: nenä on tukossa jos yrittää niistää, mutta muuten sieraimet valluu yhtenään. Ratkaisuna on vain pistää tupot nennään ja yrittää silti pittää coolia imagoa yllä.. mikä on julkisissa paikoissa haastavvaa.

Efes Pilsen.

Latteni.
 
Torstaina menin äidin luo hoitoon Jeshkan kanssa. Äiti oli ihana kun teki minulle soijalatteja kaksikin kappaletta. Luulen, että alan vaatia sitä nyt joka kerta. Pistimme HDMI-piuhan konneestani äiskän suurnäyttöseen telekkarriin ja niinpä kahoimme kaksi laatuelokuvvaa, joista toinen oli norjalainen, toinen tanskalainen. Muunmuassa Pohjoismaissa tehhää parhaat elokuvat!

Jeshka chillaa.

Oli ihanaa päästä oikkeesti makkaa sohvalle, miten ussein sitäkään teen? Kaikenlisäks elokuvat näyttää niin paljon paremmilta isommalta näytöltä. Meikän tietokonneen näyttö se on sellanen, että sillä ei ihan hirveesti juhulita.. Sain äiskältä myös haudutettua vihreetä teetä ja pari issoo lasillista soijamaitoo sekotettuna mustikkasoppaan. Syäntä vihlasee ajatus siitä, että muutamme kohta Lahteen, jossa minulla ei oo mahollisuutta mennä mihinkää makkoilee sohvalle ja kahtoo leffaa isolta näytöltä kun oon kippeenä.

Kon-Tiki ja Jeshkaakin kiinnostaa mitä lautalle käy.

A Royal Affairista nappasin (omasta mielestäni) hauskan otoksen.

Jeshka poseeraa.


Adam Lambert ei ihan hirveesti varmaan ois tehny keikkapäiviinsä muutoksia sairasteluni tähden niin perjantaina aamusella lähimme sitten kohti Helsinkiä. Haimme New Bamboo Centeristä perus-kantonilaiset ja -kung pot ja surrasimme Hepen luokse Kallioon. Siellä opin, että Rambo on vieläkin pentu ja että sen hännästä on tullu muhkea pamppu, joka on aika vaarallinen ympäriinsä huitoessaan.



Söimme rauhallisesti ja sitten hittaasti venytellen lähimme Hartwall Areenalle. Yhtään jos oisin terveempi ollu niin oisin varmaa ressannu enemmän hyvistä paikoista ja lähtenny tuli pyllyn alla. Muutamat juoksuaskeleet toki jouvuttiin ratikkaa varten ottaa, sehän kuuluu asiaan, muuten oli meininki ku hidastetusta leffasta.

Tällane fiilis oli vessassa ennen keikkaa.
 

Juur kun käveltii Arreenalle niin ovet aukes ja miltei heti päästiinkii sissään. Vähä ku vessassa käytiin ja asetuttii uuteen jonnoon ni lähti taas sakki vyöryy kohti permantopaikkoja. Oltii valehtelematta ooteltu jokkii viis minnuuttia, kun Jannika B kopisteli koroillaan lavalle. Vau, miten noppeeta toimintaa! Jannikalla oli ladygagamainen asuste, joka sopi sille hyvin. Otin siitä yhen kuvan ja tajusin heti että minun kameralla ei hirveesti hyviä kuvia tulla keikalla nappaileman. Veistä haavassani kääns edessä seisova täti, jonka digikamera otti superhyvänlaatusia kuvia efekteineen tai ilman.


Jannikan poistuttua parrasvaloista kului 45minnuuttia niin päästiin itse asiaan eli Aatu Aatami Eeberinpoika Lamperttiin. Tunnelma oli katossaan ja olin hyvin tyytyväinen keikkaan.  On se kyllä niin suakelin taitava laulammaan. Tokikin niin ku odotettavissa oli päästiin kuulemmaan muutama valittu sana suomeksi (josta esimerkki videoklipissä). Olkoon Sauli ja Aatami aina yhdessä, amen.

Ainiin, tunnustus.. Vuonna 2009 ollessani Vantaalla erräällä koululla töissä oppilaat vinku minnuu laittammaan mussiikkia päälle. "Laita Adam Lambertia, jooko Esme!" "Jahas, mitä se on.. en tiedä laitanko", sannoin ja pistin Musen soimaan. Olin ollu vähä kyllästyny niitten iänikusiin Jonas Brothers -juttuihin, Bieberkin oli tosi kova sana, ehkä liiankin. Jossain vaiheessa (kuukausia myöhemmin) sitten nielaisin kun tajusin että määhän itteasiassa tykkään Adamista. Voi minnuu kun olin aliarvoinu nelosluokkalaiset tytöt, vaikka oonki niin avvoin mussiikin suhteen. Tätä en kyllä unoha!





Lauantai oli pyhitetty kaupungilla hengailulle. Vähä ressas miten tullee päivä onnistummaan, sillä olin heränny taas ihan happivajjeessa kun en saannu taas nenän kautta hengitettyä. Yskäkin toki kuulu asiaan. Jostain ammesin kuitenkin energiat ja hyvän aamupalan jäläkeen lähimme Katrin kanssa kohti Helsingin keskustaa.

Turvallinen unibannaani.



Ensin Katrille käytiin ostamassa Fazerin mussiikista muutama plektra, sitten Akateemisesta minulle kaksi päiväkirjaa ja kolmas toden sannoo, jotta Stadiumista itsemme löysimme. Oltii jo viikolla käyty Kuopion Stadiumissa ja nyt kun näin saman vaatehirvityksen myös Helsingin rekeiltä niin päätin ottaa kuvan. Kertokaa joku onko tämä kysseessäoleva riepu tulossa muotiin?!


Mää löysin 120e:n kengät 40 eurolla. Lämmitti mieltä vetästä ne jalakaan ja lähtä kävelemmään, niin hyvältä ne tuntu.

Jälleen uusi laatikko vaatekaappiimme boksitorniin..

Minä ja uusi päiväkirjani.

Stadium oli viimeinen Helsinki-pysäkki. Seuraavaksi lähimme Heurekaan päin. Tuntu jännältä jäähä Puistolassa pois, kun vuoden päivät junalla päivittäin ramppasinkin Rautatientori-Puistola-väliä. Nostalginen fiilis! Heurekassa olin käynny tasan kerran aiemmin, nääs 14.2.2010. Muistan päivämäärän koska vein sillon Katrin sinne treffeille ja Katri ei ollu kauheen ilahtunnu siitä että joutu kävelee Puistolasta Tikkurilaan. Mää taas en ollu valamis maksammaan seutulippua enkä varsinkaan ajamaan pummilla yhtä pysäkinväliä. Tällä kertaa Katri ihan suopeasti jäi Puistolassa pois ja käveli vierellä valittamatta sannaakaan. Lieköhän liikuntaharrastuksen alottaminen vaikuttannu asiaan.. "Ai onko Heureka oikeesti näin lähellä Puistolaa?!"




Heurekassa on syyskuuhun asti menneillään Body Worlds -näyttely, jossa on oikeita ihmiselimiä ja -ruumiita näytillä.

"Ainutlaatuinen näyttely ihmisen anatomiasta, fysiologiasta ja terveydestä on aiemmin ollut esillä 70 kaupungissa ympäri maailman ja sen on nähnyt jo yli 35 miljoonaa ihmistä. Nyt Body Worlds vierailee Suomessa ensimmäistä kertaa. Body Worlds on saksalaisen tohtori Gunther von Hagensin luoma näyttelykokonaisuus, jossa aidot plastinoidut ihmisruumiit ja elimet mahdollistavat ainutlaatuisen tavan tutustua ihmisen anatomiaan. Von Hagensin keksimässä plastinointimenetelmässä ruumiin nesteet ja rasvat korvataan nestemäisillä muoveilla, jolloin näytteitä voidaan säilöä lääketieteen opetusta varten. Body Worlds -näyttelyssä ihmiskeho on esitelty myös taiteen ja muotojen näkökulmasta."

Sain myös ensimmäistä kertaa kokea elokuvan planetaariossa. Arvottiin leffa niin, että oma ehdotukseni Se on solu! voitti. Sitten Katrin mieliksi päätettiin ostaa lippu vielä Tie Tähtiin -kuvvaan. Mää kahoin ekat kymmenen minnuuttia huomaamattani suu auki kun olin niin ihmeissäni planetaario-kokemuksesta. (tai sitten se oli vaan jäänny auki, jotta saisin hengitettyä helpommin..)

Oltiin päätetty mennä Tikkurilassa Rossoon Onni Orava -aterialle. Rossoon erityisesti houkutteli raastepöytä, mutta toki ajatus ruispohjasesta, juustottomasta pitsasta sekä vichystä himotti myös. Astuttuamme Rossoon tuli heti ensimmäisenä fiilis: "Hetkinen.. tultiinko oikkeeseen paikkaan, miks tää ei näytä Rossolta?" Sisustus oli ihan erilainen, raastepöytää ei näkynny missään, pöydissä ei ollu menuja valmiiks. "Nyt tultiin väärään paikkaan!" sannoin ja kävin vielä tarkistamassa oltiinko astuttu oikeasta ovesta sissään. Oltiin! Tarjoilija kertoi kysseisen Rosson olevan yksi neljästä uudistetusta Rossosta, jossa ei raastepöytää ole. "Onni Orava -ateria maksaa aikuiselle neljä euroa enemmän", valisti tarjoilija. Mitä? Ennenkuulumatonta! Voisitteko kuvitella Mäkkärin Happy Mealin maksavan aikuiselle enemmän?


Lähimme siis Chico'siin, josta oli Tikkurilassa jäänny aiemmin hyvä muisto, mutta joka viime syksynä oli Sellossa saannu minut ihan maahan. Miten voi vajjaan kahenkympin annoksesta jäähä vielä nälkä? Onko se reilua kuluttajaa kohtaan? Jos minä meen ravintollaan niin ei minulle riitä kaksi höyrytettyä tankoparsaa ristikkäin persiljalla koristeltuna. Senkin takia raastepöytä on niin hyvä, sentään sallaattia saa syyä niin palijon ku sielu sietää.

En tohtinnu ottaa viimeks nälän jättänyttä vege burgeria, mutta Katri sen valihti. Kyllä, hänellä jäi vielä vatsa kurnimmaan.




Minulla oli vähän parempi ruoka. Melekee samallainen ku Katrilla, mutta siinä oli paahettuja kasviksia, vähä härkäpapuja ja pinnaattia lisäksi. Sitä ehkä uskaltasin suositella, varsinkin jos ei oo muita rafloja lähimaastossa.

Olisin mielissäni, jos joku ossais suositella edullista, mutta hyvvää ravintollaa minulle.. pk-seudulla, Kuopiossa, Lahdessa.. So hit it!

2 kommenttia:

  1. Hahaha en kestä tuota unibanaania. 8D Mut oli kiva ku kävitte! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli pakko ottaa kuva kun näky niin nauratti :---DD Kiva ol käyvvä, kiitos kiltti!

      Poista