tiistai 16. huhtikuuta 2013

jos treenaa niin jaksaa kantaa muuttolaatikot


Olin justiin Kuopiossa viisi viikkoa, mutta enpä hirveemmin sieltä päivitellytkään. Sitten kun päivittelin, niin aiheena oli jokkiin muu ku suoraan minun elämä. "Rakas päiväkirja, tännään kävin salilla". Viime kesänä kokkeilin kaksin reenaamista Hansun kanssa, vaikka olin ensin vannottannu yksinäisten reenien päälle. Nyt en oikkeen ymmärrä mikä siinä yksinäisessä touhuamisessa oli muka niin hienoa.. Reenistä saa niin vaan enemmän irti, kun on kaveri vähän jeesimässä ja huohottamassa niskaan!

Kun kesän ja syksyn mittaan pääsin kaksin reenaamisen parriin alloin myös vähän selkeemmin ohjautua pt-puolelle. Oon aina tykänny neuvoo muita ja nyt varsinkin kun on vielä enemmän tietotaitoo päälläsä niin on neuvohimokkuuteni päässyt liekkeihin. Liekkiä oon käyttänny lähinnä Katriin ja Suvi-kämppikseen, mutta vihdoin muutama viikko sitten tein uuden aluevaltauksen. 

Pienellä painostuksella ja houkuttelulla sain äidin liittymmään Kuopion Fressille. Muistan omastakkii kokemuksesta miten oli ahistavvaa mennä salille, kun en ymmärtänny laitteista ja painoista paljoo mittään. Sitten kun niistä alko tajjuumaan niin ei silti ymmärtänny millanen treenaus on hyvvää ja sopivaa. Nyt kuitenkin oon kartuttannu ammattitaitooni olemalla äiskän traineri tai niin ku hän sannois, "koutsi".

"Hartiat rentoina."



Äiskän reenaamisessa on omat haasteensa, mutta myös mukavuutensa. Voin tuosta vaan napata sitä kiinni jostakkii, ku joku toinen asiakas saattais säikähtää kosketuksesta. Äitin on helepompi yrittää mennä siitä mistä aita on matalin ja hän saattaa uskaltaa vängätä vastaan. Mää en päästä mammaa mitenkään helepolla, koska tavotteenani on selekee kehitys. Halluun silti tehhä sen reeneistä miellekästä ja mukavaa. Katotaan miten tämä pt-suhe jatkuu kun Kuopio alakaa jäähä taakseni.

Yksi Kuopio-jakson kohokohta oli Jutta Gustafsbergin tappaaminen laajennetussa Body Action -liikkeessä. Mää patistin äitin ostaa ittelleen proteiinipatukan ihan vaan, että voitas sen varjolla nähhä Jutta. Oltiin jo lähetty liikkeestä pois, ku valitin sitä etten ollu uskaltannu sannoo Jutalle mittään. Äiti puolittain pakotti minut takasin ja lopulta löysinkin itseni tilanteesta, jossa juteltiin kolomisilteen kaikkee opiskelusta reenaukseen. Ihanasti Jutta meille jutteli, rohkaisi ja kyseli niin ku sitä oikkeesti kiinnostas. Tykkään Jutasta!


Työssäoppiminen minulla kesti ihan muutaman hupsun viikon vaan. Oikkeesti se ois kestänny viis viikkoa, mutta meikäläisellä se lyhenty neljään kun olin yhen viikkosen viittomakielen tulkin töissä. Sitten harjottelu vielä entisestään lyheni ku sairastuin, saakeli! Maaliskuun aikana sairauspäiviä kertykkii sellanen reilut pari viikkoa. Harmitti ihan hirveesti, koska olin ootellu kieli pitkällä reenaamista omalla, rakkaalla kotisalilla. Tietenkin olis ollu myös kiva, jos työssäoppiminen ois kestänny vähän pitempään niin olisin saannu paremmin työarjesta kiinni. Olin yhellä kuopiolaisella ala-asteella, jossa toimin liikuntatuntien apuohjaajana ja ohjaajana. Ihan hauskaa hommaa olj.



Minulle kävi niin, että kun hiihtolomaviikko loppui ja pääsin vk-tulkin töistä kottiin niin sairastuin heti viikonlopuksi. Palasin salille maanantaina, mutta jälleen torstaina kun tulin Lahteen Salppurin kisoihin töihin sairastuin uusiks. Olin viikon poissa liikunnan iloista, palasin takasin viikoksi ja sitten tulin taas kippeeksi.. Sillon kun on lenssu niin on hirveen vaikee tietää missä terveyden ja sairauden raja kulkee. "Vähä vuotaa vielä nokka, oonkohan siis huomenna jo reenivalmis?" Sitten kun pallaa hommiin liian aikasin niin tullee näitä kivoja takaiskuja. Ei auttannu vaikka kovasti lepäsin ja otin rauhallisesti.

Sentään palasin terveen kirjoihin juuri kun kotisalimme yritti maailmanennätystä: 50 tuntia liikuntaa tauotta! Allaolevasta videosta tarkkasilmäinen voi bongata Hansun ja Esmen yöspinningin iloista.


Tiistaina 2.4. oli tiijossa combat, teemaspin ja venyttely. Palasimme Hansun kanssa meille kahen aikaan yöllä. Jos ei ois ollu harjottelua vaan ihan vaan vappaata, niin olisin varmaan nukkunnu päivät ja reenannu yöt. Toisaalta ihan hyvä, ettei ollu siihen mahollisuutta ku ois voinnu olla sellanen överien uhka ilmassa. Harmi vaan, että ehin nukkua vaan muutaman tunnin ku piti jo palata ohjailee alakoululaisia.





Keskiviikkona käytiin army-tunnilla ja kevytspinningissä. Onneksi tiesin kokemuksesta jo millasta army tullee olemaan, enkä ladannu tankoon niin isoja painoja ku ohjaaja kehotti. Tässäkkii oon huomannu ittessäni positiivista kehitystä.. yllytyshullu kannattaa olla, mutta omat rajat on tunnettava.



Noo, liikunta ja univaje kostautui sitten torstaipäivänä. En jaksannu tehhä juur mittään, itketti ja väsytti vaan. Ruoka ei maistunnu ollenkaan, sillä ajatus ruuasta oksetti. Lopulta suostuin syömään ranskalaisia perunoita, mutta sekkii meinas alussa mennä ihan plörinäksi kun ketsuppi oli loppunu! Voi sitä parkumisen määrää kun huomasin asian. Onneksi Katri pelasti tilanteen ja lähti kanssani kauppaan yöllisille ketsuppiostoksille.

Palasin kouluun viime viikolla takas kämppisasumisen, aamureenailun ja tietty opiskelun parriin.


Nyt minulle maistuu eritoten rokki ja siksipä Led Zeppelin ja Arctic Monkeys on vallannut soittimeni. Koulussa elossa yksi parhaimmista jutuista on aamureenaus. Kiitosta hulluna vaan Suville (joka jaksaa kanssani herätä ku muut vielä nukkuu), joka tekkee reenin kanssani täysillä alusta loppuun.


Oon kyllä onnellinen, että minulla on täällä koululla ja vielä kämppiksenä tuollainen kaveri, joka tykkää liikkua monipuolisesti, kahtoo elokuvia, jutella, rapsutella ja joka on vielä veggaanikii.



Tännään pirteenä 5.45.

Mää saan aamureenistä niin paljon paremmin irti ku päivä- tai ilta-. Tämä tullee todistettua joka ikinen kerta kun aamulla salille kampean. Ja aamulla en tarkota mittään kello 8-10 väliltä vaan juurikin 5-7 aikaan. Se vaan vaatii sen, että menen illalla aikasin nukkummaan. Takarajana ollaan pidetty kello kymmentä, mutta tännää kokkeillaan, josko yheksältä sais jo lampun sammummaan. Päivä kulkee mukavammin kun on reeni allansa ja ei tarvii ennee pohtia ruokailun ja puntteilun yhteensovittamista iltapäivän puolella. Iltapäivällä sitten tekkee mitä tekkee, venyttellee, kävelee tai vaikka vaan chillaa.

Koulussa meillä on alakannu / alakaa uuen kurssin myötä kaikkia kivoja juttuja such as kamppailulajit, ylleisurheilu, mailapelit, tanssi, suunnistus ja palloilu.

Judossa kuuuupperkeikkoja.



Esmen miekkasyöksy Nean päähän.


Pari kompensoivaa ruokakuvvaa vielä:



Viikonloppu oli henkisesti ja fyysisesti niin uuvuttava, etten siitä jaksa kamalasti naputtaa. Jokatappauksessa päätettiin muuttaa Kuopiosta pois jo nyt, koska kämppämme on ihan justsilleen menossa putkiremonttiin. Tietenkin lisäsyinä Lahteen muutolle on minun koulu sekä työt ja vielä se fakta, että Katri valmistuu toukokuun lopussa koulustaan. Ennee ei jää siis syytä Kuopiossa asumiselle. Jos asunto ei ois menny remonttiin, niin ois saattannu olla että ens vuoskiin ois ollu venkslailua Kuopio-Lahti-välillä. Se on yllättävän väsyttävvää puuhaa enkä jaksa oottaa, että päästään asumaan 20km päähän koulusta.

Irtisanottiin asunto ja ruettiin ettii vinhaa vauhtia uutta asuntoa. Viikonloppuna(kin) pakattiin ihan hulluna, maanantaina kävin kirjottamassa vuokrasopimuksen, tännään Kuopion päässä lastaavat auton ja kärryn täyteen, ja huomenna on sitten Lahessa muuttotavaroitten purku. Kämppään mennää asustellee vasta vapun alla.


Otin pakkaamisen aikana aika paljon kuvia. Ei ollu hirveen kotonen fiilis kyllä kun oli lattiasta kattoon sekamelskaa.

Etsi kuvasta treenipullo.


Etsi kuvasta tietokonehiiri.

Etsi kuvasta saksan oppikirja.

Etsi kuvasta banjo.

Etsi kuvasta Sami Hedberg.

Etsi kuvasta kuohuviinipullo.

Etsi kuvasta ahistunnu pakkaaja.


Kun tää muuttostressi on ohi niin tullee uusia aiheita ressille hyvä.


Olin tarkottannu pistää tähän kirjotukseeni vaan muutto-juttuja, mutta huomasinkin tosiaan että oon ollu pikkasen huono päivittelijä. Se ken jakso tähän asti lukkee niin ONNEA (ja kiitos).

1 kommentti:

  1. Jee kivoja etsimistehtäviä! En kyllä löytäny ihan kaikkia... Mutten kyl jaksanu kauheesti paneutuakaan. Helppo oli löytää ressaantunut pakkailija! <3
    Onneks oot saanu mamman liikkeelle ja saleilemaan! Taitaa vastuutehtävä siirtyä meikäläisen kontolle seuraavaks... O-ou, oisin tarttenu sulta yhessä jutussa personal ohjausta salilla voihan nokka.

    VastaaPoista