tiistai 27. elokuuta 2013

Poika nimeltä Päivi, transgender nimeltä Esmeray




 
Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistö ei ole järin tuttu asia ja täten heidän on vaikeaa esimerkiksi käyttää asianmukaisia termejä. Ymmärryksen puutteesta kielii myös se, että transgender-ihmisiä katsotaan alta kulmien. Yleisenä oikeutettuna käytänteenä pidetään sitä, että juuri tavatulta lesbolta saa kysellä tämän sänkykokemuksista. Ihmiset tykkäävät lokeroida asioita, jotta käsittäisivät asiat paremmin. Itse olen aina ollut lokeroinnin ylin ystävä ja ihmetellyt sitä miksi monia "lokeroon joutuminen" ahdistaa. Koen, että esimerkiksi monet "en lokeroi itseäni" -lesbot ovat niitä, jotka eivät vain uskalla seksuaalivähemmistöyhteisössä kertoa pitävänsä myös miehistä. Näin ei tietenkään aina ole.. Jotkut eivät vain tykkää lokeroista ja that's it. Olen vuosia identifioitunut lesboksi, mutta lesbous-perustukseen rakennettu taloni on alkanut horjua. Jos koen sukupuoleltani olevani "en mitään" taikka ajoittain sekä nainen että mies, kuinka voin käyttää itsestäni termiä lesbo, joka tarkoittaa nimenomaan naispuolista naisista kiinnostuvaa henkilöä?

Mitä sukupuolinen suuntautuminen sitten tarkoittaa? Selvennän termejä heti aluksi. On olemassa termi transgender, jota voidaan pitää monta termiä sisältävänä sateenvarjona, kattona (ks. alla oleva kuva). Siihen kuuluu muunmuassa mtf- (male to female) ja ftm-henkilöt (female to male) ja intersukupuoliset. "Naisesta mieheksi" ja "miehestä naiseksi" -henkilöt useasti tuntevat tarvetta korjata sukupuolensa oikeaan sukupuoleen. He eivät tunne kuuluvansa kehoon, johon ovat syntyneet. Tässä vaiheessa muistutan (tai opetan), että transseksuaali on vanhanaikainen ja kelpaamaton nimitys transsukupuoliselle ihmiselle. Trans tarkoittaa ylittämistä tai toispuoleista, eikä transsukupuolisuudella ole suoraa yhteyttä seksuaalisuuteen. Loukkaavaa on myös puhua sukupuolenvaihdoksesta, koska transsukupuoliselle henkilölle kyse on nimenomaan korjaamisesta.  Intersukupuolisuus tarkoittaa tilaa, jossa ihmisellä on sekä tytön että pojan kehollisuutta. Etuliite inter tarkoittaa keskellä. Kaikissa kulttuureissa on kautta aikain syntynyt lapsia, joiden sukupuolta on vaikea määritellä. Tällöin yksilön fyysiset sukupuolta määrittelevät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti vain naisen tai miehen.




Sukupuoli määritellään yhteiskunnassamme fyysisyyteen perustaen. Käytännössä siis jos sinulla on pippeli, olet poika. Jos sinulla on pimppi etkä tunne itseäsi tytöksi, olet silti tyttö aina ja ikuisesti (paitsi tietenkin jos teet korjausleikkauksen ja päätät rakennuttaa itsellesi sen pippelin). 

2006 vuoden punkkipeipe.

Pienestä pitäen olen tuntenut ahdistusta siitä, että minut luetaan tyttöjen joukkoon. Halusin irtautua joukosta, enkä suostunut pukemaan mekkoa juhliin. Äidin kanssa olikin väännöt juhlia ennen siitä saanko pistää farkut vai onko päälle vedettävä kummitädin tekemä mekko. Tyttöjen joukosta aloin irroittautua paremmin alkuvuonna 2006 kun aloin sitoa rintoja eli bindata. Kävin ostamassa apteekista tukisiteen, jonka sidoin tiukasti rintojen ympärille ennen kuin muitten ihmisten ilmoille menin. Side vaikeutti hengittämistä ja sen kanssa oli myös kurja yrittää urheilla. En pystynyt sietämään sitä, jos rintani kohouma näkyi. Onnekseni minulla oli (ja on) niin pieni etuvarustus, että minun onnistui täydellisesti sitomaan kohouma piiloon. Päivän myötä side usein liikkui ja jouduin sen asentoa korjailemaan. Raastavaa. Aloin seurustella henkilön kanssa, joka ei ollut tyytyväinen fyysiseen sukupuoleensa. Kuukauden seurustelun jälkeen erosimme hetkeksi siitä syystä, että hän ei tuntenut seurustelevansa naisen kanssa kun minun kanssa oli. Hän toivoi itselleen "naisellista naista", henkilöä joka pukeutui hameisiin ja korkokenkiin ja meikkasi. Tällainen henkilö olisikin korostanut tyttöystäväni maskuliinisuutta. Palasimme viikon kuluttua yhteen, mutta erosimme seitsemisen kuukautta myöhemmin uudelleen, sillä tyttöystäväni oli päättänyt aloittaa sukupuolenkorjaus-prosessin. En tuntenut pystyväni jatkamaan suhdetta henkilöön, joka olisi mies. Hänestä tuli ystäväni ja hänen myötään tutustuin bindauspaitaan. Paita oli helppo pistää t-paidan alle eikä sen kanssa hengittäminen ollut vaikeaa lainkaan. Hankin vielä pari muuta paitaa Hong Kongista asti helpottamaan arkeani. Edelleen urheileminen ja varsinkin ulkomaitten helteissä oleminen tökki. Sitä hien määrää paidan alla kuumalla ilmalla!


Käytin ainoastaan boksereita, pukeuduin väljiin farkkuihin ja paitoihin, joitten alla oli helppo pitää bindauspaitaa. Saatoin jopa kävellä ja elehtiä hieman korostetun "poikamaisesti" (lainausmerkit johtuvat siitä ettei oikeastaan ole poikamaista.. viittaan tällä yhteiskunnan odotukseen poikamaisuudesta) ja tunsin mielihyvää siitä kun ihmiset selkäni takana kummastelivat kumpi olen. Kerran Turkissa piippasin metallinpaljastimessa ja minua tarkastamaan tulleet kaksi työntekijää naureskelivat keskenään sitä että "onkohan tuo tyttö vai poika". Heidän avoin juttelu asiasta sai sappeni kiehumaan, mutta toki olin hyvilläni siitä että synnytin heissä tuollaisen kysymyksen. Uteliaille tiedoksi, napautin heille turkiksi jotakin tosi nasevaa ja sain heidät noloiksi! Löysin itsestäni transvestiitin (henkilö, joka tykkää pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin.. ja tälläkään ei ole tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa): pukeuduin juhlissa naiseksi ja mielestäni se oli tosi hauskaa. Vieläkin sitä tykkään tehdä, mutta pidän huolen siitä, että ihmiset tietävät sen olevan pilaa. Tämä harmittaa, koska haluaisin olla mahdollisimman avoin ja uskalias ja sulkea muitten mielipiteet tietoisuuteni ulkopuolelle.

Pelleilyhetki tänä kesänä.


Kesällä 2009 koin oikean murroksen elämässäni. Heitin kaapin perukoille farkut ja t-paidat, jotka olivat löysiä ja saivat minut tuntemaan itseni roikkuvuutensa vuoksi lihavaksi. Ostin läjän pillifarkkuja ja "tavallisia" alushousuja. Ymmärsin, että pukeutumiseni tai mikään muukaan elehtiminen ei määritä sukupuoltani. Bindauspaidan käyttäminenkin loppui siinä hetkessä kun ostin itselleni urheiluliivit. Niitten kanssa voi elää ja varsinkin urheilla. Vielä on toki totuttelemista.. Vaaleanpunaista olen tohtinut käyttää vasta hetken enkä edelleenkään pukeudu mekkoon tai hameeseen muuten kuin pelleilyn vuoksi. Joku kysyi minulta vastikään enkö ole koskaan harkinnut hormonihoitoa. Olen loppujenlopuksi tyytyväinen kehooni, enkä halua itseeni mitään muutoksia. En halua ylimääräisiä karvoja ja en halua äänialaani minkäänlaisia muutoksia.


Koen siis olevani transgender. Olen itseäni lainaillen "vähän poika, ehkä vähän tyttö, mutta samalla en kumpaakaan". Myöskin olen alkanut tuntea lesbo-termin vieraana, sillä se termi määrittäisi minut nimenomaan tytöksi. Heteroksikaan en sovi, joten olen queer. Queer on englantia ja tarkoittaa alunperin omituista, kummallista tai huonovointista. Sanaa käytettiin homoseksuaalien haukkumasanana, mutta se päätyikin seksuaali- ja sukupuolivähemmistön käyttämäksi termiksi. Nykyään termillä viitataan henkilöihin, jotka eivät määritä sukupuoltaan ja/tai seksuaalisuuttaan. Äidilleni olen "lapsi" (mutta jos hän kutsuu minua tyttärekseen, hän kutsuu minua samalla myös pojakseen), sisaruksilleni olen ensisijaisesti juurikin "sisarus", mutta samalla sisko ja veli. Entisen tyttöystäväni, nykyisen perheenisän, on vaikea ymmärtää minua. Hän mielellään tytöttelisi minua, sillä ei käsitä "välivaihetta", jossa (hänen mielestään) vellon. Kaikki transsukupuolisetkaan eivät siis yksiselitteisesti ymmärrä muita transgender-henkilöitä.


Liikunta-alalla kaikki perustuu sukupuolten jaotteluun. "Tytöt ovat kilttejä ja tanssivat salsaa samalla kuin villit ja eloisat pojat pelaavat jalkapalloa kentällä", vähän kärjistäen. Koulussa minua tytötellään melkein päivittäin, vaikkakin vähenevissä määrin. Tanssikurssilla yhteiskunnan hyväksymiä sukupuolisia piirteitä täytyi opettajan mukaan korostaa, joten tunsin kuuluvani poikien joukkoon. Onnekseni kukaan ei siitä minulle ilkeillyt ja perinteisiin luottava opettajakin antoi minun rauhassa tanssia poikana jopa kevätjuhlassa. Yleisurheilu-kurssi sai minut välillä lapsenomaisilla alkulämmittelyleikeillään melkein itkemään kun opettaja jatkuvasti jaotteli tytöt ja pojat ja ohjeisti leikkejä "tytöt hyppii, pojat kyykkää" -tyyliin. Välillä jäin tyhmänä seisomaan tumput suorina kysymysmerkin muotoisena, välillä menin poikien mukana. Tunsin (ja tunnen yhäkin) oloni perusheterotyttöpoika-koulussa outolinnuksi, sillä olen niin monella tapaa muusta massasta poikkeava seksuaalisuuten ja sukupuolisen suuntautumisen, absolutismin ja veganismin vuoksi. Muunmuassa. Lähimmille luokkakavereilleni olen (heitä lainaten) yksisarvinen. Silloin tällöin korjaan opettajia kun he tytöttelevät minua. He eivät koskaan lopeta sitä ainakaan silloin, jos olen vain hiljaa. Samalla tapaa korjaan sitä kun nimeni lausutaan väärin. Luultavasti kaikki lukijanikin (paitsi perhe) ääntävät nimeni Esmeray tavalla Esmerei. Nyt kaikille tiedoksi, se lausutaan ESMERAI. Kaikella rakkaudella!




Jos haluat kategorisoida itsesi, tee se. Älä kategorisoi minua tai ketään muutakaan suoraan fyysisen sukupuolen pohjalta. Kunnioita muiden tuntemuksia niin he kunnioittavat sinun. Jos sinulla on mielenkiintoa avartaa maailmaasi, tutustu Setan Transtukipiste-sivustoa. Kiinnostuneille tiedoksi: siellä on esittely myös viittomakielellä à la Esmeray. Suosittelen myös opinnäytetyössänikin käyttämääni Tiia Aarnipuun kirjaa Trans- sukupuolen muunnelmia. Jos haluat joitakin selvennyksiä, kysy minulta rohkeasti. Kiitos mielenkiinnosta!

13 kommenttia:

  1. Hyvä kirjotus! Asiat on edelleen tosi sidonnaisia sukupuoleen tyyliin "pojat leikkii autoilla ja tytöt nukeilla". No leikkii joo, jos ei muuta anneta! Ja tuo "tytöttely"... hyi.

    VastaaPoista
  2. Ajatuksia herattava ja hyva kirjoitus. Kiitos siita :) x

    VastaaPoista
  3. Hei. Hurjan hyvä kirjoitus, koskettava - ja todellinen. Ajattelin jakaa kirjoituksesi koulumme päivänavauksessa ja bilsan tunneilla. Sopiihan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein paljon kiitoksia positiivisesta kommentistasi. Sopii jakaa!

      Poista
  4. Täällä yksi ope kans kyselee saisiko tekstiäsi käyttää terveystiedon tunnilla? Vaikea aihe tulisi mielenkiintoisesti käsiteltyä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa käyttää. Kiva jos tekstistäni voi hyötyä!

      Poista
  5. Hyvä teksti. Musta tuntuu välillä tosi vaikealta suhtautua transsukupuolisiin (ja vielä vaikeammalta myöntää, etten oikein aina tiedä kuinka pitäisi suhtautua), vaikka koenkin olevani hyvinkin suvaitsevainen ja kunnioitan jokaisen oikeutta määritellä itsensä miten parhaaksi näkee tai olla kokonaan määrittelemättä itseään.

    Vaikka Ronja on vielä vauva, olen jo joutunut itseni kanssa ristiriitaan pukiessani häntä selkeästi "tyttövaatteisiin". Jotenkin luulisin, että koska mua pienenä luultiin usein pojaksi (koska mulla oli lyhyet hiukset ja inhosin ns. tyttöjen värejä), nyt koen tärkeäksi, että ihmiset tunnistavat tyttäreni tytöksi. Ja samalla kyseenalaistan ajattelutapani, koska eihän sillä ole mitään väliä tunnistaako päälle päin lapsen sukupuolen, jos asia kiinnostaa niin aina voi kysyä kumpi tuo on. Mutta ainakin tiedän, että kunhan Ronja osaa itse valita, saa hän pukeutua valitsemiinsa vaatteisiin ja leikkiä haluamillaan leluilla, riippumatta siitä, ovatko ne perinteisessä mielessä tyttöjen vai poikien.

    VastaaPoista
  6. Hieno se on kirjoitettu.Minähän leikin ainakin ollut lapsena,että poikien leluilla ja sellaisten muusta.En kumminkin ole trans vain aika poikamaisen roolina "pojaksi" vaikka tiedän olevani tyttö.Se on vain kiinnostuksen kohteita mitä lapsena tullut vaikkei vielä sukupuoleen vetoaa joko ennemmin tai myöhemmin.Trans on minulle ok ja ymmärrettävä.Välillä hankala jos vaikka luultu pojaksi vaikkei ole,koska voi ehkä olla vaikuttaa vaatteiden kanssa esimerkiksi ei nähdä kasvoja,että näkisi takaraivon takana näyttäisi pojalta.Ei ole mitään väliä,että viihtyykö nainen naisten seurassa vai miesten seurassa tai molempien kanssa.Mielestäni,että suvaitsevaisuuteen kyllä tarvitaan ja toivottavasti ihmisille lutviutuu asioista paremmin.Jos ei ole varma omasta suuntautumisestaan niin ei määrittää voi sanoa mikä vain sanoa "en tiedä".Ymmärtäkseni niin,että tyttö tykkää silti poikien vaatteita eli miksi,että tuntuu mukavalta ja rennolta pukeutunut.Ei voisi kieltää ihmiseltä mitä tykkäisi.Luulisin,että teini-ikäisenä tai vasta aikuisena selvemmin näkyy mihin oikeastaan olla suuntautumisestaan.

    VastaaPoista
  7. Iik ihana tuo ruutumekkokuva! <3

    VastaaPoista
  8. Hyvä, Esme! Hyvä kirjoitus! Terveisiä entisestä työpaikastasi, jossa olen sijaisena. Olen aina tykännyt sinusta just sellaisena kuin olet ilman lokerointeja! Vanhana äijänä en oo koskaan moisia fundeerannut, mutta vielä ehtinee! -Janne

    VastaaPoista
  9. Mutta mutta, miten nämä sukupuolenkorjaajat, naisesta mieheksi, jotka raskautuvat sitten miehenä? Minusta yksi suurin naiseuden ytimistä on tehdä vauvoja. Minusta se että kiellät naiseutesi ja korjaat itsesi mieheksi, luovut myös samalla oikeudesta tehdä lapsia. Eiväthän he silloin ole valmiita luopumaan naiseuden suurimmasta ytimestä, eli raskaudesta. EI se silloin ole oikeaa sukupuolen korjaamista. Minusta sukupuolenkorjauksessa naisena syntyneeltä pitää välittömästi poistaa kohtu ja munasarjat, jotta mies ei voisi synnyttää. Se etuoikeus on vain NAISELLA, joka pysyy naisena. Korjaus miehestä naiseksi, on valitettavaa ettei heitä saa korjatuksi kohtua myöten.

    VastaaPoista