tiistai 31. joulukuuta 2013

Bangkok กรุงเทพมหานคร


Terveisiä Bangkokista eli กรุงเทพมหานครsta. Reittini alkoi kotoa Lahden Paavolasta perjantai-lauantaivälisenä yönä 7. joulukuuta kello 3.20. Silloin olin antanut jo viimeiset pususateet vaimolleni ja koirilleni (jotka niin surullisina jäivät perääni katsomaan), heittänyt parikymmenkiloisen rinkan selkääni ja repun etupuolelle ja painanut kotioven kiinni. Tie bussiasemalle oli loskainen ja liukas ja tapasin enemmän ihmisiä Lahden keskustassa kuin koskaan aiemmin tänä vuonna. Kaikki olivat vetäneet viimeiset itsenäisyyspäivän-shotit huiveihinsa ja joutuneet vastentahtoisesti lähtemään valomerkkiä karkuun. Kiitos vain Lahden sijainnin ei bussissa tarvinnut körötellä kuin vähän yli tunti.


Ensimmäinen lentoni oli Amsterdamin Schipholiin, jossa koin hassuja tuntemuksia. Miksi olen Hollannissa, mutta olen vain läpikulkumatkalla? Korviani lämmitti hollannin kieli ja aloin melkein jo suunnitella milloin seuraavan kerran tähän polkupyörien luvattuun maahan palaisin. Joskus aion palata pidemmäksikin ajaksi. Keep on tuned! Lentokoneessa Suomesta Hollantiin oli vieressäni istunut mukava 'professional football player', joka hieman liian paljon halusi high fiven tapaisia käsirutistuksia ja joita sitten lähdin karkuun nukahtamalla sijoilleni. Schipholissa miekkonen kovaan ääneen julisti 'I will never forget you baby, I love you!' Siitä säikähtäneenä heilutin vain kiusaantuneena kättäni ja lähdin lipettiin. Eikä aikaakaan kun tunsin käden olkapäälläni: 'Oh hello again!' Onneksi kentän passintarkastusjono oli todella kalabaliikkinen ja pystyin sujahtelemaan tätä innokasta herraa karkuun. Sentään uskalsin 'give me a kiss' -lauseeseen sanoa että 'no no this is enough, thanks'. 

Schipholissa istahdin Malaysian Airlinesin koneeseen kymmeneksi tunniksi. Kone oli täyteen buukattu ja mukavasti pääsin keskirivin keskelle, jotta vieressäni molemmin puolin oli kaksi tyyppia. Kovassa vessahädässäkään en tohtinut lähteä kummaltakaan puolelta ihmisiä herättelemään, joten tein saman ratkaisun kuin aiemminkin: karkuun nukahtamalla. Kymmenen tuntia hurahti nukkumalla pikku pätkissä, katsomalla kolme elokuvaa, pelaamalla Tetrista ja Haluatko miljonääriksi -peliä, juttelemalla viereisen suomalaismiekkosen kanssa ja kurkkimalla toisella puolellani istuvan, juopottelevan hollantilaismiehen läppärillä meneillään olevaa True Blood -maratonia. 

Kuala Lumpurissa olin täysin kanttuvei. Viisi tuntia vietin nukkumalla, koska kentällä oli penkkeja, joissa saatoin ottaa lepia selällään. Luksusta!

Bangkokissa vaihto-oppilaana oleva veljeni oli minua kentällä asianmukaisesti vastassa. Sillä aikaa kun Malesiassa viikon lomaillut Brasilia-siskoni otti taksikyydin kentältä veljen luokse, me veljen kanssa seikkailtiin koko matka julkisilla liikennevälineillä. Kyllähän siinä muutama tunti hyvin vierähti..



Tulista ruokaa.


Haluttiin mennä katsomaan temppeleitä ja lähdettiinkin yhtä moista katsomaan. Temppelireissun jälkeen menimme Baiyoke Sky 2 -nimiseen rakennukseen, joka on maailman joko 47. tai 48. korkein rakennus.






Temppelivalmiuksissa.



Baiyoke.


Baiyokessa oli paljon ravintoloita.

Ja alieneita.

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli museota ja muay thaita eli tuttavallisesti thainyrkkeilyä (josta itseltäni lähestulkoon uupuu kuvamateriaali, koska kamerani ei tykännyt zoomata niin kauas).

Riisipellolla töissä


Shake that booty!



Bangkokissa matkan alussa majasimme kolme päivää ja neljäntenä jatkui matka Thaimaan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Chiang Maihin (josta toki erikseen päivitän). Ympyrä sulkeutui jälleen 26. päivä kun palasimme reissuiltamme Bangkokiin viettämään viimeistä iltaa, josta vielä pari kuvaa.

Soijajäätelön äärellä.

Asiatique international food market.

Pahanhajuista duriania myytävänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti