torstai 5. joulukuuta 2013

happy happy happy hardcore


Minulla on musiikkimakuni kanssa usein yksinäinen olo, vaikka olen avoin miltei musiikille kuin musiikille. Viimeiset kolme-neljä vuotta musiikinkuunteluni on elänyt voimakkaasti kausiluonteisesti. Kesällä 2010 en kestänyt kuunnella muuta kuin Mobya, Coldplayta ja Radioheadia. Erään kerran r&b oli ainoa mitä kuuntelin ja joskus meni monta viikkoa pelkästään vaihtoehtometallia kuunnellen. Viime kuussa kotona soi klassinen radio ja nyt kelpuutan vain elektronisen tanssimusiikin (EDM:n). Vaikka kuunteleminen onkin kausiluonteista niin silti tykkään tällä hetkellä yhtä verran skasta ja hevimetallista kuin Chopinista ja radiopopistakin. On vaan yksi ylitse muiden..


Arvon H. P.

Tänään kirjoitan rakkaudestani elektroniseen musiikkiin. Historiani sen kanssa ei ole kovin kirjava: 9-vuotiaana lempibiisini oli Scooterin coveroima Rebel Yell. Elin ysärillä lapsuuteni, joten olen hengittänyt eurodancea tuolloin, mutta en kohdistanut kuunteluani mihinkään bändiin erityisesti. 2000-luvun alussa hankin ensimmäisen The Prodigyn levyn ja Scooterin yksi kiekko minulla oli jo.


Aloitettuani BODYCOMBATin parissa pian neljä vuotta sitten alkoi "amisjytke" kiinnostaa yhä enemmän. Sitten meninkin vähintään puolen vuoden mittaisen vaiheen läpi, jolloin soittimestani löytyi pelkästään combatin soundtrackeja.. Enkä välttynyt Skrillex-huumaltakaan. Alla lempibiisini viimeiset 3,5 vuotta.


Juttelin tuossa yksi päivä Facebookissa kaverini kanssa Scooterista ja tuumailin mielessäni miten upeaa olisi nähdä heidät livenä. Googletin "Scooter Suomeen" ja mitäs hittoa, tiedossa oli keikka Lahdessa vähän yli kuukautta myöhemmin. Täällä, Lahdessa! Ostin hetimmiten kaksi lippua ja kerroin Katrille uutisen: "Nyt saan kuunnella luvan kanssa Scooteria niin paljon kuin haluan, etkä saa minulle siitä valittaa!" 

Onnellinen ja väsynyt keikkailija.

Viime perjantai Lahdessa oli upea. En ole ikinä, en koskaan ollut yhtä hyvällä keikalla! Kaikki My Chemical Romancet, Britneyt, Björkit, Muset ja Mewit jäivät kalpenemaan bassorumpu-Scooterin rinnalle. Ongelma poppi-keikoilla on se, että yleensä vaan vähän lallattelen ja heilun ees taas. Rokki-keikoilla saa koko ajan kyynärpäistä silmiin, ei pysty hengittää väenpaljoudessa ja pyörryttää. Hävettää tanssia mukana ("en viitti ku noi kattoo!"). Heti kun Sash! soitti hyvät teknopiitit niin meikällä irtos ikään ku mopo käsistä ja aloitin hurjan trance dancen, joka jatkui Scooterin viimeisiin aplodeihin asti. Tuntui hyvältä huomata kuuluvansa joukkoon. Jos olisin syntynyt johonkin muualle ku Karttulaan ja pikkusen eri aikaan ni oisin varmaan ollu vakkarikävijä raveissa eli reiveissä (ei hevosurheilujuttuja nyt sotketa). Suurin osa yleisöstä tuntui olleen amiskassa 90-luvulla ja pystyin kuvittelemaan heidät karvanoppa-autoihinsa. Nyt he olivat jo aikuistuneet, mutta Ed Hardy -paidat ja tribaalitatuoinnit ei lähde kulumallakaan. Enkä olisi voinnut mistään enempää nauttia. Hyvä jytke ja rytmi, upeat tanssijat ja täysillä joraava yleisö. Scooter tuli muuten sisään Faster Harder Scooterilla, joka oli vuosia lempparipiisini heiltä.


Lauantaiaamuna menin Helsinkiin ja tunsin vakavaa, onnensekaista väsymystä. Tiesin Scooterin esiintyvän Kaapelitehtaalla samana iltana enkä voinut jättää tilaisuutta välistä. Päätin yhtäkkiä päivällä, että illalla muuten bailataan. Yhdessä Melissan kanssa hypimme keikan läpeensä. Lisäksi sain kosketinsoittaja Michael Simonin pyyhkeen. Fanboi forever!



1.30am.

Viime viikonloppuna oli keikka ja tulin EDM-uskoon. Aina olen tykännyt, mutta nyt silmäni vihdoin avautuivat. Enää en rajoita kuunteluani pelkästään Scooteriin tai "combat-artisteihin" (Hixxy, Darren Styles, Breeze, Headhunterz, Dougal & Gammer, Al Storm..) vaan kaivan aktiivisesti esiin DJ:tä ja kokoonpanoja, joiden nimiä en ennen ole tiennyt. Enkä enää anna Scooterin esiintyä Suomessa ilman minua yleisössä paitsi jos on pakko. Oulu ja Seinäjoki saa nauttia ensi viikolla minunkin puolestani. Tuntuu että oon saannu taas yhen osan identiteetistäni vahvemmaksi. Aivan huippu tunne kerrassaan!!! OON RAKASTUNU! J'ADORE HARDCORE!


Scooterin uudempi tuotanto on esitellyt minulle myös jumpstylen, hardstylen ja shufflen. Kuvattiin kaverin kanssa huvikseen pari videoo, jossa muka shufflattiin ja jumpittiin. Mutta vannon teille, aion tehdä hyppimisestä harrastukseni. Niin siistiä se on! ..eikä shuffleekaan olis paha osata.



Meikän ensiräpellys. Muistakaa tää sitten ku oon jumpingin ammattilainen, hehhe. Noppeutin sitä vähä että näyttäs hienommalle. En kai muuten tämmösiä alottelijahommia viittiskää pistää julkiseksi.

video

Loppuun vielä tämän hetkinen lempparipiisini joltakulta muulta ku Scooterilta:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti