perjantai 16. tammikuuta 2015

ensimmäinen stoppi: Schiphol

Hieno keskiviikkoaamu.

Olen jälleen palanut blogini synnynsijoille Amsterdamiin. Paluun juhlimisen kuului kestää puolesta tunnista kokonaiseen mokomaan, mutta luonto päätti toisin. Mennäänpäs muutama päivä ellei jopa kuukausi, pari kelauksella ajassa taaksepäin.  

Olen vuodesta 2005 viettänyt jouluni ulkomailla reissussa paria poikkeusta lukuunottamatta: 2009 joulureissuni Puolaan siirtyi uudenvuoden yli ja 2010 Edinburghin lentomme aatonaattona peruuntui ja pääsimme lähtemään vasta 26. päivä.  Joulun pyhät olimme tuolloin Tampereella tarpeeksi lähellä Pirkkalan lentoasemaa.

Uuden ihmissuhteeni johdosta kävin Suomi-joulua kohtaan myötämielisemmäksi ja niinpä reissuni vei Orimattilaan asti tyttöystävän perheen tykö. En kuitenkaan jättäisi joulureissua väliin,  joten..

Testing, testing.  Ensi selfie uudella puhelimella.

Viime torstai-päivän pyhitin asioiden hoitelulle, mutta olin unohtanut tulkkikalenterin auki. Päivästä menikin yli neljän tunnin siivu töihin. Pienessä stressistä ja kiireessä hommat sujuu tosin liukkaammin. 


Aamupäivään kuului uusien halppistennareitten osto,  sillä ainoat reiättömät kenkäni ovat raskaat maiharit. Hain pankista rahaa ja kirjastosta neljä kirjaa. Kiitos vielä niille, jotka jaksoivat minulle suosituksia Facebookin välityksellä antaa.

Lyhyen ja risaisen nukkumisvaiheen jälkeen nousin kolmelta aamulla ja puoli neljän aikaan olinkin valmis aloittamaan matkani kohti tuntematonta ja sen yli. Mielelläni tosin olisin napannut kotoa yhden seuralaisen mukaan. 

Oikeesti minua itketti..

Lentokoneeseen päästessäni jumala heitti päälleni raskaan univiltin ja sammuin puoleksi tunniksi. Herättyäni huomasin, ettei lento ollut vielä lähtenyt. Lentokoneen siivet olivat jäätyneet ja niiden sulatteluun kului kokonainen tunti. Ihmiset alkoivat kiemurrella tuoleillaan. Kyllä minä silti valitsisin toimivan koneen kuin kiireellisen lähdön ja kohtalokkaan teknisen vian.

Helsinki-Vantaa. 

Koneemme oli sen verran myöhässä,  etten ehtinyt jatkolennolle. Tähän nimenomaiseen matkakohteeseeni menee lento kerran päivässä. Joten KLM-lentoyhtiön voucher kouraan ja ilmaisen bussikyydin siivittämänä lentokenttähotelliin. 


Lentokentältä sain myös toilettilaukun, joka sisältää kaiken oleellisen paitsi alushousut. Ehkä one size -malli pikkupöksyistä on mahdoton.  Laukussa on kuitenkin pesuainetta vaatteita varten. Vihdoin sain myös hiusharjan. Kampa meinaa muuttua takkujani vastaan taistellessa piikittömäksi. 


Ilmaiseen pakettiini luonnollisesti kuului lounas, päivällinen ja huominen aamupala. Ravintolan työntekijä jakkupuvussaan (ei siis ollut tarjoilija) nosti ison haloon ruokavaliostani. Hän levitteli käsiään ja väitti kuinka hankalaa minulle on mitään valmistaa.  Kun sanoin että voin esimerkiksi syödä papuja niin hän naurahti: "Only beans?!" Keskustelumme alkoi saada pikku hiljaa kiihkeän sävyn, huom. ei seksuaalisella tavalla mikäli jonkun mielikuvitus joutui juuri sivuraiteille. Minä luettelin kiltisti kasviproteiinilähteitä ja pyysin tuoreita vihanneksia. Kaikki tarjolla oleva oli grillattua ja maustettua..  Tyyppi puolittain huusi minulle naama vaaleanpunakkana että yrittää parhaansa. Päivällistä on tarjolla vielä pari tuntia,  mutta minua jännittää jos joudun käymään samantyylisen keskustelun uudestaan.

Toilettilaukussa oli myös xl-kokoinen puuvillapaita.

Seuralaiseni. 

Kukaan hollantilaisista kavereistani ei jaksanut tulla Amsterdamiin asti minua tapaamaan, joten lyhyen Hollanti-intoilun jälkeen päätin jäädä hotellille. Sijainti ei ole mitenkään keskeinen eikä minulla ole onneksi hinkua "tutustua kaupunkiin" kun olen siellä asustellutkin. Paremmalla ajalla sitten. 12 tunnin päästä lentoni lähteekin. Hasta la vista. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti