torstai 22. tammikuuta 2015

São Paulo, Brasil


Otin elämäni ensimmäisen lentokonesiipikuvan välillä Amsterdam - São Paulo.  Lentokoneessa katsoin kolme elokuvaa ja koin nälkää paikka paikoin. Kaksi ateriaa ja pari pientä välipalaa sekä omat pikku eväät eivät todellakaan riittäneet kahdentoista tunnin lennolleni. Pikku vinkki: lisää omia eväitä laukkuun.

Wow, tempehiä.

Hummusleipä.


Vinkki 2: mukaville lentoemoille jutustelu ja nälkövoivottelu. Kuuden tunnin mahakurinan keskeyttämiseksi tarjottiin hollantilaisittain sandwichiä.  Haloo, päivälliseksi. Onneksi minulle, valittajalle, haettiin hyvin ymmärtäväisenä aivan järjettömän kokoinen salaatti,  ainakin näin lentokonepakkauksiin tottuneena.

Valitsin tomaattimehunkin ihan vain varmistamaan nälän taltuttaminen.


São Paulossa vastassa oli vasta itsekin paikalle lentänyt brasilialainen siskoni Hanna.  Vaikka väsymys painoi jaksoin vielä hostellissa olla sosiaalinen ja jutustella muitten reissareitten kanssa hostellin tarjoamat caipirinhat kourissa. Minulla alkoholiton versio,  tietenkin..



Sunnuntaiaamuna pyöriskelin pitkään pedissä ennen kuin sisko heräsi. Pitkin yötä muutenkin heräsin hyvin hikisissä tunnelmissa, kiitos kaupungin ilmaston.



Aamupalaksi nautimme açaí-marjoista tehtyä kylmää herkkuruokaa (Suomessa lausutaan monesti akai, oikeaoppisena brasilialaisittain asaii). Päälle ripoteltava muro päätyi hostellin keittiön lahjakoriin, kun ei ollut gluteenittomalle eikä vegaanillekaan sopiva.


Päivä pärähti hyvin käyntiin, kun paikalle tuli Hannan triathlon-kaveri, viittomakielinen Raquel. Raakkelin kanssa kommunikointi sujui helposti pantomiimilla, suomen viittomien opettamisella ja omien aivonystyröiden hieromisella: olenhan viettänyt pari kuukautta Brasiliassa brassiviittomakielen parissa opiskeluaikoinani. Jotta Raquel ei olisi viittomakielisyydessään jo täydellinen opas hän on myös vegaani. Niinpä 36 asteen loivassa helteessä lompsimme jäätelöbaariin, jossa vegaaninkaan ei tarvinnut tyytyä Tofuline-tuuttiin tai mehujäähän. Valikoimassa oli sinä päivänä kymmenen vegaanijäätelöä ja seuraavana päivänä vähintään yhtä monta snadisti vaihtuvin valikoimin. Parhaiten meikäläiselle maittoi passiohedelmän ja minttusuklaan makuiset jädetskit.





Saatan mennä olettamuksineni hyvinkin metsään, koska en ole vielä Jenkkilää valloittanut, mutta SP toi mieleeni San Franciscon. Jo ensimmäisellä visiitillä vuonna 2011 jyrkän ylämämäen päällä seistessä mieleeni tulvahti kaikki leffat, jotka on rakennettu San Franciscon ympärille. Kuitenkin tällä matkalla vielä korostetusti huomasin, kuinka sulautuvainen olin varsinkin Rua Augusta -kadulle. Nuoret olivat kauttaaltaan tatuoituja, hiukset värjättynä ja parhaimmillaan saman sukupuolen edustaja kainalossa. Lisäksi kyseisellä kadulla tuli vastaan monen monta kasvisravintolaa ja jopa pari vegaanipasteija-myyjää talsi ohitse. Onneksi tarkkasilmäinen Raakel bongasi myyjät ja pääsin maistelemaan soijatekeleitä.


Muistanette varmaan päiväkodissa puhki rankutetun Elefanttimarssin. Koimme marssin viittomakielisillä toteutettuna: ensin oli yksi, lopulta neljä. Koskaan ei jäänyt juttuseuraa vaille ja muuten viittomakieltä taitamaton isosiskonikin muuntautui pantomiimin ja visuaalisen kommunikoinnin mestariksi. 


Açaí suli ja levisi pitkin kassia. Hannaa harmitti.

"Iso kahvi" nauratti suomalaiseen kahvikulttuuriin tottunutta.


Vegaanihodari ja pari ihmismakkaraa.

Ekskursiomme Pyhä Paavalin ytimeen jatkui seuraavanakin päivänä edelleen hyvin viittomakielisessä hengessä. Menimme Galeria do Rockiin, rokkigalleriaan, joka on monikerroksinen kauppakeskus. Vaihtoehtotyypille keskus on mahtava, sillä sieltä löytyy tatuointimestoja, musiikkiliikkeitä, pinssejä, paitoja, tennareita, skeittilautoja, you name it. Löytyipä sieltä myös vegaaniliikekin.





Lesbiaanista ylpeyttä.

Toisena päivänä seuraamme liittyi vain yksi viittomakielinen Raakelin lisäksi, mutta tämä lisäys varmisti sen, että jokaisella oli aina joku juttukumppani.


Kolmantena päivänä koitti poislähtömme aika, jota Raakel siis Raquel tuli todistamaan. Hänellä oli myös jonkinmoiset paparazzin elkeet. Kuvia tuli tilanteissa jos jonkinmoisissa!

Etsi Esme.


Ruokaa! Vihdoin! Salaattia falafel-mesta Maozista.

Pastasalaatti lentokentältä. Pasta kaikkien kasvisten alla.

"Valmiina matkaan."


Tällä hetkellä allekirjoittanut naputtelee Buenos Airesista, Argentiinasta. Oikein paljon aurinkoa ja hyvää mieltä lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti