perjantai 6. helmikuuta 2015

Santiago & Valparaíso

Calaman kentällä. 

Atacaman mailta matkamme jatkui Calaman lentokentän kautta Chilen pääkaupunkiin Santiagoon. Ranskalainen turisti oli varoitellut Santiagon likaisuudesta, mutta lie itse tottunut siisteihin ökypaikkoihin. Seuraavaksi saisi hankkia lentoliput Intiaan vähän näkökulmaa laajentamaan..


Kivoja tarroja, vaikkakin ravintola oli kiinni..

Muutaman kerran matkamme aikana kävi niin, että etukäteen valitsemamme ravintola olikin kiinni. Nälkäisenä suljettuina pysyvät ovet eivät huvittaneet. Onneksi Etelä-Amerikassa on monesti papuja tarjolla ja Chile on ravinnerikkaan quinoan luvattu maa.


Lapsia vilvoittelemassa. 



Hannalle maistui pisco sour.  Drinksun valmistamistapoja on pari.  Perussa drinkkiin sekoitetaan kananmunanvalkuainen,  jos oikein muistan. Käytiin testauttaa Hannalla yhden Santiagon räkälän pisco. 









Santiagossa huomioni kiinnittyi katukauppiaisiin, jotka ikään kuin lauloivat samaa myyntimantraa. Välillä laulu oli kiehtovan kuuloista.  Olen jo pienenä toki tottunut Turkin myyjiin,  mutta Santiagossa niitä tuntui olevan paljon enemmän. Ja myynnissä oli vaikka mitä ja kaikki levitettyinä kadulle.


Toisena päivänä matkasimme pari tuntia rannikolle Valparaísoon. Muutamat reissun aikana tapaamamme santiagolaisetkin olivat kertoneet Santiagon parhaan puolen olevan seuraava: Valparaíso on lähellä. Kaupunki antoi heti värikkään vaikutelman ja varsinkin flunssani tähden mäkisyys ei jäänyt huomaamatta.  








Viimeinen toivo. 


Sushia avokadolla ja palmulla. 


Kaupungissa on lukuisia hissejä,  joilla voi välttää raastavat mäennousut. Onneksemme hotellimme vieressä oli hissi, jota pääsimme täten näppärästi käyttämään. 













Voi nenä,  jäi upottamatta varpaat Tyyneen valtamereen kun tuli aita vastaan.








Lukiolaisena luin erään Pablo Nerudan runokirjan. Nerudaa en runoilijana sen enempää tuntenut, mutta jonkinlaisen esitelmän hänestä koulussa tein. Käväisimme hänen entisessä kodissaan, joka on nykyään museo. Koti oli täynnä söpöjä yksityiskohtia ja keräilytavaraa. Jälkeenpäin lueskelin netistä hieman lisää hänen runojaan. Hienoja tekstejä! Ei ole turhaan Nobelin kirjallisuuspalkintoa saanut.




Tämä on omistettu 37-kokoiselle jalkaparille,  josta erityisesti pidän.  


Netistä luin ilouutisen: hostellin lähellä oli muutama viikko aiemmin avautunut pitsapaikka, jonka menussa olisi vegaanipitsat erikseen merkattuina. Juusto oli tehty perunasta.  Kyseltiin jo reseptin perään ja kotona meinaan testata toimivuuden.  Oli nimittäin pitsan päällä aika muikeaa! 









Chilen reissu loppui espressoon lentokentällä. Chile,  I'll be back! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti