maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kraków, Polska


Terve vaan, kaikki! Lähdimme perjantaina Suvin työpäivän jälkeen Puolaan Krakovaan tatuoitsijamme Agnieszkan ehdotuksesta. Minulla itselläni alkoi selkätatuointiprojekti syksyllä 2013 (ei Agan, vaan One Eyen Peten kanssa) ja kun Suvi kertoi omista tatuointi-ideoistaan viime vuonna, sanoin: "Mitäs siinä poriset, varaa tatuointiaika!" Suvilla alkoi oma selkäprojekti Saksassa asuvan (puolalaisen) Agan kanssa. Jos ei vuori tule Muhammedin luo.. ei kun, jos ei Aga tule Suomeen niin me menemme Agan luo.

Suvi ihmettelee lentolippuaan.

Tofusalaattia Helsinki-Vantaalla.


Öinen Krakova.

Nostimme rahaa Krakovan lentokentän automaatista huomataksemme, että rahat tuli 100 zlotin seteleinä (100PLN = n. 24e). Kävelimme kymmenen minuutin matkan Terminaali ykkösestä kakkoseen, kun tajusimme ettei ykköseltä lähtisi kuin pelkät taksit. Nousimme bussiin, jonka tikettiautomaattiin olisi tarvinnut kolikoita. Ystävällinen suomalainen opasti, että voisimme ostaa liput pysäkin automaatista. JES, siellä oli setelireikä. No mutta kone sylkäisikin setelin ulos: "Liian iso raha." Kello oli jo yli kymmenen illalla, miten pääsemme eteenpäin? Milläs muullakaan kuin ventovieraan ihmisen rahallisella avustuksella. Kiitos vaan, sinä kanadalainen hyväsydäminen henkilö. Hän menetti vuoksemme 2,4e..

Jäimme päätepysäkillä pois. Minulla oli Otavan "Krakova ympäristöineen: karttaopas" mukana, mutta se ei järemmin auttanut kun olimme karttojen ulkopuolella. Onneksi asemalla näkyi selkeästi viitat ja opasteet. Niitä seuraten pääsimme vanhaankaupunkiin ja hostelliimme.


Illan Instagram-tuokio.



Aamulla tuli riitaa siitä minne menisimme. Itse olin kuvitellut että viettäisimme Auschwitzissa päivän. Sovimme ettemme lähtisi sinne asti (n. 60km) vaan tutkailisimme Krakovaa kävellen. Suvi lupasi että ensi kerralla menisimme niihin paikkoihin mitkä tällä kerralla missattiin. Aloitimme aamupalalla Glonojad-ravintolassa, jossa ostimme jääkahvit, lassi-smoothiet (tuoreita hedelmiä ja soijamaitoa mansikan ja appelsiinin makuisina) ja tofu-paninit. Leipäset maistuivat samalta kuin Suomen Kippo-ravintolassa, paitsi hieman paremmalta.




Aamiaista lopetellessa tuli liekit pyllyn alle, ei siksi että ruoka olisi ollut tulista, vaan siksi koska kuulimme soittokunnan etäältä. Tiedoksi, minulla on jonkinlainen soittokuntafetissi. Olen sen (ja My Chemical Romancen Black Paraden) kunniaksi tatuoinut itseeni soittokunnan luurankojohtajankin. Seurasimme soittokuntaa ja marssia Mariankirkolle asti puolisen kilometriä ravintolasta. Siellä oli jonkinlainen seremonia, jonka tarkoitusta emme selvittäneet (vielä).






Löytyi tatuointimessujuliste.

Silta Wislan yli.

Pikkuisen enemmän lukkoja kuin Pikku-Veskulla.



Kävelimme 30 asteen porottavassa helteessä kohti paikkaa Fabryka Emalia Oskara Schindlera eli Oskar Schindlerin emalitehdas. "Emalitehdas on muutettu museoksi, jossa pääsee tutustumaan vuosien 1939-1945 Krakovaan. Huonerekonstruointeja, aseita ja arkistoja. Erinomainen näytteillepano." Muistin virkistämiseksi aiomme katsoa pian Spielbergin Schindlerin listan vuodelta 1993 (IMDb 8.9/10, huom! huom!). Lupaan vastedes huolehtia paremmin aurinkolasit silmilleni ja lippiksen päähän.









Museon sisäänpääsymaksu oli viitisen euroa. Ei paha. Tällainen lievästi keskittymishäiröinen ja herkästi kyllästyvä Esmekin viihtyi paikassa, jossa kaikki huoneet oli rakennettu erilaisiksi. Lisäksi taustanauhat loivat huoneisiin omanlaatuisen tunnelman. Suosittelen.



Suuntasimme kohti Kazimierzin vanhaa juutalaiskorttelia. Siellä menimme Café Mlynekiin päivällisen äärelle. Tankkauduttuamme jatkui käveleminen jo kipeillä jaloilla näkemään miltä kortteli näyttää. Opaskirja kertoo: "Kazimierz näyttää kivettyine katuineen lähes samalta kuin ennen toista maailmansotaa ja muistuttaa kaikista niistä, jotka asuivat täällä ennen vuotta 1941."








Seuraava kohteemme oli sattumanvarainen, vielä auki oleva kirkko nimeltä Kosciol Sw. Bernardyna Ze Sieny (ja päälle paljon aksentteja, joita en saanut omalla aakkostolla lisättyä). Ovella meille annettiin ilmaiseksi, mutta almujen toivossa, opastuskuulokkeet.







Kirkosta matka jatkui Wawelin linnakukkulalle, jossa sijaitsee Wawelin linna, katedraali, museo ja lohikäärmeen luola. Oli jo liian myöhä ja väsymys päällä niin katsastimme kaiken ulkoapäin.







Päiväunet.

Paikallinen Live Aid, kenties?

Päivällinen/iltapala hoitui Youmiko Sushissa. Kerroimme kokille että nälän aste on "hmmm nojoo". Kokki teki meille juuri oikean määrän sushia. Emme joutuneet pyörimään ravintolasta ulos, mutta saimme kuitenkin täyden olon. Enkä olisi yhtään enempää sushia muuten halunnut enää kitaani. Youmiko Sushi on vanhankaupungin keskustassa ja vaikea löytää, mutta käymisen arvoinen paikka.

Pinaattisushi.

Suvin sushi lillui liian pitkään soijassa.

Okraa ja mantelia.

Nattoa.

Mangoa, seesaminsiemeniä, kurkkua, jotain muuta enmuistamitä.

Tärähtänyt kuva, sori.

Sunnuntaina ohjelmassa aamupala ravintolassa ja siitä sporalla tatuointimessulle.

Pirteä matkaseurani.


Kazimierzin Plac Wolnicalla.

Green breakfast / sweet breakfast. Ensimmäisenä mainittu sopi paremmin makuhermoillemme.

Eksoottinen matka sporapysäkiltä EXPO-hallille.



Hassun luontopolkukävelyn jälkeen löysimme Krakovan tatuointimessuille, joka tänä vuonna vietti 10-vuotisjuhliaan.



Messuilla oli mukana yli 200 artistia. Olen käynyt Suomessa kerran messuilla (vuosi 2010) ilman rahasäästöjä. Muistan miten kateellinen oli niille, joita tatuoitiin. Never again. Minä en ole sellainen, jota kiinnostaa katsella muita tatuointituoleissa, jos en itse saa mitään. 


Naapurikojun uhri viettämässä kuudetta tai seitsemättä tuntiaan neulan alla. Oli vieläpä aloittelija. Hullu.. Ja kuva vielä väritettiin!

Festarien maskotti.

Hallissa oli onneksi sopivan viileää. Ohjelmaa riitti ja neulojen surina kävi. Ulkona kävimme Suvin session jälkeen tatuointikaljalla (Esme vedellä) ja tortillaa nappaamassa. Hieno musiikki, loistava tunnelma, suru siitä että pitäisi pian palata.




Itsellä oli hyvä pössis, mutta sessioni kesti aikataulujen takia vain vähän yli tunnin. Ensi kerralla toivottavasti paljon pitempään saan olla.



Lentokentän Quasimodo vai huumeiden salakuljettaja?

Lentokentälle lähdimme puoli kahdeksan aikaa illalla taksilla ja Suomessa olimme vaille yksi yöllä. Oli muuten sattumaa, että Krakovassa oli juuri 10-vuotisjuhla. Itselläni ensimmäinen tatuointi on otettu 05/2015 eli vähän yli 10 vuotta sitten. Paljon on vielä ihotilaa ihmisessä.

Minä ja Suvi ja minun ensimmäinen tatuointi.

HYVVÄÄ HUOMENTA.

Olen käynyt Puolassa vain kerran aiemmin. Tämä tapahtui tammikuussa 2010 Varsovassa ja muistan, että olin kovin yksinäinen, nälkäinen, kylmissäni ja surullinen. Oli ihanaa kokea lämminhenkinen ja hyväntuulinen Krakova parhaassa seurassa. Ensin yksi päivä kävellen ja kaupungin tunnelmaa hengittäen ja toinen päivä tatuoitujen ihmisten seassa messuilla. Kävin muuten juttelemassa eräälle kanadalaiselle artistille ja lupasin laittaa sähköpostia, kun hän ensin ilmoittaa minne on Eurooppaan tänä vuonna tulossa.. Suvilla ja minulla on molemmilla sellainen olo, että loma Puolassa olisi saanut jatkua vielä monta päivää. Haleja ja pusuja!

1 kommentti:

  1. Niin. Olenhan minä tätä blogia seurannut jo ennen kuin muutin Lahteen. Ja nyt, nyt, minä vasta tajusin että kenen blogia minä seuraan :`D

    VastaaPoista